Töiden jälkeen oli hirveä hoppu ehtiä pellolle jäljelle Pian ja Tessa Malin sekä collie Sulon kanssa ennen agilitytreenejä.
Rommille tein 350 askeleen jäljen nurmipellolle (alku myötätuulessa, aurinkoinen sää), jossa oli yksi kulma. Namia oli lähes koko matkan, muutamassa kohdassa pätkä ilman nameja sekä vähän ennen kulmaa ja kulman jälkeen. Loppuun jätin kepin. Jäljestys oli oikein mukavaa, hieman välillä oikean jalan jäljestys herpaantui, mutta tyydytti yhä minua, varsinkaan kun tahallaan vähän pälpätimme Rommin takana. Yleensä en puhu jäljestyksen aikana, varsinkaan kun Rommi on niin herkkä kaikelle äänelle jäljestyksen aikana, joten tämän vuoksi hieman teimme häiriötä takana ja näytti kestävän oikein hyvin. Kulmassa kääntyi oikeaan suuntaan hyvin nopeasti ja sivutuulessa hieman jäljesti jäljen sivussa, tarkensi kun tultiin kohtaan, josta namit jatkuivat. Kepistä posotti ohi suoraan jäljen loppumerkkiin, joten tästä lähin en laita enään merkkiä jäljen päähän tai sitten laitan kepin vasta sen jälkeen noin metrin päähän, koska nyt jätkä olisi siitä vielä jatkanut. No keppejä harjoitellaan sitten joko erikseen tai vain jäljellä, jossa ei ole ruokaa ollenkaan.
Inkan kanssa harjoiteltiin ilmaisua. Laitoin pellolle seuraavasti purkit:
15 askelta keppi/purkki, 15 askelta keppi/purkki, 12 askelta keppi, 12 askelta keppi/purkki, 12 askelta keppi, 12 askelta keppi/purkki !
Inka lähti jäljelle vähän miten sattui, mutta ensimmäisen pelkän kepin löydettyään tarkensi huomattavasti työtään. Ilmaisi kaikki maahanmenolla hyvin varmasti, kepiltä lähdössä, joudun nyt hieman pitelemään, jotta päästään kunnialla oikeaan suuntaan kun into on niin kova jatkaa matkaa. Seuraavaksi tehdään metsään aivan lyhyt filmirullapurkki jälki, että saadaan jälkeen tarkkuutta, kun kerta namia ei voi pellolle tai metsään sen kanssa laittaa.
Jäljestyksen jälkeen suuntasimme agilityyn Ojankoon Pablon ohjattuihin treeneihin. Ennen Pablon tuntia kävivät sekä Inka, että Rommi hieman harjoittelemassa lähinnä yhden tai kahden esteen sarjoissa. Nyt Inka juosta hölkyttää puomia pitkin, jopa kovempaa kuin Pablo ja Rommi tietty sukeltaa puomille kuin päätön kana hirveää laukkavauhtia, niin että mulla on jäädä sydänkurkkuun pelosta. Ehti se jo kerran vähän ylösnousulla lentää alaskin, mutta eikun takasin ja samaa vauhtia. No lopulta hillitsin käskyillä aika voimakkaasti, turvallisuus ennenkaikkea, keinulla tottelee jo todella hienosti "odota" tai "ota alas" käskyä.
Pablon treeneissä harjoiteltiin jotain MM-rataa. Ensimmäisen kierroksen aikana meillä ei sujunut mikään, kepit sössin pariin otteeseen ja mun ohjaus oli aivan hukassa useammassa kohdassa. Selitellähän aina saa, mutta mulla oli kauhee vessahätä ja huoli siitä, ettei Pablo ollut ehtinyt käymään "isolla hädällä", sekä jälkipellolla olin saanut selkäni kipeäksi. Radan jälkeen suuntasin sitten wc:n ja otin itseäni niskasta kiinni ja korjasin sitten ohjauksen ja samalla muutin muutaman kohdan ohjauksen kokonaan. Rata menikin sitten oikein hienosti, ei virheitä ja muutenkin oli kuulemma erittäin nättiä katsottavaa. Johan mäkin sitten sain myös koiralle viestin perille, että hauskaa oli !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti