perjantai 29. kesäkuuta 2018

15.06. - 17.06.2018 Collieiden palveluskoiraleiri Surkeejärvellä

Lähdimme töiden jälkeen prjantaina leirille Surkeejärvelle Moksiin lähelle Jyväskylää. Ajoin ensin omalla autolla Heidille Keravalle ja pakattiin sitten minun autosta koirat ja tavarat Heidin autoon. Matkaan lähti Riemu, Toivo ja Tarmo sekä runsas määrä tavaraa. Inka taas matkasi Kivinokkaan Jukan kanssa ja vietti siellä viikonlopun.


Ajomatka meni yllättävän nopeasti, kun autossa oli seuraa. Yksin niin väsyttävää ja tylsää ajaa ja tietysti minulle helpompaa, kun en ollut kuskina. Koirat matkusti kaikki takana ja nätisti se Tarmokin oli siellä toisten kanssa yhdessä. Myös majoituspaikalla Tarmo käyttäytyi hienosti ja sai hyvää leirielämä oppia. Tarmohan ei osallistunut koulutuksiin ollenkaan, mutta lauantaina pääsi sitten lounaan aikaan treenaamaan tai tarkemmin leikkimään kentälle ja sama treenien päätyttyä.


Lounaan aikana Tarmo olikin oikein näppärä ja hyvässä vireessä, mutta kun koulutukset loppuivat noin klo 18 aikaan niin päivä oli ollut jo pitkä pikkupojalle ja tyydyttiin vaan ihan pelkästään leikkimään.







Tarmon kuvat: Heidi Bechstein




Tottiskenttä tehtiin pellon laitaan, joten hieman vieraampi alusta treenata. Paikalle kasattiin vinoeste ja oli kankainen hyppyestekin, mutta niitä en Toivon kanssa harjoitellut, kun Toivon jalan jarruantura ei vielä ole parantunut kokonaan. Toisekseen niiden ottamiseen ei ollut tarvetta, kun ne on aika hyvässä vaiheessa Toivon kanssa.


Kouluttaja tottelevaisuus: Anna-Kaisa Loiri (Boksereiden suojelun MM-kultaa, Malinoisilla 2 x Suomen mestaruus suojelussa + 1 x hopea, useampi MM-kisaedustus)


TOIVO 1. kierros


Seuraaminen / silmäkontaktin siirto kainalokontaktiin (Toivo alkujaan opetettu niin, että lelu kainalossa, palataan siihen), paikallaan polkemista ja siitä palkka, otetaan askel eteenpäin.... jne. / ekalla kierroksella vaikutti, että toimisi, mutta toinen kierros osoitti, että Toivolla oli oletettua vahvempi tuo edistäminen, joten mietinnässä sama apu kuin aikaisemmin on mietitty eli ns. vadelmakeppi taas käyttöön (eli esim. lastenraippa eteen estämään ja koira ei saa koskea/nojata raippaan)


Nouto / edessä pito on rauhallinen ja hyvä, joten lähdetään työstämään yksittäistä palaa, nostoja edestä meidän välistä / noudon paluuta pitkällä matkalla.


(Kuvat: Heidi Bechstein ja Jouni Sundberg)



 
 
 
 
 




TOIVO 2. kierros


Seuraaminen / tehtiin samaa kuin aikaisemmin ja todettiin siis, että työtä riittää ja apuna voisi käyttää sitä lastenraippaa estämässä linjalta poissiirtymisen


Eteenmenon edistäminen, maahanmeno HALLINTATREENI / Toivo sai nähdä, kun pallo vietiin kentän päätyyn, pallot pitäisi olla samanarvoisia, mutta nyt oma pallo, joka oli minulla, oli hieman vähemmän arvokas, kuin lainattu vastaava pienempi pallo eli täytyy käydä ostamassa toinen samanarvoinen pallo. Lähdin liikkeelle, lähinnä taas tepastellen ja kun Toivo piti paikkansa hyvin (tai no jotenkin ainakin) niin päästin palkalle takakautta kiertäen hakemalla pallon minun oikealta puolen.


Tätä sitten vaihdellen eli välillä pallon saa kentän päästä, välillä minulta ja katsotaan nyt treenaanko maahan menoa tämän yhteydessä, jolloin pallo tulee minulta vai treenataanko niin, että teen maahan menoa sitten muualla erikseen.





Kuva: Heidi Bechstein




SUNNUNTAI JA JÄLKITREENIT


Seuraavana päivänä sitten eri ohjelma eli jäljelle metsään hyttysten ruoaksi. Tarmolle vähän tylsä päivä, kun oli suurimmaksi osaksi vaan autossa. Toivon aiheena oli keppimotivaation nostattaminen ja ennen lounasta tehtiin keppitreeniä autojen luona ja lounaan jälkeen sitten päästiin itse asiaan eli vieraan tekemälle merkkaamattomalle jäljelle, jossa oli 8 keppiä ja jälki oli sellainen, että jana lähti viistosti ylöspäin kääntymään eli sen jälkeen tuli laatikko, jonka sivut oli noin 50 metriä jokainen. Ensimmäisellä suoralla oli kolme keppiä (suunnitelma: piti olla neljä + tyhjä sivu + 4 keppiä) ja kulman jälkeen sitten ei keppejä ollenkaan ja loput viimeisellä sivulla. Välillä kepit oli myös todella lähekkäin, varmaan vaan 10 metriä väliä.


Keppiharjoitus ennen lounasta tehtiin seuraavasti:


  1. Keppi toisessa kädessä ja namit toisessa, koiran tuli tehdä oikea valinta (tarjoaminen)
  2. Keppi maassa ja namit toisessa kädessä, koiran tuli tehdä oikea valinta saadakseen palkka
  3. Tallattiin alue koiran nähden ja sinne keppi => päästettiin koira etsimään
  4. Samalle tallatulle alueelle laitettiin aina vaan pieniempi keppi niin, että lopuksi se oli todella pieni
Tärkeää oli myös se kuinka koiraa tulee siinä kehua, antaa sille tunne, että se on todella hieno ja yrittää saada koiralle perille, kuinka tärkeä se keppi meille on.


