30.09.2007 jäljellä Tuusulassa ja Esineruutua

Tein Rommille tänään jäljen Tuusulaan pellolle noin kahdeksan aikaan aamulla. Sää oli sumuinen, mutta ei kuitenkaan satanut. Pelto oli osittain aika kostea. Jälki oli noin 400 askelta ja lopussa keppi. Namia oli joka askeleella ja parissa kohdassa sitten niin, että ei ollut namia. Kulmasta meni ohi, mutta aika nopeasti löysi oikean suunnan (kulmassa ei ollut namia, vasta noin 5-10 metrin päässä). Namittomat kohdat jäljesti hyvään vauhtiin ja varmasti. Jälki muistutti lähinnä numeroa seitsemän eli yksi kaarros oikealle ja yksi kulma vasemmalle. Ei ollut ihan yhtä hyvä kuin viimeksi, mutta olen kyllä oikein tyytyväinen. Nenä pysyi maassa koko ajan hyvin, mutta taas palattiin muutamassa kohdin siihen, että ajoi vaan toista jalkaa. Tuuli ei ollut suotuisin, lähinnä sivu- ja vastatuuli. Käytin alkuun pedigree lammasriisi koiranmakkaraa ja loppuun niitä ihmetyynyjä eli Natural Menuta, joka näytti kelpaavan jopa koiranmakkaraa paremmin eli tarkensi hommaa. Hyvin siis jaksoi mutustaa yhden makkaran ja ison kasan Natural Menuuta (annoin eilen vaan hiukan kuivamuonaa) !

Kepin alle olin laittanut pienen keon sitä Natural Menuta ja yllätys yllätys, jätkä söi ne ja ei nostanut keppiä vaan jatkoi suoraan loppumerkille, jouduin komentaa takaisin, jolloin otti kepin (ei varmaan ollut järkevää, mutta niin vain tein).

Inkalle tein pellolle noin 200 askeleen jäljen aluksi myötätuuleen ja kulman jälkeen sivutuuleen, jossa oli neljä purkkia kepeillä. Vauhti hyvä, mutta nenä liian korkealla, heinikko liian korkea (mua polveen) ja jälki oli tuore, joten sai hajun jo siitä ylhäältä heinikosta. Itse jäljestys olisi voinut olla varmempaa, olisi niin hyvä, jos voisi laittaa namia askeleille, mutta kun neiti sitten alkaa niitä nameja väisteleen. Kulma kuitenkin sujui erittäin hyvin, hieman meni yli, mutta välittömästi palasi hieman ja kääntyi oikeaan suuntaan. Ilmaisu varmaa ja nopeaa, aivan eri meininki kuin viimeksi. Loppupalkaksi frisbeen heittoa, siinä se neiti hyppi pitkin peltoa etujaloissa mustat sukeltajan tossut.

Tämän jälkeen ajettiin metsään ja käytiin aamulenkillä, ennen Pablon jäljentekoa.

Pablolle tein sitten jäljen metsään noin 400 askelta (en tarkistanut tuulensuuntaa) ja kuusi keppiä sekä jana noin 20 metriä. Lopulta täytyi lähettää noin 8 - 10 metrin päästä, kun lähtee sivuun kokoajan. Jätkä tekee tarkkaa työtä, mutta on kovin hidas. On siinä ja siinä riittääisikö aika alokasluokassa. Ensimmäiset 30 metriä oli nenä turhan ylhäällä (kanervia), mutta sen jälkeen tarkensi lähemmäs maata. Kepit nousi hyvin ja kulmasta meni yli vain kuonon mitan. Matkalla tarkisti suunnistusrastin ja sipsipussin, mutta palasi välittömästi jäljelle, muuten oltiin melko tarkasti jäljen päällä. Todella hyvää työtä, huomioiden sen jäljestämiskerrat vuoden aikana (kerran kuukaudessa, jos sitäkään).

Tämän jälkeen otin esineruutua kaikilla kolmella. Kaksi kaistaletta, toinen 5 m x n. 40 m(pituus johtui polusta, en viitsinyt sitä ylittää) ja toinen 5 m x 50 metriä . Rommin työskentely hidasta, mutta ilman apuja löytyi esineet. Inkan vauhti ja into ei ollut ihan yhtä hyvää kuin viimeksi, jolloin irtosi kuin tykinkuulan suusta. Löytyi kumpikin ilman apuja (toinen lähellä ja toinen noin 45 metrissä). Toisessa kaistaleessa Inka ensin suunnisti yli kaistaleen rajan toiselle kaistaleelle, jolloin jouduin kutsumaan takaisin (oli meinaan sienestäjät Rommin jälkeen tallaneet sen takaosan uusiksi, joten inka otti jäljen). Toinen lähetys onnistui. Pablon kanssa otin vain sen syvemmän kaistaleen, ensimmäinen lähetys ei onnistunut, sama juttu kuin Inkalla, lähti sienestäjien jäljelle, joten kävin ottamassa hajun Pablolla esineestä ja sen jälkeen uusi lähetys, joka olikin todella nopea suoritus.

Lopuksi sitten lenkkeiltiin hiekkakuopalla ja metsässä. Rommi ja Inka intoutuivat muutamaan kertaan hiekkakuopalla oikein kunnon hippasille, niin että Inkan tossutkin sinkoilivat jalasta, no onneksi sain ne talteen. Kotiin tullessa jouduinkin pesemään kaikkien tassu mäntysuovalla ja ilokseni yllätyin, että Inkan tassut näyttää aikas hyvältä, musta mömmökin oli kadonnut. Kiva siis mennä lekuriin huomenna kun ei ole mitään konkreettista näkyvillä.

Autolle tullessa haukutin ensin Pabloa ja sen jälkeen Inkaa. Pablon jätin jonkin matkan päähän ja syöksyin kuusen alle, ensimmäinen noin 10 haukkua, toisella 15 haukkua, kolmas meni mäkeen, kun tiellä meni suomenpystykorva, joka mesosi Pablolle eli haukku epätasaista ja katkonaista. Viimeinen haukkusarja olikin sitten vähän lyhyempi noin 10 haukkua, kun halusin antaa palkan hyvästä haukusta. Inkaa haukutin kahdella tennispallolla, ihan kohtuullisen hyvää, ehkä maximi oli 12 haukkua hyvin. Inka istuu haukkuessaan mun edessä ja pomppii etutassuillaan, se on veikeän näköinen.

Kuluihan siihen sitten kaikkiaan aikaa hieman yli viisi tuntia. Tästä johtuen ei sitten Pablon kanssa tullut lähdettyä tuonne HPH:n kentälle Kivikkoon ottaa tottista, kuten olin alkujaan suunnitellut. Katsotaan saisinko aikaiseksi tehdä kotona illalla vielä jotain pientä.

Täytyypä vielä lisätä, että eilen kuulin mitä ihmeellisemmän uskomuksen colliesta. Olin lenkillä koirien kanssa ja vastaani tupsahti nainen, jonka mukana oli pikkulapsia. Nainen sitten huusi lapsille, että tulkaa katsomaan samanlaisia koiria kun mummilla on ollut. Minulta sitten kysyi, että ovatko kaikki narttuja, johon vastasin, että vain tuo viimeinen. Multa loksahti varmaan suu auki, kun rouva totesi, että kuinka voi olla kun eihän muilla kun nartuilla ole ruskeaa. Oletan, että hän tarkoitti noita blue merlejä, joita siis minulla on kumpaakin sukupuolta, meinaan Pablo on kyllä aika ruskea kun soopeli kerran on. No mun oli sitten valistettava, että kyllä näissä uroksissakin on oltava ruskeaa eli tanmerkit, muutenhan ne olisivat värivirheellisiä, sanoin että toisilla voi se ruskea olla vähän vaaleampaa, mutta ei se sukupuolesta riipu !

 

29.09.2007 Purinalla agilitykisat

Siitä olikin sitten jo yli neljä kuukautta, kun viimeksi osallistuttiin agilitykisoihin Pablon kanssa.

Tänään Purinalla oli I-HAH:n järjestämät kisat. Osallistuttiin siis kakkosluokan starttiin, rata näytti mielestäni helpolta ja sitä se olikin (ei ollut ns. ansaeteitä), mutta tein sen virheen, että seurasin liian kauan meitä aikaisemmin startanneita. Kun tuli muutama erittäin nopea nollarata, niin annoin niiden liikaa vaikuttaa omaan mielentilaani.

