Iltapäivällä töissä iski idea lähteä tekemään jälkeä ja soitinkin sitten Katille, että lähtisikö hän harjoittelemaan janoja. Joten heti töiden jälkeen suuntasimme Tuusulaan, sen jälkeen kun olin käyttänyt koirat lähimetsässä pissalla.
Ihan ensimmäiseksi Kati tallasi Pablolle noin 50 metrin jäljen, jossa oli noin 20 - 25 metrin jana. Lyhyen jäljen päähän laitettiin keppi. Pablon jälki oli hieman yli puolituntia kun lähdin sitä tekemään. Valitettavasti koiranulkoiluttaja sitten ehti myös päästämään koiransa siihen Pablon jäljelle tai lähinnä janalle. Sitten tietenkin jäivät juuri siihen kohtaan, josta mun piti Pablo lähettää. Labukka sitten hieman pöhisi vielä Pablolle, joten oli tosi rauhallista lähettää ukko liikkeelle. Aluksi sinkos lähes puolet matkasta hyvin aivan suoraan, mutta sitten ilmeisesti labbis oli jättänyt merkkinsä pusikkoon ja sinne myös meidän ukko koipensa nosti ja peitteli sitten merkkaamansa alueen oikein suureleisesti kääntyen katsomaan toista koiraa, no laitoin uudelleen Pablon istumaan ja lähetin siitä uudelleen, jolloi myös eteni hyvin suoraan jäljen kohtaan, ei vaan saanut kunnolla sitä siitä ensin ylös, ilmeisesti aika sotkettu ja lopulta otti takajäljen, josta komensin takaisin ja lähetin toiseen suuntaan. Itse jälki sujui tarkkaan ja keppin ilmaisi hienosti. Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin tyytyväinen, häiriöt oli melkoiset.
Sen jälkeen tallasin itse Rommille hevosenkengän muotoisen "keppi" jäljen, johon melko tiheään laitoin kepit. En osaa sanoa kuinka pitkä siitä tuli, mutta kepit olivat epätasaisin välein ja jälki ylitti aika monta polkua. Jana oli noin 15 metrin luokkaa ellei enemmänkin ja sen Rommi suoritti erittäin hyvin, aivan suoraan ja välittömästi oikeaan suuntaan, vau sanon minä. Eteni jäljellä hyvin ja kaikki kepit nousivat hyvin, sunnuntain jäljestykseen verrattuna oikein mukavaa työtä, vauhtia löytyi tälläkin kertaa, mutta nyt maltettiin ottaa tosiaankin kepit ylös ja vielä iloisesti. Kaikkein iloisin itse olin, että selvisi poluista näinkin hyvin, maksimissaan eteni niitä koiranmitan tai vähemmän ja palasi välittömästi jäljelle, yhdessä kohtaa oli selvästi jäljellä jokin häiriö, mutta tarkisti sen ja jatkoi sen jälkeen heti jäljelle. Tämäkin jälki sijaitsi erittäin käytetyllä alueella. Yksi ilmiö kuitenkin jäi mietityttämään eli kepin tuotuaan iskee nokan takaisin maahan vasta sen jälkeen kun ohittaa sen mistä kepin nosti ylös. Oikein hyvä suoritus Rommilta tänään.
Inkalle tein yhden lyhyen jäljen vain noin 50 metriä. Jäljelle laitoin kaksi filmirullapurkkia sammaleen alle ja jäljen päähän kepin. Harmillista oli, että joku oli sitten napannut sen kepin sieltä jäljenpäästä, todella ikävä tilanne. Muuten Inkan jälki sujui hyvin, mutta lähestulkoon tuon kepin puuttuminen pilasi koko homman, onneksi tajuttuani, että se oli kadonnut, käskin Inkan etsiä ja tipautin namipurkin maahan kepin tilalle, mutta ei se korvannut asiaa, kun tarkoitus oli, että Inka olisi ilmaissut jäljen päässä olevan kepin. Vähän otti päähän, mutta ihan kivaa työtä Inka tekee, joten ensi kautena päästään sitten ihan kunnolla harjoittelemaan, kun on nyt syttynyt hommaan.
Katin Geenalle tein kaksi janaa, joista jälkimmäinen menikin paljon paremmin kuin se ensimmäinen, joten hyvillä mielin saatoimme jatkaa matkaa lenkkeilemään ja taas kerran otsalampun voimalla. Meillä oli ensimmäistä kertaa myös Katin nuorempi belgianpaimenkoira narttu Lego mukana.
Inka, Rommi ja Lego innostuivat leikkimään ja niillä näytti synkkaavan oikein hyvin, kunnes sitten päästettiin myös Geena irti. Inka ja Geena ovat tulleet keskenään ihan hyvin juttuun, yhdessä käyneet uimassa ja leikkineetkin keskenään, mutta Legon ollessa joukossa mukana, rupesi Geena komentamaan ensin Legoa ja sitten Inkaa. Siitähän sitten syntyi kärhämää ja Inkakin vähän hermostui. Kati laittoi Geenan sitten kiinni, jotta Inka ja Lego saisivat vielä leikkiä, mutta Inka näytti sitten olevan sen verran epävarmana, että Legon ryntäykset kohti saivat sen sitten puolustautumaan niin, että vuorostaan minä sain "kiljua" kurkkuni käheäksi saadakseni Inkan rauhoittumaan. No lopulta sitten Lego ja pojat juoksivat vapaana ja nää vanhemmat likat sitten saivat tyytyä remmileikkiin. Välillä Rommi sai hieman komennusta osakseen, mutta Rommi käyttäytyi kuin herrasmies ja Pablo taas hommasi ihan omiaan, sitä ei paljon toisten touhut kiinnostaneet. Inka oli ensin liimautunut muhun kiinni, mutta hetken kuluttua liikkui sitten jo ihan vapautuneesti ja alkoi taas kiinnostua Legosta.
Palattuamme hiekkakuopalle päästin taas Inkan vapaaksi hetkeksi Katin laittaessa Legon kiinni. Heittelin hetken Rommille ja Inkalle hiekkakuopalla keppiä, jolloin nämä kaksi juoksivat jyrkkää hiekkakuopan reunaa kepin perässä ylös. Näytti Inkakin unohtaneen kokonaan välikohtauksen eikä sen kummemmin välittänyt enään tytöistä.
Autossa koirat olivat sitten sulassa sovussa, kaikki viisi koiraa, eikä mitään kyräilyä näkynyt, no olihan siinä se häkki välissä tietysti eli mun kolme karvakerää takaboxissa ja belggarit takapenkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti