Maanantai-ilta vierähti sitten Järvenpäässä tokokisaharkoissa Inkan kanssa. Rommi ja Pablo olivat mukana turisteina. Meidän ryhmässä koiria oli kuusi, joista yksi kelpie puuttui paikallaolosta. Osa koirista oli alokasluokassa ja yksi tai kaksi avoimessa. Inkan lisäksi pitkäkarvaisia collieita oli kaksi ja kummatkin uroksia. Inka oli viimeisenä vuorossa, mutta paikallaoloon se sai koirat kummallekkin puolellensa.
Ensimmäiseksi oli koirien tarkistus ja siitä sitten luoksepäästävyyteen ja paikallaoloon. Luoksepäästävyydessä Inka nousi tervehtimään tuomaria, joten siihen täytyy kiinnittää huomiota, toiset tuomarit näyttävät sen sallivan ja toiset taas tiputtavat pisteitä (kuulemma). Täytyy sanoa, että oli elämäni levottomin paikallaolo johon olen joutunut mukaan. Osa paikallaolossa olevista koirista pitä hirveää meteliä, ulinaa ja haukkumista. Inka oli ihan ihmeissään, koska ei koskaan ole joutunut paikallaolloon, joka on näin levoton. Makasi kyllä koko kroppa maassa, mutta pää tarkkaavaisena kaula hieman normaalia pitemmäksi ojentuneena. Vieressä oleva collie lähti ohjaajaa kohden ja sen ohjaaja palautti sen paikalleen. Paikallaolo oli myös ehkä hieman liian pitkä Inkalle, varsinkin kun häiriötä oli niin paljon. Aivan lopussa liikkeenohjaajan puheesta tai avoimenluokan ohjaajien paluusta Inka otti jo sitten häiriötä liikaa ja nousi sekä tuli pari askelta kohden, jolloin menin palauttamaan sen paikalleen. Naapurista lähti sitten myös colliekin.
Omassa suorituksessaan Inka ei ollut parhaimillaan. Lähinnä ongelma syntyy siitä, että yritän nostaa virettä pallolla ja tavallaan se taisteluleikki ennen kehään menoa saa Inkan vireen ensin kattoon, mutta sitten se aivankuin valuu hukkaan. Ei kuulemma ole kovinkaan poikkeuksellista, on nähtävillä muillakin koirilla, joten nyt haetaan sitten toisenlaista lähestymistapaa. Mietin itse myös aikaisemmin käyttämääni pelkkää laumaviettiä (joka ennen vielä toimi ihan kivasti, nyt Inka vaan on siitä hieman hämillään) eli täytyy nyt vähän katsastella mikä tapa vaikuttaa parhaiten Inkaan, jokatapauksessa pitää alkaa valmistaa Inkan palkkausta sitä loppupalkkaa kohden.
Toinen ongelma oli, että itse ehkä hieman paineistun muista collieihmisistä, varsinkin kun koirani ei ole sellaisessa vireessä kuin itse olen tottunut. Näin ollen omiin liikkeisiin tulee epävarmuutta ja keskityn ehkä liikaa sellaiseen asiaan, jolla ei ole olennaisesti merkitystä. Inkalla muutenkin tuntuu olevan sellainen kausi, että ei tarjoa mulle välittömästi palloa takaisin kuten noin kuukausi sitten vaan tahtoo hieman ilakoida normaalia ennemmän voittamastaan lelusta. Seuraaminen kuulemma näytti ihan hyvältä ja Inkalla oli kontakti kokoajan, vaikka omasta mielestäni seuraaminen oli kamalaa. Jouduin jopa kesken seuraamisen kehumaan (supisemaan) Inkalle, jotta se kontakti pysyisi. Käännökset tein huolimattomasti ja pysähdyin liian nopeasti, koska Inka ajautui liiaksi eteen. Liikkeestä maahanmeno oli hyvä, mutta perusasentoon nouseminen onnistui vasta kolmannella käskyllä ja lisäksi vielä vartaloapu. Uusi ongelmako ?
Suurimmaksi ongelmaksi koen sen kuinka onnistun löytämään oikean vireen koiralle, samalla kun se joutuu kokemaan oman jännittämiseni ja myöskin kestämään häiriön. Treeneissä ei ota häiriötä muutamasta koirasta, eikä ihmisistä, mutta jokin näissä tilanteissa saa Inkan vielä laskemaan entisestään virettä. Aivankuin se tavallaan käyttäytyisi kuin olisi näyttelyssä/Match Showssa. Myöskin liikkeiden välissä olevan ajan ja sopivan palkkauksen löytyminen itse kisatilanteeseen on vielä hakusessa.
Luoksetulo oli hieno, vaikkakin epäröi hetken, ennenkuin lähti tulemaan kohti. Vieras tuomari ei sitä todennäköisesti olisi pystynyt erottamaan, mutta nyt tuomaroinut Riitta tuntee koiran sen verran hyvin, joten huomasi sen. Tuli suoraan sivulle, vaikka käsky oli "tänne", itse sivulletulo oli hieno, mutta nyt sitten otetaan uusi käsky suoraan sivulle tuloon luoksetulossa eli nyt niitä on kolme "sivulle", "tänne" ja "liki", ei kun treenaa ja toivoo, että oppii nuo erot. Inkan luoksetulo sivulle on meinaan niin upea, että en haluaisi olla sitä hyötykäyttämättä. Voi voi, menipä se oppimaan sen, yksi luoksetulo eteen oli se toivottu asia, mutta nyt on näin ja tästä jatketaan !
No niin sitten se hyppy, voi hitsulainen, neiti teki sen sitten ihan itse ja seisokin hyvin. Joten ei kun uusiksi, hieman seisahtaa liiaksi esteen sivulle, vielä kyllä hyväksyttävään kohtaan, mutta pitäisi saada kääntymään esteen taakse, nyt kääntyy jo ilmassa suoraan oikealle. On jo oppinut hienosti pysymään paikoillaan seisomassa. Ei kun treeniä !
Riitan mukaan oli ihan kivan näköistä ja ykköstulokseen oikeuttavaa tekemistä ja olen kuulemma aivan liian kriittinen, mutta en halua lähteä vielä kisaan kun koko paketti ei ole vielä kunnossa. Haluan koiran pysyvän kasassa liikkeiden välissä ja kestävän sen palkkattomuuden edes jotenkuten. Myöskään oikean vireen saavuttaminen ja liikkeenohjaajan käskytykseen tottuminen sekä yleinen häiriöherkkyys täytyy saada jollekkin tasolle ja tällähetkellä se ei ole riittävä. Pahus, että syksyllä on sitten juoksut tulossa, silloin varmaan oltaisiin valmiita alokasluokkaan.
Kisaharkan jälkeen otin vielä Inkan hieman leikkimään kentälle ja nyt oli jo paljon vapautuneempi.
Hieman ennen kotiin lähtöä otin Rommin kanssa muutaman luoksetulon ja leikin sen kanssa. Otin Rommin myös kentälle samaan tyyliin kuin kisassa. Pablon kanssa tehtiin luoksetulon pysäytystä, ensin suullisen ja käsimerkin yhdistämisellä, läpijuoksuna ja sitten pelkällä käsimerkillä, seisahtu kuin seinään. Nyt sitten alkaakin näyttää, että käsimerkki toimii paremminkuin suullinen käsky. Otin vielä kerran luoksetulon läpijuoksuna ja hyvä oli vauhti, ei yhtään ennakoinut pysähdystä. Otin myös maahanmenon, seisomisen, joissa ei huomautettavaa. Muutama erittäin lyhyt seuraaminen !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti