sunnuntai 28. lokakuuta 2007

28.10.2007 agilitykisat Purinalla ja tottista


Tänään meillä oli oman seuran kisat Purinalla ja osallistuin Pablolla kisaan, töissä en tänään ollut. Aamulla valitettavasti vasen jalkapöytä ja jalkapohja tuntui astuessa hieman aralta ja lenkillä jalka meinasi pariin otteeseen pettää alta, viiltävän kivun iskiessä. Itse kisaan jalka ei kylläkään vaikuttanut, mutta nyt tätä blogia kirjoittaessa jalkaa sattuu aivan kauheasti, vaikka olen siihen tulehduskipulääkegeeliä levittänyt.


Kisa ei mennyt ihan toiveiden mukaan, mutta koiraan olin kyllä ihan tyytyväinen, vauhti kohtalainen ja kääntyy oikein kivasti, valitettavasti tuli kuitenkin peräti ennätys ratavirheissä eli tulos 15,51. Rata näytti tänään kakkosluokassa tuottavan vaikeuksia useimmille, ylättävän paljon tuli virheitä koirakoille.


Pablo otti A:n alastulosta kontakti virheen, keinulla Pablo ei kestänyt sitä, että käännyin alastulo kontaktin edessä kohti Pabloa, joten hyppäsi alas ennen kuin koski kontaktiin. Tarkoituksenani oli ollut, että lähetän koiran keinulle ja leikkaan koiran takana keinun toiselle puolelle, mutta olin sen verran edessä koiraa, että leikkaaminen ei onnistunut. Olisi kannattanut tehdä ennen keinua valssi tai leikata koiran takaa vasta keinun jälkeen. Kepeille sisäänmeno onnistui hyvin, mutta toiseksi viimeisen kepin välin jouduin korjaamaan, joten siinä hieman tuhraantui aikaa, vaikka korjaus tapahtui ihan nopeasti. Ihanneaika oli 42 sekunttia ja meidän aika 42,51 eli vauhti oli ihan kivaa, keinulla ja kepeillä kuitenkin tuhraantui aikaa. 


Kotiin palattuani vaihdoin lennossa koiraa ja heitin liivin päälle, jalan kivusta huolimatta. Ajoin Viilarin kentälle Rommin kanssa harjoittelemaan hyppynoutoja. Ihan ensimmäiseksi veimme Rommin pallon kentän laidalle ja seurautin Rommin kentän toiseen laitaan, kelvollista seuraamista, kontakti pysyi ihan kivasti. Pikkuisen on kuitenkin nähtävillä sivusuunnassa väljyyttä, johon täytyy hieman puuttua, ei kuitenkaan pahasti.



  • Seuraaminen / pitkä suora normaalia kävelyä, pätkä juoksua, pätkä normaalia, käännös oikealle

  • Nouto / kapulalla hetsaamista, Rommi haki innokkaana ja toi vauhdilla, yritin vapauttaa kesken tuonnin patukalla härnäämällä, mutta äijäpä ei luopunut kapulastaan patukan takia, vaan toi sen kapulan mulle :o), istui hinosti eteen

  • Nouto jyrkkä vinoeste / Yhdessä toiseen suuntaan, laitoin kapulan suuhun ja takaisin yli esteen, yritin myös ihan kilpailunoutoa, mutta se ei vielä onnistu.



Ongelma:  yrittää varastaa ja kiertää mennessä esteen. Jos yritän pitää sivulla namilla, niin sitten on ongelmia kapulan paikantamisessa.



  • Nouto hyppyeste / Pidin namilla sivulla (katso käskyä käyttäen), sitten hyppy ja tuo. Ensimmäisen kerran kävelin vieressä ja osoitin kapulaa samalla kuin annoin tuo käskyn.  Otin muutaman toiston ja kaksi viimeistä oli oikein hyviä.

  • Pätkä seuraamista, käännöksiä paikalla ja patukalla leikkiminen

  • Eteenmeno / seuraaminen noin 15 - 20 askelta, lähetys pallolle (ok), loppuun leikkiä jalkapallolla

Ennen autoon menoa vein Rommin naapurikentälle, pidin pannasta kiinni ja hetsasin jalkapallolla, viskasin pallon eteenpäin ja lähetin Rommin "eteen" käskyllä perään ja sitten juostiin autoon saaliin kanssa.


Tuli tänään otettua vähän liikaa Rommille noita toistoja tuolla kapulalla, mutta sitten seuraavalla kerralla tehdään vaan kerran.


 


 

lauantai 27. lokakuuta 2007

27.10.2007 Jälkeä ja tottista


Aamulla tavattiin Kaisan ja Arttu Howavart uroksen kanssa Pukinmäessä Vantaanjoen kupeessa. Lyhyen aamupissatuksen jälkeen veimme koirat autoon ja teimme Inkalle ja Artulle jäljet nurmikentälle.


Siinä pälätellessä ja sopivaa nurmikenttää etsiessä unohdimme sitten oleellisen ja onnistuimme laittamaan jäljet vastatuuleen, ei mitenkään hyvä juttu kun nimenomaan yritetään saada Inkakin jäljestämään intesiivisesti.


Inkan jälki oli noin 130 askelta ja lopussa tein kaarroksen oikealle, namia oli jokaisella askeleella ja lopussa keppi. Keskittyi ylättävän hyvin vastatuulesta huolimatta ja itse jäljestykseen olin aikas tyytyväinen, vieläkin jättää muutaman askeleen merkkaamatta, mutta nyt alkaa tuo kuvio selvästi jo hahmottumaan. Inkan jäljen loppu vaan meni aivan pipariksi, keppi oli "varastettu" jäljen päästä, vaikka Kaisa oli jälkeä vahtinut sen aikaa kun kävin hakemassa Inkan autolta. Mitään muuta mahdollisuutta ei ollut kuin jäljen ajon aikana siitä läheltä polkua pitkin meni ihminen ja koira (ei mielikuvaa rodusta tai ihmisen sukupuolesta), joten todennäköisesti hän oli päästänyt koiran nappaamaan kepin ja namit siitä läheltä, koska noin metrin matkalta ennen keppejä Inkan tyyli jäljestää muuttui ja siihen mihin kepin olin laittanut alkoi Inka vimmatusti sitä etsimään. Minä ja Kaisa myöskin etsimme keppiä, ennenkuin todella tajusimme, että se oli kadonnut. Jälki siis päättyi vähän töksähdellen, mutta onneksi Inka oli innoissaa patukasta, jonka sille heitin liivin taskusta. Ai, että otti päähän, onneksi kuitenkin tyttö oli iloisella mielellä, mutta se hämmenys ei jäljenpäässä ei ollut hyväksi.


Ennen Rommin jälkeä Kaisa ajoi Artun jäljen, hyvin pojalla oli muistissa mitä ollaan tekemässä, vaikka edellisestä kerrasta oli aikaa. Intoa kyllä oli hieman enemmän kuin tarkkuutta, mutta ihan kivasti meni, hieman kun saa vauhtia jarrutettua, niin siitä se lähtee sujumaan.


Rommin jälki tehtiin L-kirjaimen muotoiseksi ja alku sivutuuleen ja loppu myötätuuleen. Yksi kulma vasemmalle. Namia oli alkumatkassa jonkin matkaa ja hieman ennen kulmaa pätkä ilman namia ja kulman jälkeen jonkin matkan päässä alkoi uusi namipätkä, joka päättyi keppiin. Jälki oli ehkä hieman yli 200 askeleen paikkeilla, ihan tarkalleen en osaa sanoa. Aika tarkkaan jäljesti namipätkää, muutama nami yhäedelleen jäi matkalle, mutta keskittyminen ihan mukiinmenevää ja namiton pätkä erinomainen sekä polun ylitys varma. Kulma sujui aivan upeasti, mahtavaa ja tällä kertaa malttoi tuoda kepinkin ilman mukinoita. Tämä olikin sitten ensimmäinen vierasjälki Rommilla pellolla, kaikki peltojäljet olen tehnyt sille itse.


Autojen lähelle teimme vielä Artulle toisen lyhyen namijäljen, mutta ehkä olisi saanut vanheta vähän kauemmin. Intoa oli yhä enemmänkuin malttia, mutta ainakin sitä motivaatiota löytyy, joten siitä on hyvä jatkaa. Pablolle laitoin siihen autojen viereen lyhyen jäljen, jossa neljä keppiä muutaman metrin välein. No enpä ollut laittanut sitten alkumerkkiä, joten ei auttanut kuin sivusta nostattaa Pablolla jälki ylös ja loistavasti sen nostikin ja jäljesti niin tarkasti, nenu maassa ja kepit ilmaisi epäröimättä. Se on kyllä niin suloinen. Tämän jälkeen tehtiin pieni remmilenkki koko porukan voimin, oikein hyvin onnistui, ei mitään ongelmia koirien kesken, hienoa, joten voidaan käydä useammin lenkillä. Inkahan on ennenkin käynyt Artun kanssa lenkillä, mutta pojille oli ensimmäinen kerta.


Ennen kotiin lähtöä, haukutimme Pabloa. Kiitoksia paljon Kaisalle, että vielä jaksoi uurastaa Pablonkin kanssa.


Illalla olikin Purina Areenalla tottistreenit. Otin mukaan koko porukan, kun paikalle oli tulossa vain neljä ohjaajaa. Aloitin Pablolla puomilla, muutaman kerran siitä tehtiin ylityksiä niin, että namikippo tai nami oli siellä alastulon puolella odottamassa. Toisella kerralla näytti aika epävarmalta, mutta viimeisellä ylityksellä onnistui jo paremmin.  Pari kertaa otin tokon hyppyesteen suoralla palkalla ja sen jälkeen ihan oikean tokohypyn. Muuten onnistui oikein hyvin, paitsi kerran jäi keikkumaan siihen esteen eteen, jolloin annoin uuden käskyn eli nyt jonkin aikaa ihan vaan suorapalkkaa. Muutaman kerran harjoittelimme myös kapulaa, jonka pitäminen näytti tänään olevan hieman hankalan näköistä, lähinnä kai johtui kapulasta, joka oli vieras Pablolle. Siinä on se keksiosa hieman liian pitkä ja muutenkin se maavara vähän huono puikkokuonoille. Ohimennen tuli myös harjoiteltua paikallaoloa, kun Pablo makasi keskellä kenttää Taikan harjoitellessa noutoa ja hyppyä.


Pablon harjoitus:



  • Paikallaolo

  • Tokohyppy suorapalkka/seisominen

  • Noutoa

Seuraavaksi oli Inkan vuoro. Yhä hieman häiriintyi hallista, näkyy siinä, että seuraamisessa kontakti heikkenee ja muutenkin paljon häiriöherkempi. Yllättävää, että ei ottanut Taikasta niinkään häiriötä, mutta pieni soopeli collienpentu kiinnosti yllättävän paljon. Kertaakaan tähän päivään asti ei ole lähtenyt mun luota, mutta yritti karata pennun luokse, jolloin sain ihan oikeasti kieltää. Myöskin leikki ei ole koskaan keskeytynyt toisten koirien tai ihmisten takia, mutta tuo pieni soopeli vauva näytti kiinnostavan niin paljon, että ei voinut kunnolla leikkiä enään, toki jo olikin riekkunut patukan kanssa jonkin aikaa.


Otin ihan vaan tekniikka namilla:



  • Takapääharjoitus, oikealla jalalla astuen kääntyen vasemmalle

  • Täyskäännös paikalla

  • Paikallaoloa ihan pienen ajan

  • Seuraamista ympyrää (kontakti huono)

  • Luoksetulon eteentuloa

  • Liikkeestä maahanmenoa (peruutin)

  • Tokohyppyä suorapalkalla

Viimeisenä olikin sitten Rommi, jonka kanssa tehtiin seuraavaa:



  • Seuraaminen (ei niin rento kuin viimeksi)

  • Luoksepäästävyys (Tuija kävi Rommin vieressä ja hieman silitti poskesta)

  • Luoksetulo eteen/sivulle siirtyminen (epäonnistui, ei tullut sivulle suoraan), uudella käskyllä onnistui

  • Tokohyppy suorapalkka

  • Tokohyppy stop käskyllä, palkkasin esteen toiselta puolelta

  • Noutoa

Noutoa tehtiin eri variaatioilla. Ensin tein niin, että jätin Rommin istumaan, patukan Rommin eteen ja itse siihen sivulle ja koiranpuoleinen jalka eteen ja sitten sama toistepäin. Hyppynoutoa, jossa hieman itse liikuin taaksepäin ja otin vastaan laittamalla toisen jalan hieman eteen.