Toivo suoriutui erinomaisesti siihen asti, kunnes ruutuun laitettiin sellainen älyttömän pieni litteä kepin palanen, joka mahtui suurin piirtein mun sormen päähän. Silloin jouduttiin hieman auttamaan, kun Toivo alkoi menettää kiinnostuksensa. Bileet oli aina kovat, kun keppi sieltä löytyi !


Lounaan jälkeen sitten sille oikealle keppijäljelle. Janalle lähti tuttuun tyyliin aika lujaa ja siihen kouluttaja toivoi muutosta, koska jatkaa janalta liian lujaa. Ehdotti, että muutan minun "jälki eteen" käskyn toiseksi, jotta ei tee janaa ns. eteen menona. Sanoi kyllä, että hyvin otti janan ja tosin kävi kyllä tarkastamassa muutaman metrin takajälkeä, mutta kääntyi itse, mutta vauhti jatkuu liian kovana siinä alussa.



Kuva: Jouni Sundberg

Itse jälki sujui hyvin, vaikka kulman jälkeen tuli aika vaativaa maastoa, jossa joutui hieman siksakkaa ojienpohjalla varsinkin, kun kulma tuli aika haastavaan kohtaan. Kepit nousi muistaakseni kaikki ja loppua kohden Toivon ilme vaan parani, kun kepeillä nyt vietettiin aikaa kehun Toivoa ja aina ennen uutta lähetystä eteenpäin kepiltä näytin vielä mihin laitan keppin talteen ja kerrottiin Toivolle mikä aarre se on. Viimeisellä kepillä vielä kaivettiin kaikki kepit esille ja ihasteltiin näkymää ja siitähän Toivo oikein innostui olemaan rinta rottingilla.


Oikein hyvä fiilis tästä kyllä jäi ja uskon, että tämä sai keppimotivaatiota hieman nostettua !


**********
Leirillä oli mukana myös yksi Toivon ja Ketkun pennuista. Ralla oli Ilonan mukana leirillä ja pääsi peräti osallistumaan metsäjälkeen lauantaina. Sunnuntaina lounaalla ehdittiin ottamaan muutama kuva Toivosta ja lapsukaisista, tosin aika kiireellä, kun piti ehtiä metsään aika pian takaisin.


Aikamoinen sekamelska siitä kuvaamisesta syntyi, kun Ralla ja Tarmo halusivat vaan painia sekä Toivokin siihen pyrki leikkimään lastensa lisäksi. Ralla tuntuu olevan aikalailla samanlainen luonteeltaan kuin Tarmo !



Toivo, Ralla ja Tarmo / kuva: Heidi Bechstein





perjantai 15. kesäkuuta 2018

12.06.2018 jälkitreenit Porvoon suunnalla

Ai niin, en ole tainnut laittaa ylös, että Toivo on loukkaantunut. Ilmeisesti sunnuntaina "jarruantura" on saanut siipeensä ja haljennut Tuusulan hiekkakentällä treeneissä.


Sunnuntaina illalla aloitti nuolemaan kinttua ja sitä siinä katselin, mutta en syytä huomannut. Yöksi laitoin siihen siteen, mutta Toivo keskellä yötä oli sen irrottanut, joten jouduin viemään jätkän yöllä suihkuun ja suihkuttamaan jalkaa, kuivaamaan sen hiustenkuivaajalla ja paketoimaan sekä hatun päähän.


Itseasiassa se meni aika pahasti ja vähän mietin, että saa nähdä miten leirin käy, jos se ei pysty osallistumaan. Selvästi vamma häiritsi sitä, koska nuoli niin vimmatusti. Nyt tiistaihin mennessä tilanne on hieman rauhoittunut, eikä maanantainakaan Toivo liikkuessa mitenkään jalkaa aristanut.


Kaikki siteet se kuitenkin repii irti, joten hattu on oltava päässä, koska irrottaa näköjään tossutkin pois, kun meinaan tänään oltiin jäljellä niin suojasin jalan tossulla, jonka Toivo sitten autossa irrotti. Ei kuitenkaan nuollut autossa jalkaa, vaikka oli siellä aika kauan.


Oltiin sovittu Kemppaisen Heidin kanssa jälkitreffit ja vein hänelle myös samalla Scy:n pelastuskoirapuolen palkinnot.


Vähän maanantaina mietin, että pystyykö Toivo jäljestämään, mutta hyvä testi tämä oli myös viikonlopun leiriä ajatellen eli jos näyttäisi, että ei pysty niin pitäisi miettiä mitä tehdään.


Toivolla on kerran aikaisemmin tokon leiriä ennen käynyt samanlainen vamma ja sitä silloin hoidin leirillä suihkuttaen ja pitäen siteessä rannetta ja kaikki sujui silloin ihan hyvin, mutta maastossa ei silloin tietenkään rymytty. Tästä on kuitenkin jo useampi vuosi aikaa ja mitään vastaavaa ei enää ole tapahtunut, kunnes nyt !


Jätin Toivolle tossun jalkaan jälkeä varten ja hyvin se pysyi mukana, eikä näyttänyt häiritsevän jäljestystä, mutta leiriä ajatelleen pitäisi kyllä hankkia toisenlainen suoja, joka tavallaan on vaan ranteessa ja tassunpohja vapaa.


Heidi ei ollut merkannut jälkeä ja esineistä kertoi vaan milloin lähestytään ja suunnilleen kepin paikan. Jälki oli noin 600 metriä pitkä ja Heidillä oli paikannuslaite mukana, jonka avulla seurattiin, että ollaanko jäljellä ja näppärä vehje olikin, näytti radiopuhelimelta.


Janan Toivo otti hyvin oikeaan suuntaan ja ajoi jälkeä mielestäni ihan hyvin, mutta itse olin kyllä läkähtyä rinteeseen, huh heijaa, ei kestä kunto. Kolme keppiä nousi ihan mukavasti (kepit vanhempaa puuta), mutta sen jälkeen Toivo hieman hukkasi jäljen, meinaan ajautui hieman sivuun, syytä vaikea arvioida, onko siitä mennyt joku tai jokin, jonka takia ajautui sivuun vai lähtikö ns. helpompaan suuntaan (jotain kulkureittiä siinä, ei mitään varsinaista polku).