Paineet taisivat tällä kertaa nousta liian koviksi, kun tiesin koiran kulkevan tällä hetkellä niin hyvin, että sijoittuminen olisi mahdollista. Valitettavasti tein toisen kerran virheen, johon olen kerran aikaisemminkin sortunut, oletin Pablon saaneen puomin kontaktilta virheen (ei siis saanut, otti kontaktin), joten jäin sitä päivittelemään mielessäni, enkä pitänyt huolta koirasta keppien loppuun asti, vaan taisin jo oikaista käteni kohti seuraava estettä kohden, jolloin Pablo ohitti nenullaan viimeisen kepin. Korjasin kepinvälin, josta sitten tuli se viisi virhepistettä. Kaiken lisäksi aika riitti tästäkin huolimatta ihanneaikaan. Harmittaa niin vietävästi, kun vaan olisin ollut vähän huolellisempi, enkä edennyt liikaa. Muutenkin mun pitäisi mennä sata lasissa loppuun asti, vaikka epäilisin virheen tulleen.

Muutenkin nyt täytyy harjoitella tuota puomin alastulokontaktia, yleensähän meille ei siitä virhettä tule, mutta mun täytyy hieman tutkailla mihin itseäni sijoitan kisoissa, nyt kun olemme hieman muuttaneet palkkausta puomin alastulossa, jotta koira ei niin sanotusti väistä minua.

Illalla vielä kotona harjoiteltiin Rommin kanssa noutoa tai pitäisikö paremminkin sanoa, että ylläpidetään noutoa (650 gr). Ihan hyvällä mallilla tuo pitäminen eli kohta voisin ajatella ns. vauhtinoutoa, jota Rommin kanssa oikeastaan ei ole koskaan tehty. Rommin kanssa pitämisen jälkeen, kapula sijoitettiin maahan meidän väliin ja siitä siirryttiin heittämiseen, joten nyt voisin hieman vahvistaa tuota iloisempaa noutamista ja sen jälkeen opetellaan pysymään sivulla heiton jälkeen, kunhan motivaatio kestää tuon sivussa pysymisen. Harjoitelimme myös sivulle tuloja, kaukokäskyjä ja eteentuloa, niissä ei ollut huomauttamista, nopeaa ja halukasta työtä.

Inkan kanssa tehtii pitoharjoituksia niin litteällä patukalla kuin ohjatulla kapulalla. Homma etenee jo hieman paremmin, joudun kylläkin tukemaan alaleuasta, mutta kuonon yläpuolelta voin irrottaa jo otteen. Muutaman kerran otettiin luoksetuloa ja maahanmenoa.

Pablokin sitten halusi tehdä jotain aivan intona. Otin myös Pablon kanssa pitoharjoituksia ja maasta kapulan nostoa (650 gr). Pablo osaa kyllä pitää edessä, mutta en pysty esim. tökkimään kapulaa sivuista, luovuttaa tavallaan heti kun laitan kädet kapulan sivuille. Toisaalta en viitsi hirveästi sitä painostaa, sen ote ei ole niin hyvä kuin haluaisin ja olen saanut sen oikeastaan pitämään vasta kun kateus iski Rommin harjoitellessä aikoinaan, joten olen aika tyytyväinen näinkin. Seuraavaksi harjoiteltiin sivulle- ja eteentuloa. Otin myös parikertaa kaukokäskyt. Harmittavasti alkanut jo ennakoimaan istumista, joten täytyy vaihdella palkkausta.

 

 

27.09.2007 Rommin osteopaatti

Tänään ajettiin Rommin kanssa Espoon Keskukseen. Rommilla oli aika osteopaatti Maare Kaiperlalle.

Edellinen kerta oli viikko ennen kastrointia, silloin Rommi oli kovin kivulias, levoton ja sekaisin. Rimpuili ja "äänteli", koko hoidon ajan sekä käyttäytyi kuin olisi kamalassa kiihtymistilassa, johtuen siitä eturauhasesta. Nyt jätkä oli rauhallinen koko hoidon ajan ja jopa näytti taas nauttivan käsittelyssä. Myös käsittelyn jälkeen oli täysin eri koira kuin edellisellä kerralla.

Selkä oli hyvin kireä, ilmeisesti johtui tuosta jalassa olevasta haavasta. Onneksi se kuitenkin saatiin kuntoon hoidon aikana ja takapää kuulemma tuntui aika hyvältä, samoin etupää eli meillä ei ole nyt varattuna aikaa, vaan seuraamme tilannetta, palataan vähitellen normaaliin rytmiin ja harrastuksiin. Vielä pariviikkoa lomaillaan hypyistä ja päätin muutenkin aloittaa hyppyharjoitukset aikanaan matalammilla/loivemmilla esteillä.