Sen jälkeen Tuija piti Rommia, minä hieman härnäsin kapulalla ja heitin sen sitten Tuijan sivulle, josta Rommille käsky, jolloin Tuija päästi Rommin irti. Nyt palautti mulle kapulan laukalla. Lopuksi heittelimme kapulaa ja Rommi sai ryöstää sen meiltä.


Muutaman kerran otin myös puomin ja pari hyppyestettä eli hieman agilityä keventämään hommaa. Loppuun päätin treenit A-esteelle, jonka ylitys taisi olla jo hieman palkkakin Rommille :o) !

torstai 25. lokakuuta 2007

24.10.2007 jälkeä pellolla


Pian kanssa taas jälkitreenit pellolla. Täytyi mennä töihinkin autolla, että ehtii ennen pimeää treenaamaan :o) !


Pia olikin jo tekemässä Tessalle jälkeä, kun saavuin ja itse tein jäljen ensin Rommille. Rommin jälki oli yhteensä 230 askelta, alku myötätuuleen, johon tuli yksi kulma vasemmalle. Jokaisella askeleella oli koiranmakkaraa ja lopussa keppi. Rommi ajoi jälkeä ihan kivasti, nenä hyvin maassa, mutta valitettavasti taas jäi nameja matkanvarrelle, varsinkin oikean jalan.


Inkan jälki oli suunilleen samanpituinen ja myötätuuleen, kulma kuitenkin oli enemminkin loiva kaarros kuin kulma. Inkan jäljestys oli ihan mukavaa, vaikka niitä nameja matkalle jonkin verran jäi (pedigree lammasriisi). Nenä nuuskutti maata ja paljon vähemmän otti häiriöitä liinasta tai Pian ja mun puheesta, jota harrastetaan ihan tahalleen, jotta saadaan hieman sitä häiriöherkkyyttä pois. Hieman kuitenkin täytyy olla liinan kanssa tarkempi kuin Rommin kanssa, ei kestä jarrutusta näin pitkällä matkalla, joten seuraavat namijäljet tehdään vain noin 50 askeleen pituisisksi ja samalla kertaa 2 - 3 lyhyttä jälkeä, joiden aikana vaaditaan ottamaan jokainen nami, nälkä pitää olla silloin kohdallaan. Lopussa Inka oli sen näköinen, että missäs hänen patukkansa on ja tietysti se oli jäänyt autoon, kun tarkoitus oli palkata namilla jäljen päässä, no tästälähin pistän sen patukan jo kotoa lähtiessä liivin taskuun. Pieni niin sitä odotti, joten ainoa vastaava mun taskusta löytyi oli tuo jälkikeppi, jota sitten heittelin.

tiistai 23. lokakuuta 2007

23.10.2007 Pablolla agilityä


Tänään oltiin Pablon kanssa agilitytreeneissä Ojangossa ja harjoiteltiin muutamaa radanpätkää. Oli erittäin mukava olla kentällä, verrattuna tuohon Keravan halliin. No toisaalta pitäisi olla tyytyväinen, kun on jokin paikka missä talvella käydä, mutta kyllä on ikävä Purinahallia.


Vieläkin tuottaa tuo puomi ongelmia, joten ei ole kovin kiva lähteä sunnuntaina kisaamaan.Vielä edellisellä viikolla puomi ylitettiin ihan reippaasti, mutta tuolla Keravan hallilla tapahtunut "vaurio" painaa vieläkin koiran mieltä. Kyllähän se puomin menee, mutta selvästikkään ei nauti siitä, joten tässä on taas paljon hommia ensikeväänä kun palataan hallista kentälle. Toisaalta, jos en ota puomia hallilla ollenkaan, voi olla, että koko homma on unohtunut kevääseen mennessä. Sinänsä huono vuosi, kesällä liukastui puomilla ja tippui sieltä alas pahassa kulmassa ja loukkasi itsensä, ensin luulin, että selkä tai jalka meni pahastikkin rikki, mutta silloin selvittiin säikähdyksellä. Jonkin aikaa saatiin tehdä töitä, jotta puomista taas mentiin iloisesti ja nyt sitten taas lauantaina hallissa koira koki puomille nousun hallin katon takia epämielyttäväksi, eikä se pahemmin auttanut, että putosi vielä sieltä ylösnousulta. Kovin ikävä juttu, varsinkin kun Pablolla ei ole vielä edellisinä vuosina ollut puomilla mitään ongelmia, vauhti ei nyt mitään päätähuimaavaa ole ollut, mutta ihan reipaasti on mennyt yli.


Agilitytreenien ohella harjoitin Pablon kanssa sivulletuloa suoraan sivulle, niin ettei kierrä takaata. Oikein näppärästi kääntyy, joten lähdetään työstämään sitä, kunhan ensin keksin uuden sivulle käskyn ja seuraamiskäskyn.

sunnuntai 21. lokakuuta 2007

21.10.2007 Scy Ry:n pk-toimikunnan järjestämä tottis Hyvinkäällä


Sunnuntai vietettiinkin sitten Hyvinkäällä tottelevaisuuskoulutuksen merkeissä. Koulutuksen järjesti Suomen Collieyhdistyksen pk-toimikunta ja kouluttajana oli Varpu Siivonen. Keli suosi meitä, aurinko paistoi ja kerrankin olin pukeutunut niin, ettei tarvinut jäätyä kokonaan. Termoskannu teetäkin oli tullut mukaan lämmikkeeksi.


Olimme päässeet koulutukseen Inkan kanssa ja Rommi tuli sitten Inkan seuraksi mukaan, vähän sillä tähtäimellä, jos voisin sen kanssa, jossain välissä myös hieman harjoitella vieraalla kentällä. Koulutuksesta sai ihan pelkällä katselulla ja kuuntelulla niin paljon irti, että edes lenkille tai esineruutua tekemään ei viitsinyt lähteä vaan imettiin sitten kaikki oppi minkä irti saatiin. Vain ensimmäisellä kierroksella maltoin käydä Rommin kanssa hieman harjoittelemassa kentän toisessa päässä.


Rommin kanssa otin seuraamista, kaksi luoksetuloa, niin että vapautin sen leikkimään heittämällä patukan jalkojeni välistä, saimme myös pienen taisteluleikin aikaiseksi patukalla. Yhden maahanmenon ja lopuksi eteenmenon lyhyeltä matkalta pallolle (pallo jätetty kentän laidalle treenin aluksi). Lopuksi Rommi sai kantaa jalkapallon kentän laidalle oikein juoksujalkaa. Oikein kivasti meni, eikä ottanut pahasti häiriötä.


Inkan vuoro oli toisena ja ensimmäisellä kerralla hain Inkan vähän turhan aikaisin autosta, mutta tyttö kuitenkin jaksoi ihan kivasti odotella. Ensimmäiseksi hieman omasta-aloitteestani kävimme läpi omaa liikettäni käännöksissä. Sen jälkeen tein pätkän seuraamista Inkan kanssa, jonka tuloksena saimme uuden harjoitteen tuolle takapäänkäytölle käännöksiin ja neuvosta tulee todennäköisesti olemaan paljonkin meille hyötyä. Eli tavallaan lähden oikealla jalalla pyörimään käännöstä vasemmalle eli ympyrää oikean kautta, olipas helposti selitetty :-), mutta muutaman kokeilun jälkeen Inkan peppu heilu aika kivasti, joten eikun harjoittelemaan.


Ensimmäisen kierroksen jälkeen pidimme pienen ruokatauon syöden eväitä ja rupatellen tietysti koirista :-) !



 


Toisella kierroksella harjoittelimme Inkan kanssa liikkeestä maahanmenoa ja tälläkertaa saimme myös uuden ohjeen, josta myöskin sain vähän uudenlaista puhtia jätättävien liikkeiden opettamiseen. Eli lähden peruuttamaan ja käsken siitä Inkan maahan, kehu + palkka ja vapautus ja sama juttu uudelleen. Ensimmäisillä kerroilla käytin kättä hieman apuna, mutta vähitellen se onnistui jo ilman käsi avustusta. Sen jälkeen yritimme samaa sivulta, joka muutaman kerran onnistuikin, mutta sen jälkeen neiti oli hieman hämillään ja piti vaan hienoa kontaktia yllä ja tuli mukaan, jos en anna käsimerkkiä. Näin aluksi pidän koiraan kontaktia kun annan käskyn ja myöskin yritän antaa käskyn vähän napakammin, kuten "maahan" eikä "maahaaan". Seuraamista ei tässäkään vaiheessa vaadittu, vaikka Inka kylläkin käytännössä seurasi.Ohjeeksi saimme, että teemme jonkin aikaa peruuttaen tuota harjoitusta ilman käsiavustusta. Lopuksi otimme luoksetulon, niin että Varpu piti kiinni Inkaa ja etenin hieman patukalla nostattaen, mutta kääntyessäni koiraa kohden asetin patukan ojennetuin käsin eteeni ja otin Inkan vastaan patukalla ohjaten istumaan eteeni. Pieni leikki ja Inka sai voittaa patukan ja kantaa sen autoon.


En tarkalleen nyt väsyneenä muista mitä kaikkea muut tekivät, mutta kirjailen nyt joitan sellaisia ylös, joista meille voisi olla hyötyä.


Kontakti:


Koira sivulle, apuohjaaja häirii lelulla, koira saa katsoa apuohjaajaa/lelua, odotetaan, että koira ottaa kontaktin ja palkataan ensin kehulla "hyvä" ja sitten nami (samaa juttua tehtiin myös namipussia rapistellen). Tätä samaa voi käyttää sitten myöhemminkin seuraamisessa eli seuraamisen aikana apuohjaaja kävelee vieressä, välillä heiluttaen patukkaa (tässä tapauksessa narulelua), koira oppii olemaan välittämättä, kun tietää palkan kuitenkin tulevan ohjaajalta.


Seuraaminen:


Lajaa kahdeksikkoa, ympyrää, pienennetään ympyrää tai kahdeksikkoa, välillä pitempiä seuraamisia.


Haukkuminen/vinkuminen:


Viedään koira autoon, puututaan asiaan jo heti alussa. Pitkä tie, mutta tuottaa tulosta parhaiten.


Yksi vaihtoehto on myös, jos koira käy kierroksilla laitetaan kentän laidalle ja haetaan sieltä, jos on hiljaa, jos taas aloittaa huudon niin viedään takaisin. Koira voidaan ottaa kentän laidalta tavallaan kuin pissalenkille ja tuodakkin suoraan kentälle, ei mitään perusasentoja vaan esim. hieman peruuttaa ja sieltä sitten lähteä seurauttamaan. Erittäin tärkeää muistaa käyttää ennen palkkausta "hyvä" sanaa, joka sitten viedään kisaan palkaksi mukaan.


Nouto:


Koira jätetään paikalleen, noin metrin päähän koirasta jätetään kapula ja ohjaaja menee suunilleen saman matkan päähän kapulasta kapulan sivulle laittaen koiran puoleisen jalan hieman eteen. (Itse laitoin kapulan niin, että se oli käännetty minuun päin). Sama juttu myös toiseen suuntaan. Tällä saatiin ohjattua koiraa tulemaan lähemmäksi ohjaajaa. Toimi mielestäni ihan näppärästi. Myöskin hyvä harjoitus on laittaa kapula koiran suuhun ja peruuttaa hieman itse ja pyytää koiraa tuomaan kapula.


Luoksetulo:


Jos koiralla on ongelmaa lähteä maasta tulemaan ohjaajan luokse, voidaan sen edessä hieman kävellä ja "kiepsahdella", jossain vaiheessa kaadutaan "vahingossa" samalla antamalla koiralle luoksetulossa käytettävä käsky. Aika varmasti koira lähtee yllättävästi käyttäytyvän ohjaajansa luokse.


Hyppyharjoitukset:


Ne olivat kaikilla koirilla lähestulkoon samoin kuin olen aikaisemminkin tehnyt.



 


Kisamaiset harjoitukset:


Möllikisoissa tai kisamaisessa harjoituksessa käytetään aina palkkaa. Pääsääntöisesti luodaan koiralle kuva, että kehänauhojen sisällä saadaan aina palkka. Kannattaa myös harjoituksiin luoda tilanteitä, jolloin koira joutuu tavallaan myös käymään läpi kisojen rutiinit, kuten tuomarin puheet kokeen alussa ja toisen koiran tuomarin tervehtiminen tai liikkeenohjaaja tokossa.