Helppo tietysti nyt oli se, että sain tiedon, että ollaan hieman sivussa ja Toivo kyllä aktiivisesti etsi, mutta valitettavasti vähän vastakkaisesta suunnasta, joten otin muutamia "huomaamattomia" askeleita jäljen suuntaan ja sieltä se lähti nousemaan (vähän kyllä sillä näissä kohtaa itseluottamus ei ole kovin korkealla, joka johtunee siitä, että ei pahemmin ole koskaan jälkeä hukannut). Kun jälki nousi niin lähti kyllä varmasti ajamaan sitä.


Mutta sitten oli ongelmia eli kolme seuraavaa keppiä ei meinannut nostaa. Tuoretta puuta, merkkasi kyllä ne aika huomaamattomasti minun silmään, mutta Heidin mielestä ihan selvästi, joten en osaa ihan lukea vielä. Alussa missä kepit nousi oli ylämäkeä ja haju ehkä valui alaspäin eli helpompaa ja nyt alamäkeen mennessä haju taitaa hieman laskea ala suuntaan (tuuli ei ollut mitenkään oleellinen tekijä tällä kertaa). Toivo tosiaan vähän ylitti kepit ja ei millään meinannut nostaa ja seuraavalla kepillä hieman tuli sähellystä eli Toivo pyrki kohti kepin paikkaa, mutta pidäteltiin sitä, koska oletettiin kepin olevan ylempänä. No tätä keppiä ei nostanut sitten, en sitä myöskään vaatinut, kun omalla toiminnalla tähän oltiin epäreilusti puututtu.


Viimeistä keppiä ennen Toivo eteni keppiä kohden hyvin tien reunaan, mutta sitten tiellä meni koiranulkoiluttaja ja Toivon keskittyminen herpaantui ja sen viimeisen kepin nouseminen olikin todella työlästä. Siinä me sitten hetki istuttiin ja odotettiin, kunnes lähti lopulta etsimään keppiä. Hirveän suuret bileet pystyyn, kun Toivo nosti kepin.


Täytyy sanoa, että tämä oli yksi parhaita jälkitreenejä mitä meillä oli, joten suuri kiitos Heidille. Nyt pitäisi itse oppia sitä Sport Trackeriä käyttämään, kun tuollaista laitetta ei varmaan tule hankkineeksi, joka Heidillä oli. Tosin vaikea itse seurata sitä jäljen aikana, joten pitäisi olla treenikaveri, joka seuraa miten homma etenee.


*******
Toivon jäljen jälkeen ajettiin sitten Heidin talolle ja väsäsin jäljen Heidin Ferrolle lähimetsään, johon pudottelin muutaman esineen.


Jäljen vanhenemista odotellessa Tarmo pääsi leikkimään Ferron ja Bronton kanssa pihalle ja olipa pienellä miehellä menekkiä. Tarmo taisi pihalla muutaman kilometrin juosta.


Aika meni kuin siivillä ja ei yhtään tullut huomattua, että kello oli jo pitkälti yli kymmenen, kun suuntasin kotiin.



keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

11.06.2018 Tarmo aloitti pentukurssin tokossa

Maanantaina Tarmolla oli pentukurssi Hskh:lla tokon tiimoilta ja meillä oli kouluttajana Anki, jolla itsellään on bordercollieita ja taitaa olla shetlanninlammaskoirakin, jos ymmärsin oikein.


Tarmo oli aika kivalla tuulella ja piti minuun kivasti yhteyttä. Tosin tunti oli aika pitkä ja alkoi vähitellen väsymään ja oma tsemppi ei ollut parhaimmillaan. Jotenkin tuolla ulkokentällä en saa nyt itsestäni samaa irti kuin hallissa vai vaivaako vaan nyt väsymys viikonlopun jäljiltä ja lämmin ilma.


Ihan ensimmäiseksi Anki halusi nähdä kuinka leikimme pennun kanssa ja miten sujuu luoksetulo. Leikkiminen meni kouluttajan mielestä hyvin, mutta voisin ehkä itse hieman enemmän liikkua, mutta siihen kyllä kerroin syyn, että en uskalla leikkiessä ihan hirveän hallitsemattomasti nilkan vamman takia liikkua. Vähän kuitenkin yritin kipittää poispäin Toivosta leikin tiimellyksessä ja neuvo oli ihan hyvä, jollain tasolla voin sitä yrittää noudattaa, kuhan kintut pysyy hallinnassa.


Meidän kohdalla kouluttaja sai sitten pitää Luoksetulossa Tarmoa kiinni ja hyvin se Tarmo sieltä tuli ja Anki oli tyytyväinen minun toimintaan, kun kutsuessa rauhoituin kisamaiseen asentoon ja vasta ihan lopussa peruutin ja ohjasin pennun eteeni.


******


Sen jälkeen Tarmo piti pienen tauon ja sen jälkeen jatkettiin niin, että kaikki neljä pentua oli yhtä aikaa kentällä kiinnitettynä liinoilla ohjaajaan. Liinaan ei saanut koskea vaan omalla kropalla, liikkeellä, leikkimisellä ja pienien tehtävien avulla pidettiin koiraa kiinnostuneena ohjaajaan turvallisesti.


Anki ohjeisti palkkaamaan Tarmoa oikein kunnolla siitä, kun se oma-aloitteisesti haki viereeni pitäen yhteyttä minuun eli palkaksi vasta silloin sitä leikkimistä.


Kun Tarmo alkoi väsyä niin minua kehotettiin vaan olemaan pennun kanssa siinä ja niin mätkähdin maahan istumaan Tarmon kanssa ja vähän rauhoituttiin. Tässä varmaan olisi ollut oiva juttu aikoinaan Toivolle myös !


Yleensä haluan, että kentällä ollaan 100 lasissa koko sen 10 - 30 minuuttia, mutta Toivon kohdalla olen huomannut, että rauhoittuminen on jäänyt kokonaan harjoittelematta.


Koko tunnin ajan siellä täällä tein Tarmolle kontakti treeniä niin, että Tarmo oli edessäni, joko samalla tasolla tai niin, että seisoin. Näitä en ole tehnyt lähes ollenkaan vielä Tarmon kanssa, vaikka niitä olisi voinut tehdä koko tämän puolen vuoden ajan !






10.06.2018 tokotreenit Tuusulassa

Sunnuntaina puolenpäivän aikoihin Heidin ja Paulan kanssa treffit Tuusulan kentällä, kun Heidi oli varannut kentän omaan käyttöönsä kenneltapaamisen tiimoilta, mutta kun kasvatteja sitten peruutti tulonsa niin me päästiin mukaan myös !


TOIVO


Aloitin Toivon kanssa merkin harjoittelulla ja ensin ei hahmottanut 15 cm merkkiä vaan suuntasi takana olevalle ruudulle, joten kävin näyttämässä sitten merkin. Sen jälkeen tein parista eri suunnasta ja hyvin hakeutui merkille, jonka takana oli alusta ja alustan poiston jälkeen suuntasi haluttuun paikkaan merkin taakse.


Toivon kanssa treenattiin ruudun tyhjään lähetystä ja ruutuun menoa erikoisvoittajaluokan säännöillä ja nämä on aika uusia Toivolle, ollaan vain hallilla muutaman kerran tehty talven aikana ja eteen lähetystä tyhjään on tehty parilla eri variaatiolla aikaisemmin:


  1. Käyn näyttämässä mihin haluan Toivon juoksevan ja sen jälkeen palaan koiran vierelle ja lähetän sen kohti haluamaani paikkaa / kun se on edennyt tarpeeksi pitkälle ja suoraan, heitän sille pallon esim. heittolelua käyttäen tai sinkoamalla pallon ihan käsivoimin.
  2. Toisekseen käytin hallilla Korvhållareita (kaksi kappaletta käytössä), joille Toivo juoksee hakemaan namin. Tämä ehkä parempi tapa, koska ei kiihdytä Toivoa liikaa, mutta talvella kouluttaja kehotti tekemään myös noita ensin mainittuja siinä rinnalla.
Toivo kiihtyy liikaa tuosta ensimmäisestä vaihtoehdosta ja tulee ääntä mukaan. Lisäksi ei millään meinaa pysyä istumassa odottamassa sillä aikaa, kun käyn näyttämässä paikkaa mihin juosta suoraan. Joudun siis hillitsemään sitä eli palauttamaan mielentilaa sopivammaksi, joko luopumisen kautta tai laittamalla namin Toivon jalkojen väliin ja sitten vasta lähetys. Tuossa vaan on hieman sitä ongelmaa, että kun ottaa namin maasta niin lähteekö sitten kohdetta kohden suoraan.


Ruutuun lähetin vielä vähän niin, että menin itse lähemmäs ruutua, oikealla olin selvästi kauempana ruudusta, mutta vasemmalle menin lähemmäs, kun siellä ei ollut ruudussa alustaa. Olisi hyvä laittaa toinen alusta toiseen ruutuun.


Ruutu oli sijoitettu niin, että kummassakin suunnassa oli ruutu eli ruudut oli vastakkain noin 23 metrin päässä lähetyspaikasta.


Toivo piti sitten muutaman koiran harjoittelun ajan taukoa ja tehtiin vielä tunnistusnouto, jonka varmistelin taas, että sen ei tarvitse kääntyä minua kohden. Nyt en vienyt omaa itse vaan Heidi vei sen jo ja itse kävelin vaan toiselle puolen. Toivo suoriutui nyt ihan kivalla ilmeellä työstä ja toi minulle. Tämä Charlotten antama neuvo on kyllä ollut meille aika pelastava treenimuoto ja epävarmuus ei paista enää niin pahasti !


TARMO


Tarmo treenasi taas leikkimistä, merkin kiertoa, seuraamista ja ruutuun menoa !


Lähinnä leikittiin ja tämä taisi olla Tarmon ensimmäinen käynti tällä kentällä !


*****


Lopuksi sitten vielä paikallaolot Dani, Riemu ja Toivo. Dani ja Riemu tekivät makuuta ja Toivo istumista sen kaksi minuuttia. Sen jälkeen käskin Toivon maahan ja heti sen jälkeen kutsuin Toivon luokse. Kisassahan tuossa kohtaa olisi vielä makuuta ainakin minuutin verran ennen kuin kutsutaan koirat luokse. Toivo meni aika hitaasti maahan, mutta eteen tuli hyvin suoraan ja reippaasti, samoin sivulle.







tiistai 12. kesäkuuta 2018

09.06.2018 korkattiin jälkikisat Toivon kanssa, ei tulosta

Lauantaina oli erittäin jännä päivä, kun Toivon kanssa matkattiin Lopelle jälkikisoihin. Valmistelut oli menneet hyvin niin jäljen kuin esineruudun osalta. Tottelevaisuuden osalta tiesin, että puutteita on, mutta kokonaisuutena osaaminen on jo hyvää.


Tottelevaisuus                85/100 pistettä
Esineruutu                      29/30 pistettä
Jälki                                Jana 29/30 pistettä, kepit 60/140
Maasto yhteensä:            118 pistettä
Yhteensä:                        203 pistettä


Etukäteen hermoilin lähinnä jäljen janaa ja esineruutua, mutta niiden osalta ei ollut mitään ongelmia eli turhaa stressasin. Vieraan tekemän jäljen kepitkin oli kaksi edellistä viikkoa nousseet ilman ongelmia, joten siinä en odottanut näin suuria ongelmia mitä sitten tuli.


Arvonnassa valitsin sitten viimeisen jäljen, joka tarkoitti, että muutenkin oltiin viimeinen suorittava koirakko esineruudussa ja tottelevaisuudessa. Se oli kivaa, että arvonnassa valittiin lakut, johon oli merkattu jälki, tosi kiva idea (meinaan söin sen kotiin lähtiessä) !


Tämän vuoksi sitten jouduinkin odottelemaan aika kauan, ennen kuin meidät lähetettiin matkaan, mutta onneksi ilma oli lämmin ja aurinkoinen.