Voi mikä helpotus, että tuo tassuhaava ei ole enään lisännyt ongelmia ja hienoa, että takapää oli noinkin hyvässä kunnossa.

26.09.2007 puuhastelua kotona

Tänään on pidetty vapaapäivää harrastuksista. Rommin jalka alkaa jo olla huomattavasti parempi, mutta vielä tämän viikon käytetään lenkillä tossua. Vatsakin on toiminut nämä kolme viikkoa ihan kiitettävästi. Inka valitettavasti oli taas jyrsinyt tassuaan tai sitten ei, nyt täytyy selvittää mistä tuo johtuu. Harmin paikka, täytyy siirtää haku- ja jälkitreenejä. Eí myöskään lähdetä tottiskentälle ennenkuin jalat on kunnossa.

Ihan täysin tekemättä ei tänään oltu, kotona sisällä harjoiteltiin Inkan kanssa pitämistä litteällä patukalla, luoksetuloa ja maahanmenoa. Rommi harjoitteli noutoa ja noutokapulan pitämistä, sivulle tuloja sekä kaukokäskyjä. Pablo harjoitteli samoja asioita kuin Rommi.

25.09.2007 Agilityä

Tiistaina käytiin Pablon kanssa agilitytreeneissä. Tällä kertaa muut koirat saivat jäädä kotiin ja lähdettiin ihan vain kaksistaan. Tällä kertaa harjoittelimme melko vaikeata rataa, pimeitä kulmia ja A:lle menoa niin, että koira meni putkeen puomin alle, josta puomin takaa täytyi ohjata koira A:lle.

Lopuksi tehtiin sitten työtä ilman "ääntä", pelkästään eleillä. Edellisestä tälläisestä treenistä taisi olla aika paljon aikaa.

24.09.2007 Tuusulassa peltojäljellä ja Viilarissa tottista

Tänään sitten aamulla klo 8.00 Tuusulaan pellolle Rommin ja Inkan kanssa viettämään vapaapäivää.

Rommille tein noin 250 - 300 metrisen jäljen, jonne ei tullut kuin loppuun keppi, matkalle laitoin ajoittain namia (pedigree lammas-riisi), sää oli poutainen, mutta pilvessä. Tuuli oli melko onneton aluksi ja tein jäljen alun myötätuuleen. Jälki oli aluksi suoraa noin 100 - 150 metriä (vastatuuleen, he hee, teki tuuli kepposen), kulma oikealle ja jälki noin 100 metriä sivutuulessa, taas kulma oikealle ja loppu myötätuuleen noin 50 metriä (kepin alla kuppi heinikon alle). Edellisestä tämän pituisesta jäljestä on jonkin verran jo aikaa.

Tosiaan jälki lähti vastatuuleen, mutta tällä kertaa olin Rommin menoon todella tyytyväinen, kulmat sujuivat hyvin ja namit syötiin matkalta ja mikä parasta se nenä oli aivan maassa kiinni, jee, että olin tyytyväinen. Ainoa poikkeama jäljeltä oli neliön muotoinen painauma nurmikossa lähellä toista kulmaa, tarkisti sen, palasi jäljelle ja suoritti kulman hyvin. Sivutuulessa hieman pariin otteeseen tuulesta johtuen oli hiukan jäljen sivussa, missä ei ollut namia, mutta namit hyvin vahvistivat aivan jäljen päälle siirtymisen sivutuulessa. Liinan pidin aika lyhyenä, noin 5 metrin päästä kiinni ja kokoajan pieni tuntuma valjaisiin. Keppikin tuotiin varmasti, vaikka sen alla purkki olikin.