Ennen kotiin menoa kävin vielä Rommin kanssa harjoittelemassa noutoa, seuraamista ja maahanmenoa tuolla samalla tyylillä kuin Inkan kanssa, mutta Rommi ei oikein hommaa tajunnut vielä vaan luuli, että harjoitellaan luoksetuloa :o). Loppuun otin luoksetulon istumisesta eteen ja siitä sivulle ja oikein kunnon palkka, kokonainen lohipulla !


Päivän anti oli erittäin antoisa ja tunnelma oli erittäin mukava !


 

lauantai 20. lokakuuta 2007

20.10.2007 agilitytreenit ja jälkeä


Pablolla oli tänään Keravalla agilitytreenit, muita meidän lisäksi ei tänään ollutkaan, joten meillä oli yksityistunti :-). Kauheasti en tuosta hallista pidä, tykkäsin olla enemmän tuolla Purinalla, jossa olemme aikaisemmat talvet harjoitelleet. Siellä Pablon nopeus kasvaa ja tänä talvena valitettavasti sitä ei tule tapahtumaan, kun halli on niin pieni ja mattoalusta on mikä on.


Myös katto on kovin alhaalla ja puomin kohdalla oli vielä metallinen härveli kattoa alempana, joten Pablon kiivetessä puomin ylösnousua, se yhtä-äkkiä hätkähti ja meni ns. kasaan ja hiipi puomia matalana. Ei yhtään hyvä juttu, otin uudelleen ja vieläkin haluttomampi. Pablollahan ei ole ollut aikaisemmin puomilla ongelmia, mutta viime kesänä putosi/liukastui puomilta aika pahasti alas ja loukkasi itsensä, joten sen jälkeen oli joskus nähtävillä puomilla haluttomuutta tai mielummin liiallista varovaisuutta, josta juuri ollaan päästy eroon.


Agilityn jälkeen kävin sitten vielä lähistöllä tekemässä Inkalle kaksi aivan lyhyttä namijälkeä ja Rommille yhden janan, josta lähti hieman pitempi jäljenpätkä kuin aikaisemmissa janaharjoituksissa.


Inkan ensimmäinen jälki oli vain noin 58 askelta ja maaston takia en saanut sitä ihan myötätuuleen, lähinnä oli sivutuuli. Nameja oli jokaisella askeleella ja jälki päättyi namipinoon. Jälki vanheni noin 30 minuuttia. Jälki ei oikein mennyt toiveideni mukaan, yritin jarruttaa, että ottaisi kunnolla kummankin jalan, mutta ei kestänyt jarrutusta vaan nosti päänsä ylös. Myöskin taisi olla liian hyvin syönyt edellisenä päivänä, kun ei näyttänyt olevan tarpeeksi nälkä, söi kyllä nameja, mutta ei tarpeeksi "himoa" niihin nameihin.


Onneksi toinen jälki, joka oli noin 130 askelta pitkä (jokaisella askeleella nami) sujuikin paljon paremmin, mutta vieläkään ei mennyt aivan niinkuin tarkoitus oli, mutta parempi kuin tuo aikaisempi.


Rommin janaharjoitus meni oikein hyvin. Jälki leikkasi janan (siis oikeasti ei oltu janaa tehty) noin 10 - 15 metrin päästä tiestä ja lähti oikealle, ollen noin 230 askelta pitkä. Lähetys sujui ihan kelvollisesti (osaa jo edetä aika kivasti käskyllä "jälki eteen" ja suuntasi heti oikeaan suuntaan jäljelle, ohitti kylläkin jäljen, tuulesta johtuen, mutta nosti jäljen ihan oikeaan suuntaan, aluksi hieman haparoi, mutta olin onnistunut laittamaan juuri oikeaan kohtaan (aika kauas janasta) nameja noin 20 metrin pätkän, jonka avulla sain sen nenän maahan kunnolla ja namien jälkeen pitkä pätkä ilman namia ennen keppiä sujui oikein mallikkaasti hyvällä vauhdilla ja mikä parasta nenä maassa. Jäljen päässä olleen kepin ohitti, mutta tuli sitten etsimään sen ylitettyään sen muutamalla koiran mitalla. Tuossa jo hetken kirosin, että en ollut jättänyt varakeppiä jäljelle eli sen viimeisen kepin jälkeen, tuohon olisi ollut ikävä lopettaa, jos en olisi tavallaan päässyt palkkaamaan, joten täytyy ottaa tavaksi laittaa viimeisen kepin jälkeen vielä jonkin matkan päähän varakeppi. Yleensähän Rommi ei keppejä jättele, mutta kun on namia jäljellä niin on ollut välillä vaikeuksia kekittyä keppiin.


Lopuksi kävimme koirien kanssa lenkkeilemässä metsässä, täytyy sanoa, että koirat oli niin kuraisia, että oli tosi kiva laittaa ne tuonne autoon takakonttiin. Pablokaan ei päässyt takapenkille vaan joutui muiden seuraan takaboxiin.


 

torstai 18. lokakuuta 2007

18.10.2007 Jälkeä pellolla


Pian ja Tessa malin sekä Sulo collien kanssa taas pellolla jäljestämässä, hieman tuli kiire kun piti jo klo 16:00 olla pellon laidalla.


Pia olikin jo tekemässä Tessalle jälkeä, joten heti kun olin tehnyt Rommin jäljen, lähdimme Tessan jäljelle. Tessan jäljestystä oli kiva seurata, vaikka koira oli ruokansa saanut aamulla niin hyvin kelpasi namit jäljeltä.


Rommin jälki oli nurmipellolla, alku sivutuuleen ja siitä kulman jälkeen vastatuuleen ja loppu taas sivutuuleen. Tuuli oli aika voimakas ja jäljen aikana satoi hieman. Namia oli alussa aika paljon, mutta sen jälkeen pitkiä pätkiä ilman namia. Jäljen pituus oli noin 500 askelta ja en tarkalleen muista kuinka paljon se ehti vanhentua. Ensimmäisessä kulmassa ei ollut namia ja hieman siinä oli hapuilua, vastatuuleen oli hieman vaikeuksia, tuuli oli aika voimakas, seuraava kulma meni hyvin ja loppu sujuikin vallan mainiosti, keppikin nostettiin tällä kertaa välittömästi. En uskaltanut kovin paljoa jarruttaa menoa, mutta seuraavaksi tehdään varmaankin lyhyt jälki vaihteeksi ja silloin täytyy vaatia vielä enemmän tarkkuutta, nyt tyydyn siihen, että nokka pysyy siellä maassa. Samoin vastatuuleen täytyy tehdä muutama jälki, niin että jokaisella askeleella on namia.


Sulon jäljen jälkeen tein Inkalle noin 230 askeleen suoran sivutuuleen sänkipellolle, jossa oli namia joka askeleella. Alussa jaksoi keskittyä syömään jokaisen namin, mutta loppua kohden ylitti nameja, pitäen kyllä nokan maassa aika kivasti, lukuunottamatta silloin kuin jarrutin, jolloin nosti pään ylös. Vielä on hieman herkkä häiriölle. Seuraavan kerran täytyy tehdä lyhyempi jälki nurmelle, tavoitteena, että ottaa namin jokaiselta askeleelta eli vieläkin suurempi nälkä olisi saanut olla. Toisaalta olin kuitenkin tyytyväinen, jos vertaa siihen, että kesällä väisti nameja, joten en voinut käyttää niitä ollenkaan.


Jäljestyksen jälkeen lähdin Sipooseen metsään lenkille, josta tälläkertaa ehdittiin kotiin ennen pimeää tai no pois metsästä ainakin, kotiin tullessa oli kyllä aivan pilkkopimeää.

keskiviikko 17. lokakuuta 2007

17.10.2007 Esineruutu Inkan kanssa


Tänään ei päässyt kuin Inka harjoittelemaan esineruutua. Muut koirat joutuivat tyytymään autossa istumiseen. Onneksi kuitenkin ehtivät ennen treeniä hieman leikkimään metsässä, joten ei sentään ihan tylsäksi muodostunut koko päivä niiden osalta.


Inka hieman sekoitti hakuharjoittelun ja esineruudun tänään, vaikka kuinka tehtiin alkurutiinit. Porukkaa kuitenkin kun oli normaalia enemmän eli Jorma, Petri, Liisa, Satu ja Minä. Eli ensimmäisestä lähetyksestä täytyi mennä moikkaamaan ihmisiä ja seuraava lähetys ei oikein kantanut kuin puoleen väliin esineruutua. Liisa kävi näyttämässä esineen ja se olikin hieman kauempana ja toisella laidalla kuin olin kuvitellut ja pyysin hieman tuomaan lähemmäksi esinettä 40 metriin. No itse tyhmästi lähetin Inkan kuitenkin ruudun keskelle, enkä sinne missä esine oli eli Inka meni suoraan sinne minne lähetin, mutta ruudussa ei ollut kuin yksi esine ja Inka sitten kääntyi juuri toiseen suuntaan kuin missä esine oli. No jonkin aikaa siinä meni kun tyttö sisukkaasti takarajalla etsi sitä ainokaista esinettä, ensiksi ruudun väärästä kulmasta. Lopulta kun Inka siirtyi ruudun toiselle puolelle niin sieltä se esine sitten löytyi. Sisukas tyttö !


Tämä vahvisti sitä, että haluan treenata Inkaa jonkin aikaa kapeilla kaistaleilla esim. 3 x 5 - 10 m x 50 m, jotta saadaan niin sanotusti ohjattavaa työskentelyä aikaiseksi, eikä vain sitä, että sinkoilee vaan edestakaisin pitkin ruutua, kun ruudun koko kasvaa 50 metriin niin haluan Inkan käyvän sitä pistoilla läpi, jotta sieltä niitä pisteitä saadaan, eikä koira vaan juoksentele ruudussa.


Iltalenkki tehtiinkin sitten Viikin koetilan luonna, ihan vain remmilenkkinä.

tiistai 16. lokakuuta 2007

16.10.2007 agilityä


Tänään oli Pablon agilitytreenit ja jätkä oli taas onneksi oma itsensä. Kiva nähdä sen taas nauttivan tekemisestä ja yhteistyön pelaavan.


Olikin treenikaverien kesken puhetta, että voisin ottaa uuden käskyn seuraamiseen esim. "kiinni" ja opettaisin sen naksun kanssa. Myöskin kerroin, että olen ajatellut opettaa Pablon tulemaan sivulle etukautta, jos se vaan onnistuu niin.


Ennen Pablon treenejä käytiin Ojangossa lenkillä metsässä. Myös Rommi ja Inka pääsivät hieman testailemaan esteitä ja oikein hienosti meni kumallakin, hyppyesteet pidin kylläkin matalana.


Pablon treenien jälkeen otin Rommin harjoittelemaan hieman seuraamista, tokohyppyä, seisomista ja luoksetuloa. Seuraaminen sujui ihan mukavasti ja kontakti ihan hyvä. Hyppyesteen suorittaminen on hyvällä mallilla, lähtee pelkällä käskyllä ja kääntyy heti, onnistuu paremmin, kun kääntyy esteen eteen eikä sivuun, mutta aika hyvin pysähtyy jo käskystä. Seisomista harjoittelin flyboll esteiden avulla eli kierrätin Rommia niiden ympärillä ja pysäytin "seiso" käskyllä. Harmi vaan tuo käsky juttu, kun tarkoitus olisi opettaa luoksetulon pysäytys toisella käskyllä, esim. "stop", täytyy äkkiä miettiä asiaa. Kaksi luoksetuloa jouduin tavallaan hylkäämään ja kolmannella sain sitten napakympin, josta oikein kunnon palkka. Homma lopetettiin sitten railakkaaseen luoksetuloon eli juoksin autoa kohti.


Inkan kanssa otin myös hieman seuraamista, leikkimistä, tokohyppyä, liikkeestä istumista ja loppuun Inka sai kantaa patukan autolle. Kontaktia ja virettä täytyy parantaa, kontakti on hyvä, mutta vähän on alkanut katselemaan mitä tapahtuu muualla, joten lisätään ohjelmaan takaisin pelkällä laumavietillä seurauttamista.

maanantai 15. lokakuuta 2007

15.10.2007 Tuusulassa jälkeä


Töiden jälkeen kävin tekemässä Rommille kolme janaharjoitusta ja Inkalle namijäljen noin 300 askelta.


Inkan jäljelle laitoin namia joka askeleelle ja jälki oli noin 311 askelta, jossa oli kaksi kulmaa. Tuulta ei puiden lomassa ollut nimeksikään. Inka olisi ehkä hieman saanut olla enemmän nälissään, mutta nenä teki kokoajan töitä kovasti, ei kestä kuitenkaan voimakasta jarruttamista, nousee nokka silloin ylös. Alussa etenin melkein vieressä itse ja vähitellen jättäydyin taakse. Osa nameista jäi syömättä, mutta hyvin kyllä haisteli askeleita, viimeksi söi kaikki namit, joten loppua kohden ei tainnut enään olla niin nälkä, ehkä puoleen väliin söi lähes jokaisen namin. Jäljen lopussa oli keppi, jonka ilmaiseminen tuotti hankaluuksia, täytyykin ottaa joku kerta taas ihan pelkän keppijäljen.


Rommin ensimmäinen jana oli noin 15 metriä ja siitä lähteneessä jäljessä oli yksi kulma. Ensimmäinen lähetys epäonnistui Rommin kaartaessa liian aikaisin oikealle ja samalla liina jäi kiinno puihin, joten jouduin keskeyttämään jäljen etsinnän ja otettiin lähempää uusi yritys, nyt posautti suoraan jäljen yli, mutta ylitettyään jäljen kääntyi oikeaan suuntaan ja sitä kautta bongasi jäljen. Kulmassa oli vaikeuksia ja liina kiertyi pahasti jalkojen ympäri, lopulta päästiin oikeaan suuntaan ja ilmaisi kepin hyvin.


Toinen jana oli selvemmässä maastossa, mutta kuvio toistui eli kaarsi liian aikaisin ja taas oli puussa liina kiinni, joten toistin uudelleen edellisen kuvion ja taaskin ylitti jäljen ja ns. jäljen toiselta puolelta otti jäljen ylös oma-aloitteisesti. Aluksi meni jälkeä vähän niin ja näin, mutta lopussa parani ja keppi ilmaistiin hyvin.


Kolmas jana oli peilikuva näille kahdelle janalle ja oli noi 25 metriä pitkä ja aivan nappisuoritus. Erittäin hyvä eteneminen ja välittömästi oikea suunta ja jälkeä ajoi hyvin, ainoastaan kepistä yritti yli ja joudin hieman jarruttamaan, että etsi sen kepin. Muuten loistava jäljen nosto.


Ennen kotiin lähtöä kävin metsälenkillä koirien kanssa ja taas oli pimeää kun palasin kotiin eli nopeasti se pimeys jo tulee.

sunnuntai 14. lokakuuta 2007

14.10.2007 Tokokisat Lauttasaaressa


Tänään osallistuin Pablon kanssa Lauttasaaressa tokokisoihin. Nyt jäätiin kauas ykköstuloksesta, kisa meni aivan perseelleen. Todennäköisesti oltiin treenattu liikaa ja se näkyi haluttomuutena, lisäksi Pablo ei oikein näyttänyt viihtyvän hallissa. Jo paikallaolossa sen korvat sojottivat taakse kokoajan .


Halliin saavuttaessa Pablo oli ihan iloinen ja pirteä, pidin sen mukana ennen paikallaoloa, kuten viimeksi. Olisi vaan sen paikallaolon jälkeen pitänyt viedä autoon, mutta kun homma eteni sen verran nopeasti, että päätin sitten pitää sen mukanani. Huomasin jo ennen kehään menoa, että se ei halunut ottaa kontaktia ja muutenkin oli erittäin haluton, hieman yritin nostattaa sitä namilla leikkimällä, mutta se ei riittänyt kehään asti. Toisaalta en usko, että autossa pitäminen olisi auttanut niin paljoa, että olisimme ykköstulosta saaneet, vaikka se olisi ollutkin autossa kokoajan.


Tässä Pablon pisteet:



  • Luoksepäästävyys 10
  • Paikalla makaaminen 9 (Ei todennäköisesti kuullut mun ekaa istumaan käskyä)
  • Seuraaminen kytkettynä 7 (Toinen perusasento jäi tekemättä, välillä remmi kiristyi eli jätätti)
  • Seuraaminen taluttimetta 0 (Aivan haluton, jätätti, annoin lisäkäskyjä vaikka kuinka paljon)
  • Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7 (Valmistelevaosuus olematon, jätätti)
  • Luoksetulo (Hidas reagointi käskyyn, jäi kauas eteen liian sivulle, ei tullut perusasentoon, harhaili)
  • Seisominen seuraamisen yhteydessä 6 (Valmistelevaosuus olematon, jätätti, haluton)
  • Estehyppy 0 (Lähti hyvin ekasta käskystä, mutta pysähty kuin seinään esteen edessä)
  • Kokonaisvaikutus 6 (Haluton, pälyili kehän ulkopuolelle)

Eli tälläistä tällä kertaa. Todella masentavaa, mutta eiköhän tästä vielä nousta ylös, kunhan annetaan koiran nollata nämä hommat. Nyt syksyn aikana kuitenkin on kolme kertaa ulkona tehty kisamaiset suoritukset kokonaisuudessaan ja käyty yhdet kisat tämän päiväisen episodin lisäksi ja muista olisi tullut kirkkaasti ykköstulokset. Täytyy ennen kevättä miettiä, kannattaako mun siirtyä suoraan avoimeen luokkaan sillä yhdellä ykköstuloksella, jos saan koiran vireen nostettua tarpeeksi talven aikana eli kisaan lähdetään vasta kun seuraaminen vaikuttaa yhtä innokkaalta kuin ennen bh-koetta, jolloin Pablo ei jätättänyt ollenkaan niiden pitkien seuraamisten aikana.


Seuraavalla kerralla olen viisaamipi ja en ennen kisaa treenaa ollenkaan, pitkin viikkoa on ollut enteitä tuosta haluttomuudesta ajoittain. Varsinkin tuo hyppy oli yllätys, se kun suorittaa sen aina niin varmasti, mutta nyt lähti ekasta käskystä hyvin, pysähty kuin seinään esteen edessä ja rupesi katselee kehän laidalla olevaa koiraa, uusi käsky, jolloin ponnisti, mutta vieläkin sitten epäröi ja ei hypännyt kuin vasta kolmannella, sivulle siirtyessäni liikkui etutassuilla, mitä myöskään ei ole koskaan tehnyt. Muutenkin täytyy nyt vähentää noita treenikertoja tai ainakin lyhentää niitä eli ottaa vaikka vaan yhden liikkeen kerralla. Hallikisoille ilmeisesti voidaan jättää hyvästit, toisaalta Purinan tyyppisessä hallissa tai maneesissa voi olla hommassa ihan erimeininki, parkkihalli kuitenkin on meidän ukolle näköjään todella huono valinta. 


Illalla Inka harjoitteli noutoa pitämällä patukkaa ja Rommi taas totutteli metallikapulaan.


 

lauantai 13. lokakuuta 2007

13.10.2007 Tuusulassa jälkeä ja esineruutua


Menin perjantaina nukkumaan jo hieman yhdeksän jälkeen, joten aamulla herättyäni ennen kahdeksaa lähdin ajamaan kohti Tuusulaa, ensin käytiin aamulenkki Mätäkiventiellä kirmaamassa vapaana.


Sieltä vaihdoin hieman paikkaa toiseen kohtaan, jonne tein Rommille jäljen yhteensä melkein 700 askelta, kaksi kulmaa, vanheni noin 45 min. Ilma oli aurinkoinen ja kylmä. Alkumatka oli myötätuuleen, seuraava pätkä sivutuulessa tai oikeastaan melkein vastatuuleen, viimeinen pätkä sivutuulessa. Jäljelle laitoin namipätkiä (Natural menu), kanervikko oli melkoisen korkeaa, joten välillä jätin pätkiä ilman namia sekä kulmaa ennen lopetin namin laiton sekä pätkä kulman jälkeen oli myös namiton, sekä viimeinen suora oli suurimmaksi osaksi ilman namia ennen jälkeä päättävää keppiä, muuten jäljellä ei ollut keppejä.


Rommin jana oli noin 15 metriä ja se sujui erinomaisesti, kääntyi välittömästi oikeaan suuntaan ja ensimmäinen pätkä sujui moitteetta, samoin ensimmäinen kulma ja namit kelpasivat matkalta. Kulman jälkeisellä suoralla oli välillä hieman pyrkimystä liikaa vasemmalle, mutta korjasi hyvin, todennäköisesti tuuli kuljetti jälkeä sen verran, että namien kohdalla joutui tarkentamaan. Polun ylitykset sujuivat oikein mukavasti eli lähtee etsimään heti jälkeä, eikä enään yritä lähteä polkua pitkin. Toinen kulma ei sujunut aivan yhtä hyvin, mutta ei sitä pyörimistä nyt kauheasti ollut. Jäljen päässä ollut keppi nousi hyvin. Oikein onnistunut fiilis.


Inkan jäljet olivat siinä välissä vanhentuneet varmaan vähän yli puolituntia ja toinen niistä oli lyhyt purkkijälki, jossa oli kolme purkkia ja lopussa keppi. Toinen jälki oli lyhyt namijälki, jonka päässä oli keppi. Purkkijälki ei oikein ota sujuakseen, jäljestys oli ihan mukiinmenevää, mutta purkkeja ei merkkaa, eikä ymmärrä etsiä niitä purkkeja eli kaivoin itse ne ylös. Kepin ilmaisi hyvin. Namijälki menikin ihan toisella tyylillä, neliveto :o), pidin sitten kaksin käsin kiinni ihan tosissaan. Nenä teki hirmuisasti töitä, ainoa ikävä juttu tämän jäljen aikana oli labbis, joka oli vapaana. Tottakai se oli tulossa Inkan jäljelle, väkisin tuli keskeytys ja Inka päästi ilmoille muutaman kunnon kiljaisun vai miksi sitä sanoisi, kimeän haukun ja ulvonnan sekoitus (onneksi omistajat oli lähellä, mutta kyllä se vajaan kymmenen metrin päässä oli). Mä eniten pelkäsin, että se tulee syömään Inkan namut, mutta onneksi se pysyi pois, ei olisi ollut hyvä, jos olisin joutunut kesken jäljen sitä pois ajamaan. Loppujälki siis meni nelivedolla, ennen keppiä jätin namia vähän pois, mutta keppiä ei ilmaissut.


Pablolle tein kaksi janaa, joista lähti aivan lyhyet jäljet vain parikymmentä metriä. Sen vanhetessa tein esineruudun, jonne ruudun takareunalle jätin kaksi nahkahanskaa ja keskiosaan keskelle sellaisen banaani lelun. Ensimmäisenä oli Rommi, joka nosti ensimmäisen esineen varmasti ja hyvällä vauhdilla, toisen kanssa tutuksi tullut kaava toistui eli etenee puoleen väliin ja palaa takaisin. Käytiin ottamassa haju, mutta siitäkin huolimatta eteni taas vain puoleenväliin, mutta uudella lähetyksellä haki sitten toisen esineen. Lopuksi käytiin viemässä esine takaisin takareunalle valmiiksi toisia koiria varten. Seuraavaksi Inkan vuoro, ensimmäinen esine valmiille,  keskeltä nousi banaani, vauhti hyvä. Ennen toista lähetystä käytiin ottamassa haju, ja takaisin linjalle ja lähetys. Toisesta takakulmasta nousi esine, vauhti vielä laukalla, tästä loppupalkka.


Seuraavaksi hain Pablon ja otettiin janat. Pablo lähtee hyvin syöksähtää eteenpäin, hieman puut edessä häiritsivät, joudin lähettämään kahteen kertaan, muuten hyvä. Toinen jana meni mahtavasti, oikein kunnon syöksy suoraan eteenpäin, mutta meni hieman yli jäljestä, olin vähän ymmälläni kun käskin takaisin ja lähetin uudelleen, lähti jäljelle, mutta taas pyrki jäljestä yli, mutta sille löytyi selitys, näin takana yhden oman merkkini ja tajusin Inkan jäljen kuitenkin tulleen niin lähelle Pablon jälkeä, että Pablo jäljesti sitä. Tämän vuoksi tein kolmannen jäljen Pablon nähden ja suoritin sen sitten heti. Lähetys merkkiä kohden ja hyvä suoritus loppuun.


Jälkien jälkeen esineruutuun ja suoraan lähetys, josta Pablo toi takakulmasta esineen :-), tämä riittikin Pablon osalta.


Lopuksi käytiin pienellä lenkillä ja sitten Tikkurilaan ostamaan Inkalle uusi patukka hukkuneen tilalle. Sen jälkeen vielä Itikseen kauppaan ja ohimennen Inka sai vielä toisen (tai oikeastaan kolmannen) patukan itiksen eläinkaupasta.