JÄLKI


Janalle oli hieman matkaa ja käveltiin se rauhassa, annoin Toivon pissata tien vierustaan niin paljon kuin halusi. Valjaat oli päällä jo ja liina suorana, mutta kiinnitin liinan vasta vähän ennen lähetystä. Olin jotenkin toivonut, että lähetyslinjalla ei olisi puita, kun pari viikkoa aikaisemmin janalla Toivo jäi kiinni puuhun, kun yritin korjata linjaa suoremmaksi.


Vähän hiipi tavallaan kauhu mieleen, kun katselin janaa, mutta eihän siinä tehtävissä ollut muuta kuin lähettää, ei sentään suoraan puuta kohden. No lähetin Toivon matkaan ja se lähti tuttuun tyyliin ampaisten eteenpäin, mutta ei onneksi liian lujaa. Liinan mitan tultua käteen, lähdin perään ja vähän hirvitti, kun lähti sitten vinoon (tuuli toi hajun aikaisemmin jäljestä) ja lähti menemään vähän viistosti sivulle eli ei niin suoraan kuin itse olen tehnyt, mutta kun ei meitä kutsuttu takaisin tai käsketty pois väärältä jäljeltä niin tajusin, että jäljellä ollaan.


Eka suora vähän ihmetytti minua, mutta todennäköisesti Toivo tuulen takia jäljesti hieman sivussa ja jossain kohtaa teki siirron paljon sivuun (ilmeisesti keppi oli siinä kohdassa), mutta luulin sen ennemminkin etsivän jälkeä kuin keppiä siinä vaiheessa. Sitten tulikin kulma, josta Toivo selvisi hyvin ja pystyin rekisteröimään, että oli kulmasta kyse ja annoin sille tilaa (ei siis mennyt tuttuun tyyliin kulmaa kuin juna) ja Toivo selvitti sen hyvin. Liinankäytössä oli minulle hieman ongelmaa siinä, että olin tottunut ajamaan 15 metrin liinalla ja nyt olin kisaa varten liinan katkaissut 10 metriin ja tuntui, että olen kokoajan hieman liian lähellä.


Tämän jälkeen tuli sitten pitkää kaarrosta, jossa oli ne seuraavat viisi keppiä. Aloin jo ihmettelemään, että eikö niitä keppejä nouse, mutta rauhoituin, kun Toivo rupesi tekemään jälkeä todella tarkkaan ja parissa kohtaa teki kyllä selvästi pientä tarkastelua, en osannut siinä vaiheessa kysyä, että "mitä siellä on" vaan yritin itse katsoa sitä kohtaa, että näkyykö keppiä (toivotonta) !


Sitten nousi ensimmäinen keppi ja sen jälkeen heti toinen keppi, jonka jälkeen Toivo jatkoi todella tarkkaa jäljestämistä, mutta ei vaan noussut lisää keppejä, jolloin alkoi hiipiä mieleen ikävä ajatus, että ei tämä alokasluokan jälki voi näin pitkä olla ja kaivoin kepit esille, jolloin tajusin, että 6 keppihän se siinä.


Valitettavasti en ollut saanut keppien palautusaikaa, se unohtui siinä lähdössä sanoa ja yritin sitten vielä nostaa jäljen ylös uudelleen toisesta suunnasta janaa ja ajaa jälkeä sen 20 minuutin puitteissa (tai oikeastaan 15 minuutin, koska piti ehtiä sinne keppien luovutuspaikalle). En ollut katsonut kelloa, kun lähdin janalta niin yritin nyt puhelimesta katsoa aikaa, kun olin laittanut sport trackerin päälle, mutta kun sen olin laittanut päälle niin olin vielä autojen luona, joten siitä oli matkaa lähetyspaikalla niin en ihan tiennyt miten paljon meillä olisi aikaa oikeasti.


Toivo otti jäljen toisesta suunnasta hyvin ylös ensi ihmetyksen jälkeen ja noin 40 metriä meni jälkeä hyvin, mutta sitten tuli kohtaan missä etsi viimeksikin ilmeisesti keppiä ja siinä alkoi ongelmat ja seuraavasta kulmasta ei päästy eteenpäin. Syynä tähän oli tottumattomuus ja hämmennys jäljestää uudestaan niin, että jäljen päällä on vielä minun ja Toivon oma haju ja sitten minun liika painostus jäljellä kiireen takia.


Päätin lopettaa siihen, koska Toivo oli niin haluttoman oloinen ja hämmentynyt !


Harmin paikka, ettei minulla ollut tietoa, että aikaa olisi ollut vielä, vaikka kuinka paljon, koska starttasimme jäljelle arvioitua aikaa noin kymmenen minuuttia myöhemmin ja sitten itse jälki oli ajettu noin viidessä minuutissa ja minulla olisi ollut 15 minuuttia aikaa siinä vielä ja siihen päälle keppien palautukseen aikaan jonkin verran, mutta toisaalta en usko, että Toivo olisi pystynyt ajamaan jälkeä uudelleen, koska niin hämillään se oli eli tätäkin pitäisi harjoitella erikseen joskus.


Janalta saimme 29/30 pistettä eli turhaan olin ottanut siitä painetta ja kepistä nro 5 20 pistettä ja 6 kepistä 40 pistettä, joten valitettavasti jäljeltä ei ollut mahdollista saada tarvittavaa pistemäärää, kun meidän saalis oli 89/200.


Päädyin kuitenkin jatkamaan kisaa esineruutuun ja tottelevaisuuteen, koska sehän olisi meille hyvää harjoitusta ja maksut maksettu niin kokemusta hakemaan vaan.


ESINERUUTU


En ollut syönyt muuta kuin aamulla yhden pienen jugurtin ja vähän juonut vettä, joten päänsärky alkoi ilmoittaa olemassaolostaan ja hieman heikottamaan muutenkin. Sää oli aurinkoinen ja kuuma, odottaminen väsyttävää ja viimeisenä sitten mentiin sinne esineruutuun pitkän odotuksen jälkeen.