Inkan jälki oli ehkä liian vaativa heti tuon leirin päätteeksi. Nenä oli turhan korkealla (taas se tuulen tekemä muutos, lähdin jälkeä tekemään myötätuuleen), ensimmäinen purkki ilmaistiin hyvin, mutta seuraavat kolme merkkasi seisomalla, mutta jouduin hieman avittamaan maahanmenoa sekä kepiltä lähtö oli aika holtitonta (olen antanut varastaa jatkamaan jälkeä, jotta saataisiin lisää motivaatiota työskentelyyn, hallintaa ehtii sitten myöhemminkin), ensimmäisestä loivasta kulmasta oikealle selvittiin yhdellä ympäripyörähdyksellä, mutta seuraava purkki/keppi taas merkattiin, mutta ei mennyt taaskaan maahan ja meinasi keksiä muuta tekemistä....., joten suurieleisesti nappasin kepin ja kiitin itseäni, avasin purkin, haistelin ja pistin taskuuni ja lähetin likan matkaan, seuraava kulma meni hyvin ja loppujälki myötätuuleen (oli kylläkin vain noin 30 metriä) meni erinomaisesti ja ilmaisu hyvä, joten päästiin onneksi lopettamaan onnistuneesti, lopuksi heittelin frisbeetä Inkuliinille niin, että onnistui sitten ojaankin sukeltamaan ;-), vähän oli pökerryksissä, mutta ei kun hakemaan frisbee ja ojan yli takaisin.

Jälkien jälkeen suunnattiin Mätäkiventielle metsään, jossa otin Pablolle haukkuilmaisua, ensin 10 haukkua, sitten 15 haukkua ja lopuksi 19 haukkua. Haukku kuulostaa tosi hyvältä, tasainen ja vahva. Laitoin Pablon istumaan ja sukelsin puunalle itse ja kehotin "ukko" käskyllä tulemaan etsimään, namipurkin pidin kiinni kropassa rintakehässä ja haukku alkoi välittömästi, vaikka en provosoinnut sen enempää, hienoa !

Lopuksi lenkkeiltiin ja ennen kotiin lähtöä otin Inkalla esineruudun 5 m x 50 m, johon 40 metriin laitoin yhden esineen valmiiksi. Laitoin pk-liivit lähellä ruutua päälle ja tein "esineruuturituaalin", ennenkuin menimme lähetyspisteeseen. Inka irtosi hyvin ja oli melkoisen kiihtynyt, mutta kaartoi vasemmalle noin kolmestakymmenestä metristä, vihelsin pelin poikki ja lähetin uudelleen, nyt lähti yhtä hyvällä vauhdilla ja kävi ruudun perällä asti kokoajan tehden nenällä työtä, näytti hyvältä, mutta esine ei noussut. En laittanut enään uudelleen vaan kävin ottamassa hajun ja uusi lähetys, Inka eteni suoraan esineelle ja toi sen, palkaksi nakkeja ja jalkapallo, jonka juoksutimme sitten täyttävauhtia autoon.

Tuusulasta suunnattiin sitten kohti kotia, ensin kävimme kuitenkin Viilarin kentän kautta, jossa olin sopinut treffit Paulan kanssa. Ennen Paulan tuloa otin Pablon kanssa kerran alokasluokan hypyn, kaukokäskyjä takapalkalla, muutaman askeleen seuraaminen kehupalkalla ja luoksetulo, siitä sitten takapalkka. Kaikki toimi hyvin, kunnes en taaskaan osanut ajoissa lopettaa, vielä kerran kun piti kokeilla muutaman askeleen seuraamista ja luoksetuloa takapalkalla. No sehän sitten meni ihan käsille, luoksetulo eteen ei tyydyttänyt ja sain Pablon epävarmaksi jankkaamalla, että voi ihminen olla tyhmä.

Paulan tultua otimme Inkalle ampumista ja korkean vinoesteen yhden kerran toiseen suuntaan Paulan toimiessa apuohjaajana. Sieltähän se minun pikkuinen ipana kiipesi yli. Pablolle otettiin myös ampumista, mutta otin sen ensin tekemään takapalkalla kaukokäskyjä ja pariin otteeseen ruudun. Ampuminen tehtiin niin, että Pablo oli paikallaolossa. Ensimmäisellä laukauksella nousi ja selvästi oli epävarma, palasin luokse ja jäin melko lähelle, kun pamaus tuli annoin namin. Viimeisen laukauksen aikana pysyi paikallaan, en vienyt heti autoon vaan otin kerran ruudun, jonka asioista Pablo hieman vapautui. Vieläkin ihmetyttää, että mitenkäs tässä näin on päässyt käymään, no ei se kuitenkaan jalkojaan alle ota, joten jatketaan totuttamista.

Rommin kanssa otin vain eteenmenon jalkapallolla ja luoksetulon sekä muutaman sivulletulon pyörimällä oikealle sekä ihan minimaalisen lyhyitä seuraamisia.