Myöhemmin tänään on vielä tottistreenit Purinalla Liisan, Jannican, Mikon ja Petrin kanssa. Otin Pablon esimmäiseksi.



  • Tokohyppy

  • Luoksepäästävyys (Petri avustajana)

  • Paikallaolo ryhmässä (2 koiraa)

  • Seuraaminen

  • Luoksetulo

Hypyssä ei moitittavaa. Luoksepäästävyydessä vähän liikaa ääntelyä. Seuraaminen remmissä erinomaista, mutta vapaana yhä ailahtelevaa. Jostain kumman syystä Pablo "pelästyi" kun sen kontakti katkesi ja yritin taputtamalla saada sen huomion, täytyy pitää mielessä, että se on herkkä tuollaisille häiriöille hallissa, agilityssä ei häiriinny tuollaisesta. Luoksetulon kanssa taas lähtöongelmaa, eikä eteentulokaan ollut parasta.


Seuraavan Rommi, joka harjoitteli seuraavia liikkeitä:



  • Tokohyppy

  • Seuraaminen, kontakti, kulmat, täyskäännös oikealle

  • Takapäänkäyttö vasemmalle

  • Luoksetuloa

  • Seisominen, kierrättämällä esteen aitojen ympäri

Tokohyppy onnistui hyvin, jopa pääsin kiertämään vierelle ja palkkamaan perusasennosta. Seuraamisessa oli hieman näkyvissä se, että oltiin ensimmäistä kertaa hallissa ja häiriöitä ympärillä. Kohtuullisesti kuitenkin piti kontaktia. Luoksetuloa (istumisesta) jouduin jauhamaan useamman kerran, tuli ihan ihme paikkoihin eteen, ennenkuin sain onnistuneen suorituksen. Loppupalkkana saattoikin pitää agilityn A-esteen suorittamista ;-) !


Viimeisenä oli sitten Inka, jolla oli selvästi vaikeuksia keskittyä hallissa. Lopulta oikeastaan harjoiteltiin vain eteentuloa ja leikittiin patukalla. Myöskään leikki ei sujunut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Loppuun otettiin hyppy, jonka jälkeen Inka sai kantaa patukan autoon. Tarvitsee näköjään hieman totutella tuohon halliin ennenkuin ottaa seuraamista.


Ennen kotiin tuloa ajoin vähän matkanpäähän parkkipaikalle ja käytin koirat iltapissalla. Takaisin tultua päätin vielä uudelleen ottaa seuraamista Pablolla. Seuraaminen tuntui sujuvan ihan kivasti, mutta pahus kun päätin vielä ottaa yhden luoksetulon. Pikkuisen taas viivettä lähdössä, mutta itse luoksetulo vauhdikas ja iloinen, mutta aivan mun lähellä yhtä-äkkiä ihankuin olisi väistänyt mua ja lähti kauemmas pälyilemään, ihan ihme juttu. Ei edes nami meinannut saada vapautumaan. Totesin, että ilmeisesti mun varjo lankesi siihen eteen ja sai siitä jonkun sätkyn. Ei sitten yhtään Pablon tyyppistä, se ei yleensä koskaan ota mitään pultteja tai säiky sen kummemmin mitään, ohjaajapehmeä se on, mutta  tää oli ihan ihmejuttu. Vähän jäi häiritsemään.


Kotiin päästyämme olin vieläkin vähän huonolla mielellä tuosta Pablon luoksetulosta ja otin pihalla uudelleen ja sisällä muutaman lyhyen, ei ongelmia, ihan kunnon suoritus. Sisällä otin sitten kaukokäskyjä vielä Pablolle, nämä vaan positiivisen olon luomiseksi. Rommi harjoitteli vielä metallikapulan pitämistä ja Inka liikkeestä istumista.


 

12.10.2007 Tottista Viilarissa


Töiden jälkeen heti Viilariin kentälle ottamaan lyhyet tottistreenit.


Ensimmäisenä Rommi, jonka kanssa vietiin jalkapallo kentän laidalle odottamaan eteenmenoa. Siitä sitten suoraan seuraamista kentän toiseen päähän, välissä juoksuosuus ja hitaankävelyn osuus. Sen jälkeen hyppyesteelle, jossa ensin hyppy (7 lautaa) ja sen jälkeen hyppy uudelleen niin, että heitin ensin kapulan. Yritin tällä kertaa pitää namilla koiran vierellä, irtoaa kyllä hyppyyn hyvin, mutta etsii kapulaa liaan läheltä, eikun toiselle puolelle ja kapula suuhun ja käsky hypätä takaisinpäin (+ toisto).


Madalsin estettä ja heitin kapulan, ryösti kapulan perään, mutta en puutu vielä. Nosti hyvin ja toi eteen. Toistin hypyn niin, että pidin ensin sivulla namilla ja sitten vasta lupa hypätä. Nouto sujui ihan kohtuullisen kivasti. Sen jälkeen siirryin vinoesteelle ja heitin kapulan, yllätys yllätys, yritti kiertää (positiivista sekin kun edes yrittää kapulalle), joten tein niin että kiivetään yli, laitan kapulan suuhun ja kiivetään yli kapulan kanssa takaisinpäin ja luovutus. Muutama toisto ja sen jälkeen eteenmeno ylipitkällä seuraamisella (ei maahanmenoa) suoraan pallolle, lähti hyvin, mutta tuli epäusko matkalla, joten käytiin katsomassa pallo uudelleen ja toisto, nyt onnistui, lopuksi siis palkkana jalkapallo ja pelaaminen !


Pelin jälkeen vielä tokohyppyä, jonka päätteeksi vielä lyhyt jalkapallopeli.


Yhteenveto Rommin treeneistä:



  • Seuraaminen, tahtimuutokset (nami)
  • Hyppynouto (nami, taputus)
  • Vinoestenouto (nami, taputus)
  • Eteenmeno (jalkapallo)

Tauko:



  • Tokohyppy (palkka suoraan namialustalla)
  • Tokohyppy (pysäytys seisomaan, nami suoraan ilman, että kiersin viereen)

Pablo oli seuraavana vuorossa. Vein palkan kentän laidalle ja aloitimme remmissä seuraamisella. Otin pysähtymisiä, käännöksiä, juoksua ja lopuksi vapautus palkalle. Seuraavana vapaana seuraaminen, joka ei tahtonut onnistua kunnolla, vapautin palkkalle kun sopiva tilaisuus tuli. Seuraamispaikka väärä ja muutenkin liian väljää. Tämän jälkeen namilla seuraamista ympyrässä, vähän parempaa, mutta namin voimalla. Lopuksi luoksetulo, annoin käskyn, ei hetilähtenyt, mutta lähti ennen kuin ehdin antaa toisenkäskyn, täytyy olla varovainen, etten anna vartaloapua kisoissa. Ensimmäinen sivulletulo ei tarpeeksi hyvä, otin askeleen eteenpäin ja pyysin uudelleen sivulle. Palkkaus taas kentän laidalta. Seuraava luoksetulo yritys onnistui, joten siihen lopetettiin.


Yhteenveto Pablon treeneistä:



  • Seuraaminen remmissä, alokasluokan tyyppinen seuraaminen (purkkipalkka)
  • Seuraaminen vapaana, alokasluokan tyyppinen seuraaminen (purkkipalkka)
  • Seuraaminen ympyrää, kumpaankin suuntaan, nami oikeassa kädessä vasemman jalan kohdalla
  • Luoksetulo (2 kertaa, purkkipalkka)

Viimeisenä Inka, joka harjoitteli seuraamista, suoraa, käännöksiä ja sitä täyskäännöstä taas. Ihan kohtuullista työtä. Lopuksi leikkiä patukalla. Viimeisenä otin eteenmenon pallolle (pallo viety aikaisemmin yhdessä), mutta ei onnistunut, käytiin katsomassa palloa ja uusi yritys lähempää ja sen onnistuttua jalkapallopeli.


Yhteenveto Inkan treeneistä:



  • Seuraaminen suoraan, käännökset, täyskäännös (1)
  • Leikkiminen patukalla
  • Eteenmeno (jalkapallo)

Vielä ennen lopettamista hain Pablon ja otin sen kanssa tokohypyn niin, että sai mennä suoraan namialustalle ja toinen hyppy seiso-käskyllä, oikein hyvä. Sen jälkeen yritin ottaa vinoesteen (jyrkkä), jolloin Pablo rupesi pistää hanttiin. Meinas mennä treenit ihan pilaalla, kun lähti luikkii pakoon, laitoin remmiin ja sitten mentiin, niin helppoa kun se siltä on, esteen taakse olin laittanut namikipon valmiiksi, jotta näkee palkan välittömästi. Viimeksi ilmeisesti vähän loukkasi itseään vinoesteellä (en ole varma, mutta epäilen näin, koska ensin meni innokkaasti ja sitten yhtä-äkkiä lopetti vauhdin oton), joten nyt temppuilee. Ikävä katsoa kun siltä katoaa kokonaan ilo, mutta en voinut jättää hommaa siihen. Onneksi sain kuitenkin sen kentältä pois hyvällä mielellä (siis koira oli iloinen), joten ei jäänyt huonoa fiilistä. Joten nyt seuraavan kerran otan liinalla, kunnes ei enään ole mitään hampaankolossa estettä kohtaan.


Treenit kestivät yhteensä noin tunnin, joten sen jälkeen ostamaan koirille Murren Murkinasta naudanmahaa ja raakaa kanaa. Ostin samalla metallinoutoesineen, kun Veikkolaisen Pia ja Martti colliepoika oli myös ostoksilla, joten saatoin kysyä apua oikeankokoisen kapulan ostoon. Nyt sitten teippailemaan sitä keskikohtaa ja totuttamaan koiria siihen (Rommi sitä jo illalla hieman sovitti).


Murren Murkinasta sitten nopeasti kotiin ja naapurimetsään pissalenkille. Inka ja Rommi saivat hetken juoksennella vapaana ja vähän se Pablokin hypähteli mättäältä toiselle.


 


 

torstai 11. lokakuuta 2007

11.10.2007 Jälkeä ja hiekkakuoppa treeniä


Iltapäivällä töissä iski idea lähteä tekemään jälkeä ja soitinkin sitten Katille, että lähtisikö hän harjoittelemaan janoja. Joten heti töiden jälkeen suuntasimme Tuusulaan, sen jälkeen kun olin käyttänyt koirat lähimetsässä pissalla.


Ihan ensimmäiseksi Kati tallasi Pablolle noin 50 metrin jäljen, jossa oli noin 20 - 25 metrin jana. Lyhyen jäljen päähän laitettiin keppi. Pablon jälki oli hieman yli puolituntia kun lähdin sitä tekemään. Valitettavasti koiranulkoiluttaja sitten ehti myös päästämään koiransa siihen Pablon jäljelle tai lähinnä janalle. Sitten tietenkin jäivät juuri siihen kohtaan, josta mun piti Pablo lähettää. Labukka sitten hieman pöhisi vielä Pablolle, joten oli tosi rauhallista lähettää ukko liikkeelle. Aluksi sinkos lähes puolet matkasta hyvin aivan suoraan, mutta sitten ilmeisesti labbis oli jättänyt merkkinsä pusikkoon ja sinne myös meidän ukko koipensa nosti ja peitteli sitten merkkaamansa alueen oikein suureleisesti kääntyen katsomaan toista koiraa, no laitoin uudelleen Pablon istumaan ja lähetin siitä uudelleen, jolloi myös eteni hyvin suoraan jäljen kohtaan, ei vaan saanut kunnolla sitä siitä ensin ylös, ilmeisesti aika sotkettu ja lopulta otti takajäljen, josta komensin takaisin ja lähetin toiseen suuntaan. Itse jälki sujui tarkkaan ja keppin ilmaisi hienosti. Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin tyytyväinen, häiriöt oli melkoiset.