Toivo oli loistava, irtosi ensimmäisellä lähetyksellä hyvin takarajalle ja lähti palaamaan minua kohden ilman esinettä, mutta muutaman metrin kuluttua pysähtyi nostamaan koipea, jolloin teki mieli huutaa muutama ärräpää (ei onneksi jäänyt lorottaa) ja heti sen jälkeen sai hajun esineestä ja toi minulle pienen jumppatossun. Luovutus tapahtui innokkaasti ja lähetin sitten Toivon seuraavalle pistolle vähän keskemmältä ja taas lähti suoraan noin 15 metriä ja kaarsi sivuun, jolloin hieman kylmäsi itseäni, että tässäkö se nyt on, mutta sitten lähti syvemmälle ja sieltä toi toisen esineen, joka oli kenkä. Aikaa ei ollut kulunut kuin noin 1,35 minuuttia ja tuomari sanoi, että Toivo työskenteli riittävällä nopeudella, luovutti hyvin ja työskenteli hyvin, mutta yhden pisteen menetys siitä jalan nostosta eli 29/30 !


TOTTELEVAISUUS


Yksi voittajan koira oli jäänyt pois maastojen jälkeen, joten koiria oli nyt viisi tottelevaisuudessa, joten tehtiin ykkösluokan kolmen koiran tottis kolmistaan eli ilmoittauduttiin kolme koiraa kerrallaan. Tämä onnistui sitten kuitenkin ihan hyvin ja Toivon kanssa siitä matkattiin paikallaolon makuupaikalle.


Pari edellistä kertaa Toivo oli yrittänyt siirtyä samassa tilanteessa minun oikealle puolen ja sitä pelkäsin kovasti, mutta nyt se pysyi vasemmalla puolella, mutta piru vie ei kunnolla oikeassa paikassa vaan yritti edistää. Maahan Toivo meni ensimmäisellä käskyllä ja jäi sinne ilmeisesti ihan hyvin ja nousi istumaan reippaasti


PAIKALLAMAKUU, saimme paikallaolosta erinomaisen arvostelussa.


Paikallaolon jälkeen käskin Toivon viereen ja mentiin piilon taakse odottamaan, että edellinen koira suorittaa eteenmenon. Yritin pitää Toivon piilon takana, ettei se näkisi eteenmenoa, josta kiihtyy ihan hirveästi.


Tämän jälkeen Toivo liinaan ja siirryttiin kehän laidalle ns. odottamaan, että seuraava suorittaa tottelevaisuuden. Eteenmenon tullessa Toivo alkoi käymään jo kuumana, joten samalla muistin, kuinka se reagoi nähdessään toisen koiran tekevän eteenmenon. Seuraamista ei saa hanskaan mitenkään !


SEURAAMINEN => en muista mitä tästä saatiin


No sitten alkoi meidän vuoro ja jo sivulla ollessaan se oli lähdössä eteen, en meinannut saada sitä perusasennossa pysymään sivulla, joten liikkeelle lähdettiin niin, että Toivon perusasento oli aivan liian edessä. Seuraaminen kohti pallon normaalia sijoituspaikkaa oli kamalaa, edisti ihan hitosti, mutta oli kuitenkin koko ajan minua kohden aktiivinen, mutta antoi levottoman vaikutelman koko seuraamisesta, kun oli valmis lähtemään suorittamaan eteenmenoa.


Täyskäännöksen jälkeen ei tasoittunut vielä ja sitten vähitellen vähän rauhoittui, mutta edisti yhä ja puski jalkaan. Henkilöryhmässä oli aika vaikea kaartaa vasemmalle tuon edistämisen takia.


LIIKKEESTÄ ISTUMINEN = tämä oli varmaan puutteellinen


Valmistelevassa osuudessa vähän vielä liikaa edessä, mutta istui nopeasti, mutta oli sitten noussut seisomaan heti, pysyi kyllä hyvin paikallaan.


LIIKKEESTÄ MAAHAN JA LUOKSETULO = olisiko ollut erittäin hyvä (en muista)


Valmisteleva osuus oli jo vähän parempi ja maahan meni kuulemma todella nopeasti ja luoksetulo oli vauhdikas ja hieman törmäsi. Sivulle tuli hiljaa ja erittäin nopeasti, vähän jopa yllätyin.


TASAMAANOUTO = hyvä (kait se meni näin tai sitten erittäin hyvä)


Odotti hyvin ja lähti vauhdilla noutoon, voisi nostaa vielä nopeammin, lähti palauttamaan hyvin, mutta sitten tapahtui jokin vahinko Toivolle ja tiputti, mutta otti ilman erillistä käskyä heti sen omatoimisesti ja tuli luovuttamaan. Hieman kuulemma voisi pitää tiukemmin kapulasta luovutuksessa.


No tässä oli ongelmana se, että minulle kävi ajatuskatko ja odotin käskytystä, että saan pyytää Toivoa irrottamaan. Onneksi sitten lopulta itsellä välähti, että eihän se niin mene ja sama toistui myös esteillä, vaikka sen tajusin jo tasamaanoudossa.


METRINEN HYPPYESTE JA NOUTO = erinomainen


Hyvä ilmava hyppy kumpaankin suuntaan, otti kapulan heti, mutta voisi pitää tiukemmin kapulaa lopussa.


VINOESTE JA NOUTO = erinomainen


Aikalailla samanlainen suoritus kuin tuo hyppyeste noutokin.


ETEENMENO = en muista mitä oli arvostelussa


Valmistelevassa osuudessa oli taas hieman edistämistä, mutta ei niin pahaa kuin seuraamisessa heti edellisen koiran tehtyä eteenmenon. Lähti hyvin suoraan ja hyvällä vauhdilla, mutta lähti sitten kaartamaan vasemmalle (pitäisi siis mennä suoraan), mutta eteni kyllä ihan kentän laitaa kohden. Käskin Toivon maahan, mutta kääntyi istumaan ja toisella käskyllä maahan, mutta heti alkoi kohottamaan kyynäreitä, mutta laskeutui siinä lopussa sitten maahan, kun lähestyin.