Sen jälkeen tallasin itse Rommille hevosenkengän muotoisen "keppi" jäljen, johon melko tiheään laitoin kepit. En osaa sanoa kuinka pitkä siitä tuli, mutta kepit olivat epätasaisin välein ja jälki ylitti aika monta polkua. Jana oli noin 15 metrin luokkaa ellei enemmänkin ja sen Rommi suoritti erittäin hyvin, aivan suoraan ja välittömästi oikeaan suuntaan, vau sanon minä. Eteni jäljellä hyvin ja kaikki kepit nousivat hyvin, sunnuntain jäljestykseen verrattuna oikein mukavaa työtä, vauhtia löytyi tälläkin kertaa, mutta nyt maltettiin ottaa tosiaankin kepit ylös ja vielä iloisesti. Kaikkein iloisin itse olin, että selvisi poluista näinkin hyvin, maksimissaan eteni niitä koiranmitan tai vähemmän ja palasi välittömästi jäljelle, yhdessä kohtaa oli selvästi jäljellä jokin häiriö, mutta tarkisti sen ja jatkoi sen jälkeen heti jäljelle. Tämäkin jälki sijaitsi erittäin käytetyllä alueella. Yksi ilmiö kuitenkin jäi mietityttämään eli kepin tuotuaan iskee nokan takaisin maahan vasta sen jälkeen kun ohittaa sen mistä kepin nosti ylös. Oikein hyvä suoritus Rommilta tänään.


Inkalle tein yhden lyhyen jäljen vain noin 50 metriä. Jäljelle laitoin kaksi filmirullapurkkia sammaleen alle ja jäljen päähän kepin. Harmillista oli, että joku oli sitten napannut sen kepin sieltä jäljenpäästä, todella ikävä tilanne. Muuten Inkan jälki sujui hyvin, mutta lähestulkoon tuon kepin puuttuminen pilasi koko homman, onneksi tajuttuani, että se oli kadonnut, käskin Inkan etsiä ja tipautin namipurkin maahan kepin tilalle, mutta ei se korvannut asiaa, kun tarkoitus oli, että Inka olisi ilmaissut jäljen päässä olevan kepin. Vähän otti päähän, mutta ihan kivaa työtä Inka tekee, joten ensi kautena päästään sitten ihan kunnolla harjoittelemaan, kun on nyt syttynyt hommaan.


Katin Geenalle tein kaksi janaa, joista jälkimmäinen menikin paljon paremmin kuin se ensimmäinen, joten hyvillä mielin saatoimme jatkaa matkaa lenkkeilemään ja taas kerran otsalampun voimalla. Meillä oli ensimmäistä kertaa myös Katin nuorempi belgianpaimenkoira narttu Lego mukana.


Inka, Rommi ja Lego innostuivat leikkimään ja niillä näytti synkkaavan oikein hyvin, kunnes sitten päästettiin myös Geena irti. Inka ja Geena ovat tulleet keskenään ihan hyvin juttuun, yhdessä käyneet uimassa ja leikkineetkin keskenään, mutta Legon ollessa joukossa mukana, rupesi Geena komentamaan ensin Legoa ja sitten Inkaa. Siitähän sitten syntyi kärhämää ja Inkakin vähän hermostui. Kati laittoi Geenan sitten kiinni, jotta Inka ja Lego saisivat vielä leikkiä, mutta Inka näytti sitten olevan sen verran epävarmana, että Legon ryntäykset kohti saivat sen sitten puolustautumaan niin, että vuorostaan minä sain "kiljua" kurkkuni käheäksi saadakseni Inkan rauhoittumaan. No lopulta sitten Lego ja pojat juoksivat vapaana ja nää vanhemmat likat sitten saivat tyytyä remmileikkiin. Välillä Rommi sai hieman komennusta osakseen, mutta Rommi käyttäytyi kuin herrasmies ja Pablo taas hommasi ihan omiaan, sitä ei paljon toisten touhut kiinnostaneet. Inka oli ensin liimautunut muhun kiinni, mutta hetken kuluttua liikkui sitten jo ihan vapautuneesti ja alkoi taas kiinnostua Legosta.


Palattuamme hiekkakuopalle päästin taas Inkan vapaaksi hetkeksi Katin laittaessa Legon kiinni. Heittelin hetken Rommille ja Inkalle hiekkakuopalla keppiä, jolloin nämä kaksi juoksivat jyrkkää hiekkakuopan reunaa kepin perässä ylös. Näytti Inkakin unohtaneen kokonaan välikohtauksen eikä sen kummemmin välittänyt enään tytöistä.


Autossa koirat olivat sitten sulassa sovussa, kaikki viisi koiraa, eikä mitään kyräilyä näkynyt, no olihan siinä se häkki välissä tietysti eli mun kolme karvakerää takaboxissa ja belggarit takapenkillä.

keskiviikko 10. lokakuuta 2007

10.10.2007 Esineruutua Vantaalla


Inkan ja Rommin kanssa päästiin harjoittelemaan esineruutua. Pablo jäi omasta aloitteestaan pitämään kotiin seuraa Ristolle eli ei tehnyt elettäkään kun taas Inka ja Rommi odottivat innokkaana lähtöä ovella.


Meillä oli tänään 6 koiraa ja kolme ohjaajaa eli Satu, Liisa ja minä. Ruutu tehtiin alueelle, jonka takareunalla oli kallio, jonne koirat joutuivat hieman nousemaan. Rommille se tuotti aluksi hankaluutta eli kallion reunalla kääntyi takaisin eli ei tarkistanut ihan kulmaa, joten uusi lähetys ja sieltä se esine löytyi. Ihan kohtuullinen suoritus, mutta sen jälkeen homma alkoi mennä ihan metsään, ei edennyt ylös kalliolle asti, vaan jouduin pyytää Lisaa käymään ruudun perällä näyttämässä esinettä. Rommi kyllä katsoi ja näki mielestäni Liisan ja etenikin ihan kalliolle ylös, mutta jostain syystä ei vaan löytänyt sitä esinettä, vaan kääntyi useaan otteeseen katselemaan mua ja kuunteli Safin haukkua ja sienestäjistä aiheutuvia ääniä. Lopulta kävin ottamassa hajun Rommin kanssa ja sitten se lopulta sain sen hakemaan sen toisen esineen, mutta silloinkin jouduin etenemään syvemmälle ruutuun ennenkuin se esine sieltä nousi. Jaa aaa, täytyy taas miettiä mitä seuraavaksi !


Inkalle pyysin Satun viemään esineen, hieman taisi Inka siitä kiihtyä, kun alkoi haukkumaan. Tänään taisi myös hieman tytön päässä mennä haku ja esineet sekaisin, kun pinkaisi ensin katsomaan Satua, mutta sitten oma-aloitteeisesti lähti ruutuun ja siellä sitten etsi ja etsi, ei nyt oikein ollut pistomainen suoritus, mutta kuitenkin tehtiin hommia ihan itsenäisesti, eikä antanut periksi. Kalliolle nousu oli hieman sillekkin uusi juttu, mutta olin ihan tyytyväinen tyttöön, varsinkin kun oli taas ihan vieras esine. Hieman sillä leikittiin ja annoin sitten palkaksi namirasiasta ruokaa.


Treenien jälkeen Inka ja Rommi pääsivät Safin ja Fanin kanssa juoksemaan metsään, täytyi jo turvautua otsalamppuun, pimeä tulee niin aikaisin ja yllättäen. Kotiin palattua Pablo ja Risto tulivatkin vastaan, olivat menossa iltapissalle.

tiistai 9. lokakuuta 2007

09.10.2007 Agilityä ja vähän tokoa siinä ohessa


Töiden jälkeen vein koirat lähimetsään leikkimään puoleksitunniksi ja sen jälkeen kävimme Inkan kanssa pienellä pyörälenkillä.


Pablolla oli tänään agilitytreenit, jonne otin Rommin autoon mukaan. Ennen Pablon tuntia ehdin hieman harjoittelemaan Rommin kanssa agilityä, hyppyesteet olivat valmiiksi matalalla, joten annoin niiden olla siellä. Pablon treenien teema oli tänään takaakierto ja toisella radalla treenattiinkin sitten ns. vauhtirataa. Ihan hyvät treenit. Treenien välissä pidin Pablon lämpimänä harjoittelemalla seuraamista, sivulletuloa ja luoksetuloa.


Treenien jälkeen otin vielä tokoesteen Pablolla ja sen jälkeen pariin otteeseen Rommin kanssa, niin että Rommi sai palkan suoraan namialustalta. Myöskin tein Rommin kanssa pätkän seuraamista, juoksua ja hidasta kävelyä, muutaman täyskäännöksen ja siinä se sitten olikin.


Inka oli kotona Riston seurana ja kävivät sitten yhdessä iltalenkillä.

08.10.2007 Etupihalla puuhastelua


Maanantaina olisi ollut yleiset tottistreenit, mutta nukuin sitten näköjään niiden ohitse, joten Pablon ja Rommin kanssa puuhastelin sitten myöhään illalla pihalla. Sivulletuloja, seuraamista ja luoksetuloa. Inkan kanssa harjoiteltiin taas noutokapulan pitoa sisällä ja takapäänkäyttöä taas kerran. Rommikin harjoitteli sisällä peruuttamista, aivan mainio kaveri.


Sunnuntaina kuulin, että naapuriin on tulossa ensiviikonloppuna pieni brasilianterrieri narttu vauva toisen samanlaisen kaveriksi (Samba). Saas nähdä mitä Inka tykkää kun sen Samballe tulee ihka oma kaveri kotiin, kun Inka tykkää niin kovasti Sambasta, joten voi olla hiukka mustis.

sunnuntai 7. lokakuuta 2007

07.10.2007 Metsäjäljellä Tuusulassa ja tottista Viilarissa


Olin aamulla suunnitellut herääväni aikaisemmin ja painuvani Tuusulaan tekemään metsäjälkeä, mutta kellon soidessa läjäytin sen kiinni. No kuitenkin noin tunnin kuluttua siitä sain rämmittyä ylös ja pakattua koirat taas autoon eväineen päivineen.


Rommille tein pitkästäaikaa jäljen metsään noin 500 askelta yhdellä kulmalla ja viidellä kepillä. Melkein jäljen lopussa näin sitten yhden ainokaisen jälkimerkin, no minkäs teet, ei hajuakaan onko joltain jäänyt merkki vahingossa vai lähtikö siitä jälki. No tässä vaiheessa täytyi vaan toivoa, että näillä jäljillä olisi ikäeroa tarpeeksi, harhajälki ei kauheasti mieltyttänyt ajatuksena.


Jätin Rommin jäljen vanhenemaan ja tein Inkalle kaksi aivan lyhyttä jälkeä, jonne sammaleen alle piilotin filmirullapurkit ja merkkasin tarkkaan puuhun purkkien kohdat. Toisen jäljen päähän laitoin purkin päälle kepin.


Pablolle tein kaksi janaa, itse jana noin 5 - 10 metriä ja jälki noin 20 - 30 metriä.


Inkan jäljet vanhenivat noin 30 minuuttia. Aluksi neiti harhaili aika voimakkaasti, mutta into oli kova, toisella filmirullapurkilla hieman jo tassulla paukutti maata. Kun kaivoin namit purkista niin Inka kävi aina maahan. Toinen jälki menikin huomattavasti paremmin, mutta purkit sain kaivaa itse maasta, merkkasi ne, mutta olisi jatkanut matkaa, keppillä meni maahan hyvin. Katsotaan muistaako seuraavalla kerralla, että namipurkkeja löytyy maasta.


Pablon ensimmäinen jana meni ihan prinkkalaan, ihan päätöntä hapuilua. Toinen jana olikin sitten aivan täydellinen. Olen lisännyt käskyyn sanan "eteen", jotta Pablo alkaisi tajuta edetä suoraan, eikä ala heti heittää "voltteja". Kepit kyllä ottaa hyvin ylös !


Rommin jälki oli lähes tunnin vanha kun lähdimme sille, olin melkoisen jännittynyt kuinkahan nyt sujuu, edellisestä kerrasta kun aikaa oli ja kesän epäonnistumiset kalvavat mieltä. Pellollahan homma on sujunut niin upeasti nyt lähiaikoina. Namia jäljellä ei ollut ollenkaan eli palkka ainoastaan kepeistä. Rommin jana oli noin 15 metriä ja se meni erinomaisesti, aivan suoraan ja lähti oikeaan suuntaan. Vauhti oli turhan kovaa, mutta en uskaltanut tässä vaiheessa jarruttaa, koska on niin herkkä metsässä mun liinankäytölle, puututaan sitten siihen kun se ei vaikuta toisen työmotivaatioon. Itse jälki sujui hyvin, alku oli vastatuuleen, mutta sekin meni ihan kivasti, kulmasta selvittiin todella mainiosti, mutta ne kepit. Rommihan ei yleensä jätä keppejä jäljelle, mutta nyt nousi viidestä kepistä ihan oikeasti vaan kaksi, yhden poimin itse ja kahdesta en antanut ylittää. Olipas yllätys, no ei hermostuta, tehdään muutamia pelkkiä keppiharjoituksia niin eiköhän se siitä taas onnistu. Muuten itse jäljestys oli ihan kivaa, ainoastaan lopussa noin 10 metriä ennen viimeistä keppiä, yritti ihan väksin tielle, tiedä mikä sinne sitten tahtoi vetää, mutta ainakaan sille jäljelle ei ollut menossa minkä krepin näin aikaisemmin, posotti siitä ohi oikein varmasti, vaikka liinakin oli kietoutunut takajalan ympärille. Täytyy seuraavan kerran kokeilla, että liina lähtee yläkautta. Parannettavaa jäi, mutta ainakin itse jälki tuntui taas kiinnostavan.


Hirveästi tekisi mieli kokeilla johonkin oikeen hyvään sammalmaastoon Rommille ihan namijälkeä niillä "ihmetyynyillä". Täytyy nyt tarkkaan miettiä kuinka seuraavan jäljen tekee.


Tämän jälkeen käytiin metsässä aamulenkillä. Rommi ja Inka äityivät oikein kunnon hippasille, mutta Pablo kulki vain mun vieressä. Yhden kerran sitten hieman intoutui juoksuttamaan muita, mutta sitten taas palasi jolkottamaan mun taakse. No ainakin noilla kahdella oli hauskaa.


Lenkin jälkeen pakkasin koirat taas autoon ja ajoin hieman eteenpäin juoksuttamaan koiria hiekkakuopalle ja taas Inkalla ja Rommilla oli hauskaa. Pablollakin tuntui olevan kovasti mulle asiaa, en tiedä yrittikö saada mua hippasille :o), no lopulta lähti taas tekemään pienet rundit toisten kanssa. Heitin muutaman kerran keppiä kuopan reunalta ja porukka lähti perään ja kiipesivät sitten takaisin jyrkkää reunaa, taisi käydä hieman voimille tuo ylösnousu :-). Esineruutu jäi sitten tekemättä, sen verran väsynyttä porukkaa sain laittaa autoon, etten viitsinyt ottaa esineruutua vaan suuntasimme kotia kohden ja Viilarin tottiskentälle.


Ensimmäisenä vuorossa Rommi. Vein etukäteen eteenmenopallon kentälle, niin että Rommi ei nähnyt (näki kun otin pallon). Rommin kanssa otin seuraavat liikkeet:



  • Takapääharjoitus
  • Nouto hyppyesteellä (ihan matala)
  • Noutokapulalla hetsausta ja vauhdin hakua, luovutus hyvä, laukkavauhti (vielä lisää potkua saatava hommaan, iloisuutta enemmän)
  • Eteenmeno (Valmisteleva osuus noin 15 askelta, lähetys pallolle)

Eteenmenoa tein ensimmäsitä kertaa näin pitkällä odotusajalla ja kokonaisella valmistelevalla osuudella, olin todella positiivisesti yllättynyt, kun onnistui noi hyvin, irtosi heti käskystä, lähti kyllä vinoon, mutta mitäpä tuosta, kun löysi kuitenkin pallon). Pidimme pallopelin lopuksi ja sen ohessa otin takapalkalla kaksi kertaa maasta istumaan nousun.


Seuraavana Inka. Vietiin yhdessä kentän laidalle pallo. Ennen eteenmenoa harjoiteltiin seuraavat liikkeet:



  • Takapääharjoituksia (nakit)
  • Seuraaminen suoraan noin 15 - 20 m, palkka taakse (patukka)
  • Seuraamista oikealle ja vasemmalle ympyrää, palkka taakse (patukka)
  • Estehyppy edestakaisin, 7 lautaa (palkka: jalkapallo x 3, yksi matalampi hyppy ensin)
  • Estehyppy namille, (nakit alustalla, x 3)
  • Vinoeste (jyrkkä) kerran edestakaisin, (palkka nakit)
  • Eteenmeno

Mahtavaa, jyrkkä vinoeste ihan ilman epäröintiä edestakaisin. Tätä aikaisemmin yli vain kaksi kertaa toisesta suunnasta apuohjaajalla. Mainio likka, sanon minä ja tätä kun luulin meidän tulevaisuuden kompastuskiveksi :o), mutta hienosti meni. Eteenmeno yritin liian kaukaa ensimmäisellä kerralla, ensin mietin käydäänkö katsomassa uudelleen kun pallon viennistä oli niin kauan, mutta päätin sitten mennä lähemmäksi ja onnistui näin ihan kivasti. Lopuksi hieman leikittiin ja annoin Inkan voittaa patukan, jolloin juostiin sitten autolle niin, että Inka sai kantaa saaliinsa.


Viimeisenä vuorossa oli sitten Pablo poika purkkeineen :o). Otin tokon tyyppistä seuraamista niin, että jätin palkan kentän reunalle, käytin aika paljon pakotetta remmistä, kontaktin pitämiseen, toimii Pablolla hyvin, mutta lisäksi käytän "katso" käskyä. Vielä muutama vuosi sitten olisi ollut tuhoon tuomittua tuo nykiminen remmistä, mutta nykyään toimii nostattavana, mutta mun täytyy antaa kunnon palaute kun tarkentaa työskentelyään. Tavallaan en päästä sitä yhtään haaveilemaan. Oikein kelpo seuraamista, olin erittäin tyytyväinen, nyt vaan kotona taas kontaktitreeniä ja treeniä vain askelleen ja parin verran ja hyvästä kontaktista palkka eli keskitytään siihen kontaktiin. Pablon treenit tänään:



  • Seuraaminen, juoksu, käännös, täyskäännös
  • Luoksetulo
  • Kaukokäskyt maahan - istu, (takapalkka)
  • Takapääharjoitus
  • Seuraaminen, pysähdykset, juoksu, käännökset

Ensimmäisen luoksetulon kanssa oli vaikeauksia, ei meinaan hievahtanutkaan, palasin luokse ja otin yhden askeleen eteenpäin ja jätin uudelleen, seuraavasta käskystä lähti laukalla tulemaan eteen. Eteentulot aivan prikulleen suoria. Nyt viikolla täytyy harjoitella tuota käskyyn ragointia, ei ole varaa menettää toisella käskyllä pisteitä tai vielä lisäksi vartaloavulla, jonka aivan varmasti annan, jos ei lähde. Aina sitä syntyy näitä uusia ongelmia, tämäkin aivan odottamaton. Viimeinen seuraamisharjoitus meni erittäin hyvin, mitä nyt hiukka edisti, mutta jätättävällä koiralla en siitä ole niin huolissani, kertoo vaan, että sen vire on hyvä ja siihen tässä onkin pyrkimys, sen paikan saa kyllä korjattua, kun löytyy sitä halua tehdä hommia. Tähän oli treenit hyvä päättää.

lauantai 6. lokakuuta 2007

06.10.2007 Möllitokoa ja agilityä


Suomen Collieyhdistys Ry:n tokotoimikunta järjesti tänään möllitokon Malminkartanossa eli suuntasin aamulla Rommin ja Pablon kanssa sinne. Alkujaan oli tarkoitus osallistua Pablolla ALO luokkaan, mutta en sitten uskaltanut ottaa näin kisamaista suoritusta juuri virallisten kisojen alla, joten ilmoitin sitten Rommin mölli luokkaan hetken mielijohteesta.


Rommin kanssa ei ole oikeastaan harjoiteltu tokoa kuin ihan tänä syksynä ja todella ne kerrat taitaa olla yhden käden sormilla laskettavissa. Seisomista en muutenkaan ole harjoitellut vielä kuin vasta muutaman kerran puuta kierrättämällä ja myöskään tätä käskyä sillä ei ole arkikielessä, joten siitäkään ei ole apua, meillä on käsky odota ja se ei ole niin tiukka eli jalat saa liikkua. Mölliluokkaan halusin ilmoittaa sen vuoksi kun halusin paikallaolon olevan turvattu ja onnekseni olin tähän ilmoittanut, kun viereisestä alokasluokan kehästä taisi joku koira lähteä haastamaan riitaa, onneksi ei tullut meidän kehään asti. Mölliluokassa tehtiin paikallaolo remmissä, joten etenin noin 2 metrin päähän (niin paljon kuin remmiä riitti), Rommin paikallaolo oli aivan eleetön ja moitteeton, sille olisi ollut ihan sama olenko 20 metrin päässä, mutta tästä on hyvä aloittaa.


Liikkeet:



  • Luoksepäästävyys 10
  • Paikallamakuu 10
  • Seuraaminen hihnassa 10 (Ei vapaana seuraamista, Rommille vapaana seuraaminen vahvempi)
  • Liikkeestä maahanmeno 10 (Vaihtoehtoisesti seisominen, jota ei vielä ole opetettu Rommille)
  • Luoksetulo 10
  • Hyppy 7 (Aloitettu vasta irtoamisen opettaminen, ei seisomista)
  • Kokonaisvaikutelma 10

Sijoituimme jaetulle 5. sijalle :-) !!!!!!!!!!!!!!


Seuraamisessa pidin nakin nyrkissä ja käden aivan suorana kyljessä. Käytin nyt harjoituksen takia hyväksi, sitä että nami sai olla liikkeen aikana mukana. Piti hyvän kontaktin ja olisiko ihan vaan yhdessä vaiheessa tavoitellut namia, käännökset ihan kelvollisia, vaikka oikealle ollaan kyllä harvoin tehty täyskäännöstä, yleensä teen sen vasemmalle.


Liikkeestä maahanmenossa ei tainut olla mitään moitittavaa. Luoksetulo ei ollut parasta Rommia, jäi istumaan hyvin paikalleen (tämäkin ihan uutta koiralle), luoksetulo nopea, mutta jäi aavistuksen vinoon, sivulletulo ihan hyvä. Viimeisenä oli sitten hyppy, jota käytännössä ei ole harjoiteltu lähes ollenkaan, muutaman kerran olen ehtinyt harjoitella irtautumista pelkällä hyppy käskyllä ja seisomista kait yhden kerran viime kesänä. Rommi tottunut että liikutaan joko vieressä tai heitetään ensin kapula ja tehdään se paluu hyppy. Nyt irtaantui hyvin ja kääntyi mua kohden, mutta ehti edetä jo liikaa ennen ekaa seiso käskyä ja jouduin toistamaan käskyn sekä antamaan käsimerkin. Uskon, että oppii liikkeen kyllä nopeaan.


Yhteistyöstä sitten saatiin kymppi ja täytyy sanoa, että Rommi oli iloinen ja teki halukkaasti yhteistyötä. Siirtymiset paikasta toiseen ja sivulle tulot oikein erinomaisia sekä kiinnostus pysyi hyvin minussa. Muutenkin herran käytös oikein ilahduttavaa, kennellekkään ei isotellut ja hieman turhautumistaan haukahteli, mutta kehässä ei haukkunut.


Sijoituimme jaetulle viidennelle sijalle ja saimme palkinnoksi Rommille siankorvan, jonka Rommi saikin heti itselleen.


Tämän jälkeen auton nokka kohti Keravaa agilitytreeneihin halliin. Löytyihän se halli ja ilokseni totesin Pablon viihtyvän siellä oikein hyvin. Ei arastellut mattoa ja meillä oli oikein mukavat tekniikkaharjoitukset. Samalla vähän harjoittelin tokoliikkeitä ja olipas herralla vauhtia, kun jollain keinoin saisi tuon myös kisaan siirrettyä. Kontakti aivan erinomainen ja sivullekkin tultiin ihan kivalla vauhdilla. Hitsi kun olisi rahaa niin, että voisi varata halliaikaa jokaiselle koiralle, mutta saas nähdä miten tuon joka toinen viikko tapahtuvan tottistreenin koirien kanssa jakaisi. No ehkä tuossa agilityn lomassa Pabloa ehtii hieman prepata myös tokon osalta.


Keravalta suoraan Puotilaan lenkille Sipen ja Essi  Sheltin kanssa. Vähän ihmetytti lenkin lopussa Rommin kävely, täytyy hieroa jätkän takapäätä ja seurata sen liikettä, ehkä mä vaan kuvittelen tai sitten se vaan oli väsynyt ja liikkui epäpuhtaasti. Yleensä se kuitenkin liikkuu lennokkaasti koivistaan huolimatta, mutta tuo ei ollut normaalia mielestäni. Tarkistin sen tassuhaavan kohdan ja se ei näyttänyt mitenkään revenneen, mutta ehkäpä siinä on jonkinlaista herkkyyttä. Täytyy pitää silmällä !