Tottelevaisuuden pistemäärä 85/100, johon olen todella tyytyväinen. Toivo pysyi kasassa koko homman kuitenkin aika hyvin, jos ajattelee, että emme ole kuin muutaman kerran harjoitelleet niin, että meillä on pari. Ilmoittautumisia toisen koiran kanssa on ollut todella harvoin ja muutenkin tämän kokonaisuuden harjoittelua alla on todella vähän.


Kaikesta huolimatta päivästä jäi hyvä fiilis, vaikka tulosta ei nyt tullutkaan ja järjestelyt kisassa oli hyviä ja ihmiset mukavia, joten ei hullumpi päivä ollenkaan ja se mikä oli rentouttavaa tokokisoihin verrattuna niin ihan jokaisesta Toivon vinkumisesta tai haukahtamisesta ei tarvitse ottaa itse painetta, koska oikeastaan Toivo käyttäytyi oikein hyvin.


Onneksi en jättänyt leikkiä kesken epäonnistuneen jäljen jälkeen ja loppujen lopuksi ei se itse jälkikään huonosti mennyt, mutta keppien kanssa täytyy nyt miettiä mitä pitäisi tehdä, jotta kepit tulisivat kisoissakin minulle asti, ei vain treeneissä.







































torstai 7. kesäkuuta 2018

06.06.2018 Tarmon kanssa tottistreenit

Tarmo pääsi ihan yksin reissuun keskiviikkona, kun Toivo oli tiistaina käymässä osteopaatilla ja lepää nyt loppuviikon toipuen hoidosta eli en rasita sitä treeneillä. Toisekseen myös viikon tauko tekee hyvää toivottavasti, kun on aika tiukka kisaputki takana.


Mentiin sitten töiden jälkeen Tarmon kanssa Taliin HPH:n tottelevaisuuskoulutukseen ja pikkuinen mies pääsi ihan kahteen otteeseen kentälle.


Ekalla kierroksella tultiin hienosti yhdessä kentälle ja alkuun leikittiin narupatukalla. Tarmo ei vieläkään tartu täysillä patukkaan, kun ollaan tällaisessa tilanteessa. Kotona ote on paljon napakampi ja kiskoo patukkaa voimakkaammin.


Nyt lähinnä kyllä saalistaa ja tarttuu, mutta ote on löysä, eikä vastusta kunnolla, joten näin jälkikäteen tuli mieleen, että olisin voinut toimia samoin kuin sunnuntaina eli olisin antanut sen saalistaa ja tarttua patukkaan niin, että se olisi ollut minulla sivulla tarjolla käsien välissä ja olisi voittanut sen minulta tällä tavoin  ja saanut sitten kantaa patukka ja pitäisin sen samalla liinassa kävellen ympyrää ja kehuen, täytyykin kokeilla seuraavalla kerralla. Päivihän viime kesänä tätä mallia Toivolle kehotti käyttämään, kun ei olisi niin kuormittavaa. Tosin kyllä taisi sanoa, että nykyinen tapa toimii myös, kun on siihen oppinut !


Tosin Tarmolla on nyt hampaiden vaihtuminen vaikuttanut tähän myös, mutta eiköhän tuo suu ala olla jo parantumassa, joten voisin nyt alkaa kohdin lähellä kaksistaan tätä leikkimistä kehittämään, kun ihan pikkupentunahan Tarmo oli ihan älyttömän hyvä leikkimään.


Tässä vaiheessa treeneissä sitten kävi hieman ikävämpi episodi. En ollut tarpeeksi varovainen ja en jotenkin rekisteröinyt, että aikuinen suursnautseri narttu oli vain muutaman metrin päässä meistä treenaamassa, ilmeisesti hakemassa meistä häiriötä ja olin laskenut liinan kädestä hetkeksi ajattelemattomasti leikin tiimellyksessä.Tarmo ei ole vähään aikaan kiinnittänyt huomiota muihin koiriin treenatessa niin en nyt ollut tarpeeksi varovainen niin Tarmo lelunsa kanssa innostui menemään kohti narttua, taisi ihan luokse mennä ja tämä toinen koira kävi sitten Tarmon päälle ja Tarmo lähti karkuun tiputtaen lelunsa.


Onneksi minulla oli toinen samanlainen lelu taskussa ja nappasin vaan Tarmon liinasta ja jatkoin leikkiä sen kanssa ja aloitettiin sitten seuraamisen harjoitukset ihan, kun mitään ei olisi tapahtunut. Mielestäni Tarmo ei tapahtumasta paljoa ottanut painetta, mutta huomattavasti nopeammin väsyi sitten itse tekemiseen, joka oli ymmärrettävää.


Seuraavalla kerralla sitten näkee miten tämä vaikutti Tarmoon, luoko epävarmuutta vai ei !


Vähän harmittaa oma huolimattomuus ja häiriön aiheuttaminen toiselle, mutta toisaalta olisi kiva, että pennulle tai nuorelle koiralle annettaisiin vähän enemmän tilaa, koska on aika todennäköistä, että se ei kestä muutaman metrin päässä treenaavaa koiraa ja liian suuri häiriö ei tässä vaiheessa ole suotavaa.


Toinen koulutusryhmä treenaa aina huomattavasti kauempana ja myös yleensä yksittäiset koirat, jotka treenaavat samaan aikaan, pysyttelevät vähän kauempina koulutusryhmistä tai kysyvät sopiiko tuoda oma koira paikallaoloon lähelle, jos ryhmän koira treenaa siinä ihan lähellä, mutta toisaalta kyllä ymmärrän, että haetaan nimenomaan sitä häiriötä omalle koiralle ja Toivon kanssa se olisikin ollut ihan hyvä juttu ja tarpeellinen, mutta Tarmolle nyt liian suuri häiriö, kun se oli kentällä käymässä vasta muistaakseni kolmatta kertaa yleisessä tottelevaisuus koulutuksessa !