Täytyykin tänne vielä muistaa merkitä nuo pyöräilyt eli eilen töiden jälkeen kävin Inkan ja Pablon kanssa pyöräillen koirapuistossa. Inka sai siellä mukavasta sekarotuisesta nartusta itselleen leikkikaverin, oikein sopuisasti tytöt olivat, Pablo taas liihotteli yksikseen tai seurusteli tuon toisen koiran omistajan kanssa, erittäin tyypillistä Pabloa. Rommin kanssa kävin kaksistaan lähimetsässä leikkimässä kahdella narupallolla ja leikkimisen jälkeen tehtiin lyhyt lenkki, josta suurin osa aikaa taisi mennä borderterrieri nartun omistajan kanssa jutusteluun.


 


 

perjantai 5. lokakuuta 2007

04.10.2007 lenkkeilyä Myllypurossa ja Viikissä


Torstaina käytiin vain pitkällä lenkillä koirien kanssa. Inka ja Rommi äityivät muutamaan otteeseen oikein kunnon hippasille metsässä, nurmikkokentällä ja pellolla. Pablo malttoi katsella vain vieressä, vaikka kyllä sillekkin tekisi hyvää juosta toisten kanssa.


Illalla kotona tehtiin Rommin kanssa takapääharjoituksia, noutokapulan tuomista ja pitämistä sekä seisomista. Muutaman kerran otettiin myös maasta istumaan nousemista. Inkan kanssa myös takapääharjoituksia ja ohjatunnoudon kapulan pitoa. Pablon kanssa samaa juttua, mutta emme päässeet noutoon asti, kun Risto tuli töistä kotiin ja lähti viemään koiria iltapissalle.


Saa kyllä olla tarkkana tuon Rommin syömisen kanssa, ruoka maittaa turhankin hyvin ;-), leikkauksen jälkeen kun vatsa on toiminut hyvin ja alapään pesullakin ollaan taidettu käydä vain kerran, toki ulkoilun jälkeen on joutunut suihkuun, mutta enään ei tuoksu kokoajan hirveältä, eikä alapää ole enään tahmainen. Tällähetkellä on omasta mielestäni oikein sopivassa lihassa, mutta pahemmin ei saisi lisää tulla painoa. Kauhulla odotan mitä tuolle turkille käy ja missä aikataulussa, kun se on niin mahtava, ei pahemmin kastu ja on suoraa ja niin "kaunista", täytyy vaan toivoa, että kävisi tuuri ja turkki pysyisi mahdollisimman paljon samanlaatuisena, eikä pehmene kauheasti. Täytyykin muistaa taas käyttää tänään karstaa poistamassa pohjavillaa. Rommiahan on karstattu pennusta alkaen ja sen turkille se on sopinut, mutta meidän muut koirat harjataan vain Roger Paralla tai harvapiikkisellä teräskammalla (pahimman turkinlähdön aikaan kyllä sitten saatetaan ottaa tiheämpi piikkinen apuun.) !

torstai 4. lokakuuta 2007

03.10.2007 Hakua Kivistössä


Keskiviikko menikin sitten hakutreenien merkeissä. Melkein suoraan duunista koirat autoon ja nokka kohti Hämeenlinnantietä. Ennen treenejä kävin juoksuttamassa hieman koiria metsässä.


Tänään meitä oli vain kolme, mun lisäksi Satu ja Jorma sekä neljäntenä vierailijana Heidi ja Viima bordercollie tyttönen. Satun ja Heidin kanssa tallattiin alue nopeasti, jotta saataisiin hommat valmiiksi ennen pimeäntuloa. Tällä kertaa otin myös Pablon treeneihin, lähinnä vaan testaamaan lähteekö haukku ulos myös vierailla maalimiehillä, Satulle selvästi haukkuu paremmin kun keväällä Satu sitä jonkin verran jo haukutti. Muuten meni ihan hyvin, mutta Heidin kanssa hieman oli ongelmia, ei niinkään sen takia, että Heidi oli täysin vieras, vaan hän tuoksui juoksuaikaiselle nartulle ja Pablon siis piti ensin tehdä puunjuureen merkinnät (no tuon olinkin jo osannut arvata, joten olin jo varoittanut, että voi käydä niin). Palkka namirasiasta (lohta, kananugetteja ja broileripullia) !


Laitoin liivit päälle hieman ennen hakuradan alkua ja haukutin Inkaa hieukan. Inkalle tehtiin viuhka (maalimiehenä Jorma) paremmalle tuulen puolelle, palkkana narulelu, toimi ihan kivasti. Menin itse piilolle, mutta maalimies saa tuoda Inkaa piilolta vähän matkaa ja otan sen sitten hieman ennen keskilinjaa kiinni. Seuraava maalimies (Heidi) olikin vain muutaman metrin päässä toisella puolen eli tarkoitus oli vain saada Inka lähtemään toiselle puolelle itse ilman näköärsykettä, sekin meni ihan kivasti, palkkana sukkapallo ja tennispallo. Palkka ei ollut oikein riittävä. Viimeisenä oli sitten Satu myös viuhkana ja palkkana oli kaksi tennispalloa, pyysin Satua hieman ärsyttämään Inkaa pallolla, jolloin saatiin sitä hieman kiihtymään (tarkoitus ei ollut haukuttaa, mutta kiihtyessä sitä tuli automaattisesti) ja innostumaan leikistä. Viimeiselle maalimiehelle oli tarkoitus, että kaikki tulevat mukaan viimeiselle piilolle, mutta siinä tuli vähän sekaannus ja näin ollen leikittiin narulelulla keskilinjalla, joka taas ei oikeastaan ollut se tarkoitus, kun se hauska piti tapahtua siellä piilolla, no ensikerralla ollaan tarkempia. Eli tarkoitus olisi hetki olla piilolla ja leikkiä, haluaisin antaa myös jonkin namiannoksen loppuun, mutta on mietittävä tuleeko se vikalla piilolla, repuilla vai vasta autolla !


Lopuksi sitten Satun ja Jorman kanssa lähdettiin pienelle lenkille metsään, niin että koirat saivat hieman vapaana temmeltää. Oli kyllä taas jo hieman pimeää.

tiistai 2. lokakuuta 2007

02.10.2007 jälkeä pellolla ja agilityä


Töiden jälkeen oli hirveä hoppu ehtiä pellolle jäljelle Pian ja Tessa Malin sekä collie Sulon kanssa ennen agilitytreenejä.


Rommille tein 350 askeleen jäljen nurmipellolle (alku myötätuulessa, aurinkoinen sää), jossa oli yksi kulma. Namia oli lähes koko matkan, muutamassa kohdassa pätkä ilman nameja sekä vähän ennen kulmaa ja kulman jälkeen. Loppuun jätin kepin. Jäljestys oli oikein mukavaa, hieman välillä oikean jalan jäljestys herpaantui, mutta tyydytti yhä minua, varsinkaan kun tahallaan vähän pälpätimme Rommin takana. Yleensä en puhu jäljestyksen aikana, varsinkaan kun Rommi on niin herkkä kaikelle äänelle jäljestyksen aikana, joten tämän vuoksi hieman teimme häiriötä takana ja näytti kestävän oikein hyvin. Kulmassa kääntyi oikeaan suuntaan hyvin nopeasti ja sivutuulessa hieman jäljesti jäljen sivussa, tarkensi kun tultiin kohtaan, josta namit jatkuivat. Kepistä posotti ohi suoraan jäljen loppumerkkiin, joten tästä lähin en laita enään merkkiä jäljen päähän tai sitten laitan kepin vasta sen jälkeen noin metrin päähän, koska nyt jätkä olisi siitä vielä jatkanut. No keppejä harjoitellaan sitten joko erikseen tai vain jäljellä, jossa ei ole ruokaa ollenkaan.


Inkan kanssa harjoiteltiin ilmaisua. Laitoin pellolle seuraavasti purkit:


15 askelta keppi/purkki, 15 askelta keppi/purkki, 12 askelta keppi, 12 askelta keppi/purkki, 12 askelta keppi, 12 askelta keppi/purkki !


Inka lähti jäljelle vähän miten sattui, mutta ensimmäisen pelkän kepin löydettyään tarkensi huomattavasti työtään. Ilmaisi kaikki maahanmenolla hyvin varmasti, kepiltä lähdössä, joudun nyt hieman pitelemään, jotta päästään kunnialla oikeaan suuntaan kun into on niin kova jatkaa matkaa. Seuraavaksi tehdään metsään aivan lyhyt filmirullapurkki jälki, että saadaan jälkeen tarkkuutta, kun kerta namia ei voi pellolle tai metsään sen kanssa laittaa.


Jäljestyksen jälkeen suuntasimme agilityyn Ojankoon Pablon ohjattuihin treeneihin. Ennen Pablon tuntia kävivät sekä Inka, että Rommi hieman harjoittelemassa lähinnä yhden tai kahden esteen sarjoissa. Nyt Inka juosta hölkyttää puomia pitkin, jopa kovempaa kuin Pablo ja Rommi tietty sukeltaa puomille kuin päätön kana hirveää laukkavauhtia, niin että mulla on jäädä sydänkurkkuun pelosta. Ehti se jo kerran vähän ylösnousulla lentää alaskin, mutta eikun takasin ja samaa vauhtia. No lopulta hillitsin käskyillä aika voimakkaasti, turvallisuus ennenkaikkea, keinulla tottelee jo todella hienosti "odota" tai "ota alas" käskyä.


Pablon treeneissä harjoiteltiin jotain MM-rataa. Ensimmäisen kierroksen aikana meillä ei sujunut mikään, kepit sössin pariin otteeseen ja mun ohjaus oli aivan hukassa useammassa kohdassa. Selitellähän aina saa, mutta mulla oli kauhee vessahätä ja huoli siitä, ettei Pablo ollut ehtinyt käymään "isolla hädällä", sekä jälkipellolla olin saanut selkäni kipeäksi. Radan jälkeen suuntasin sitten wc:n ja otin itseäni niskasta kiinni ja korjasin sitten ohjauksen ja samalla muutin muutaman kohdan ohjauksen kokonaan. Rata menikin sitten oikein hienosti, ei virheitä ja muutenkin oli kuulemma erittäin nättiä katsottavaa. Johan mäkin sitten sain myös koiralle viestin perille, että hauskaa oli !


 

01.10.2007 Tottistreenit


Töiden jälkeen käytiin eläinlääkärissä näyttämässä Inkan tassuja. Olin kyllä jo sunnuntaina todennut niiden näyttävän hyvältä, mutta kun aika oli varattu ja muutenkin oli asiasta vielä kysyttävää.


Illalla oli tottistreenit Viilarissa, kouluttajana Shea Beasley. Inkan kanssa harjoiteltiin täyskäännöstä, johon sain ohjeeksi harjoittaa tuota takapäätä yhä edelleen eli käännöksiä paikallaan vasemmalle tai samoin mitä tähänkin asti ollaan tehty eli jätän Inkan hieman taakse itsestäni ja kädellä ohjaan sen sivulleni kun käännyn vasemmalle. Toisena harjoitteena olikin sitten tuo luoksetulo, niin että Shea piti Inkaa, kunnes kutsuin "tänne" käskyllä, antaen Inkan iskeytyä patukkaan ja patukalla ohjasin Inkan eteen istumaan. Muutaman toiston jälkeen alkoi sujumaan. Lopuksi otin paikallaoloa, jäin melko lähelle ja käännyin selkä koiraan päin ja Shea palkkasi Inkaa namilla.


Inkan jälkeen hain Rommin, jonka kanssa otin eteenmenon viereisellä kentällä ja sen jälkeen kouluttajan kanssa haettiin vauhtia Rommin noutoon. Shea piti Rommia ja heitin kapulan lähelle heitä ja pyysin Rommia tuomaan. Rommi ei hirveästi syttynyt tähän, yksi onnistunut suoritus oli, mutta kokeilimme sitten sellaista, että hetsasimme kapulalla Rommia ja heitimme sitä toisillemme, kun Rommi niin kuin varkain saa kapulan kiinni niin kehuttiin kovasti ja pyysin tuomaan. Selvästi tuli lisää virtaa. Lopuksi otettiin muutama käännös vasemmalle ja todettiin senkin takapään liikkuvan vasemmalle vielä aika huonosti, joten läksynä takapääharjoituksia vasemmalle. Viimeisenä sitten luoksetulo, joka oli kohtuullisen hyvä, vauhti ok, eteentulo aavistuksen vino omasta mielestäni.


Pablokin pääsi naapurikentälle ottamaan seuraamista ja muutaman luoksetulon. Kohtuullisen mukavaa suorittamista, tarvii kovasti kuitenkin muistutusta kontaktista.