1. kierros


  • Leikkiminen patukalla
  • Seuraaminen imuttamalla (lihapulla) / perusasentoon pysähdyksessä tai palkkauksessa muutenkin oltava tarkkana, että en käännä pentua vinoon käden asennolla
  • Luoksetulon eteen tuloa niin, että Terhi piti Tarmoa liinassa / tässä vaiheessa Tarmo alkoi väsymään, joten sen jälkeen yksi pentuluoksetulo niin, että otin Tarmon kyllä eteen, mutta peruutan taaksepäin vastaanottamaan
2. kierros


  • Jääviä istu / maahan, ihan kivoja suorituksia
  • Eteenmeno ruokakupille / peruutin pentu sylissä ja sitten päästin syömään kupille


maanantai 4. kesäkuuta 2018

03.06.2018 tottista Talissa

No niin, miten meni niin kuin omasta mielestä, kun tuli jätettyä treenikamat kotiin eteiseen. Olipa kiva huomata tämä vasta Talin kentällä. Ei sitten voitu tehdä noutoa ja eteenmenon pallokin oli tietty kotona ja kaikki Toivon treenilelut, ketjupanta, liina sekä paikallaolon palkkapurkki, josta on kehittynyt Toivolle rituaali paikallaolon jälkeen (tosin ei sitä kisoihin saa).




No onneksi mukana oli Tarmolle ottamani patukat käsirepussa ja herkut kylmälaukussa sekä jälkitreenien palkkapallo (jota tosin ei tarvittu) !


TOIVO


Nyt sitten vaan täytyi pärjätä näillä mitä mukana oli ja hyvinhän se loppujen lopuksi sitten meni, jopa se eteenmeno, tosin varmistin, että se onnistuu, viemällä patukan eteenmenon palkka paikalle Toivon nähden. Siitäkin huolimatta, että tiesi mitä vien niin ei heti sitä löytänyt, mutta etsi sen sitten kuitenkin iloisesti ja toi innoissaan sen minulle, jotta pääsi sitten leikkimään kunnolla.


Muuten tehtiin lähinnä seuraamista ja paljon palkkaa sekä jäävät, mutta ei seuraamisen suoralla vaan ihan vapaamuotoisesti sekä luoksetulo lyhyeltä matkalta.


Paikallaoloon menossa meillä on ollut nyt kahteen kertaan ongelmia, joista en ole ihan varma miksi on tullut. Oletin, että liittyisi jotenkin ampumiseen, mutta taisin olla väärässä. Vähän sitä kyllä ihmettelin, että miksi, kun ei ampumiseen reagoi.


Jokin tässä nyt klikkaa siinä, että kuinka olen palkannut sinne mennessä, ei siinä muuta kuin pyrkii minun oikealle puolelle. Korjailin sitä laittamalla Toivon liinaan ja pitämällä ihan noin 10 cm päästä kiinni ja palkkasin tällä kertaa heti oikeaan paikkaan.


Tein tämän ihan ensimmäisenä kentälle saapumisen jälkeen ja sitten taas viimeisenä. Vaihdoin viimeisellä kerralla vielä kuljetuskäskyn mennään sanaksi ja iloisesti Toivo nyt tuli ja ilmekin paikallaolossa oli sellainen, jota toivoinkin.


TARMO


Tarmon kanssa mentiin kanssa kentälle ja aidalta asti ihan yhdessä iloisesti pompahdellen, siis Tarmo, en minä.


Ensin leikittiin kunnolla ja sitten tehtiin imuttamalla seuraamista ja nyt tein eri tavoin kuin aikaisemmin eli käytin nyt pitkää nakinpalaa, josta sai nakertaa. Tehtiin vähän käännöksiä myös vasemmalle ja ympyrää kumpaankin suuntaa. Luoksetuloa eteen pääsin tekemään niin, että heitin nakinpalan toiseen suuntaan ja kun oli sen syönyt niin pyysin eteen, josta palkka.


Vähän myös jääviä, mutta Tarmo alkoi hieman väsyä, joten en tehnyt sitten toistoja pahemmin. Loppuun eteenmeno, joka ei onnistunut aivan yhtä hyvin, kuin viimekerran ruokakipolle meno. Nyt mukana oli vain patukka, johon sain namia sisään ja Tarmo lähti liikaa vinoon. Ruokakuppi ei ollut nyt vaihtoehto, kun olin jo kotona ehtinyt ruokkia Tarmon.


******* 


Treenien jälkeen pieni kävely koirapuistoon, jossa saivat juosta vapaana hetken. Sen jälkeen lyhyt kävely takaisin autolle. No tässä helteessä koko reissu oli tarpeeksi pitkä kummallekin koiralle ja olin tyytyväinen siihen ratkaisuun, että jätin Inkan kotiin lepäämään. Sille olisi ollut aivan liian rankka reissu.

02.06.2018 jälkeä ja esineruutua Tuusulassa sekä Tarmon "makkararuutu nro 9 "

Lauantaina aamulla treffit Heidin kanssa jäljen ja esineiden tiimoilta. Tallottiin tällä kertaa noin 20 x 50 metrin ruutu ja Toivo aloitti. Tein ensimmäisen nyt niin, että ei käyty näyttämässä vaan laitettiin suoraan ruutuun. Ensimmäinen nousi aika nopeasti, mutta tosin ei se esine mitä kohdin lähetin. Toinen käytiin sitten näyttämässä, mutta ehti saada toisesta esineestä hajun, ennen kuin ehti sille näytetylle esineelle ja Toivo toi sen mistä hajun sai ensin.


Sen jälkeen tein jäljen Riemulle ja Heidi pari janaa Toivolle, jotka lähtivät vasemmalle ja päätyivät keppiin. Toivo teki janat hienosti ja otti oikean suunnan hyvin ja kepit löytyivät myös ilman mitään säätöä.


Jälkien vanhetessa tein metsään Tarmolle namiruudun omalla ruoalla ja hienosti jaksoi pieni mies keskittyä syömään aamuruokansa. En oikein tiedä kuinka paljon näitä pitäisi jatkaa, ennen kuin aloitan tekemään suoraa. Tarmo on selvästi jo päässyt juonesta kiinni, mutta Pian Jarin kanssa tästä keskustellessa tuli sellainen tunne, että ehkä jatkan vielä muutamia kertoja, että varmasti vahvistuu tämä toiminta.