Ennenkuin poistuimme Viilarista, Inka tuli tekemään pari täyskäännösharjoitusta namilla, näillä harjoitteilla vire laskee ihan hirveästi, joten en tee niitä kuin kotona ja tänne kentälle tullaan vaan riekkuu korkeammassa vietissä jonkin aikaa. Kaupungin miehet kylläkin oli laittamassa porttia kentälle johtavaan ajotiehen, joten saas nähdä miten meidän harjoitteleminen jatkossa onnistuu, mä kun en ala koiria kävellenkään kentälle tuoda, johan niillä vietti on kadonnut lenkkeilyyn, tosi kivaa !

Kotona harjoiteltiin noutoa litteällä patukalla Inkan kanssa, tai oikeastaan pitämistä. Nyt taisi hieman jo päästä jyvälle, että sillä "irti" käskyllä on jokin merkitys :o), me siis edistytään !

Illalla käytiin vielä Inkan kanssa HVK:n tottistreeneissä harjoittelemassa paikallaoloa häiriön alla. Lopuksi otin muutaman hypyn tokoesteellä nin 90 cm ja hetken leikittiin pallolla.

 

22.9. - 23.09.2007 pk-leirillä Inkoossa

Viikonloppu tuli vietettyä Inkan kanssa Inkoossa hakutreenien merkeissä HVK:n järjestämällä leirillä. Kouluttajana Tarja Matsuoi. Tarjalla itsellään on bordercollieita ja sakemanni.

Mukana oli meidän haamujengistä Satu ja Safi, Tuija ja Taika sekä Pia, Lumppunen ja Miina.

Lauantaina tallasimme ensin ns. kilpatallauksen radan päähän ja palasimme takaisin keskilinjaa alkuun, sieltä sitten taas levittäydyttiin riviin syvyyssuunnassa ja tallasimme samalla tavoin toisen puolen ja taas palasimme takaisin keskilinjaa. Näin vahvistimme keskilinjaa ja muutenkin tämänkaltainen tallaus kuulemma helpottaa radanlukua nuoremmille/aloitteleville koirille. Sellainen uusi vihje tuli myös tallaukseen, että jos porukkaa on vähän niin yksi kulkee keskilinjaa ja loput tallaavat takalinjaa eli aivain samoin kuin normaalistikkin olemme tallanneet, mutta tässä tapauksessa jää hieman enemmän väliä keskilinjan tallaajan ja seuraavan tallaajan väliin.

Lauantaina haku ei oikein sujunut Inkan kanssa, kuten olin odottanut. Inka meni hieman hämilleen ns. hajunhausta maalimiehen luota ja omasta mielestäni yritti aika vahvasti jäljelle. No joka tapauksessa ei ollut nenä auki, ei sitten ollenkaan. Viimeksihän oltiin tehty pariin otteeseen haamuja, jotka näillä näkymin ei sovi Inkalle, koska Inka käyttää selvästi silmiä etsimiseen. Täytyy muistaa, että Inkalle on piilouduttava todella hyvin. Seuraaviin pistoihin käytettiin sitten kuitenkin haamua, jonka jälkeen käänsin hetkeksi koiran pois. Ne onnistuivat jo vähän paremmin, mutta paras into oli tainnut jäädä jo repuille.

Iltapäivällä otettiin esineruutua ja käytimme (niille jotka halusivat, lopuille tallattiin sitten kaistaleet kiinni) kapeita kaistaleita 5 m x 50 m, joiden väli oli noin 15 metriä (3 kpl). Pyysin Inkalle viemään Inkan nähden jokaiseen kaistaleeseen yhden esineen, mutta ei kovin kauas, olin kai aika varovainen, kun kuitenkin olen itse niitä laittanut 35 - 50 metriin, joten nyt pyysin 30 - 40 metriin. Olin ihan tyytyväinen Inkan suoritukseen. Tarja kehoitti mua jatkamaan seuraavaksi tai ainakin aika pian niin, että vien esineen Inkalle etukäteen ja otan esim. vain yhden esineen.

Sunnuntain treeni toteutettiin sitten viuhkoille, jonka katsoisin itse sopivan Inkalle paremmin. Vaikka siinäkin toimitaan näköhavainnoilla, niin se tuntuu olevan kuitenkin parempi vaihtoehto, haamuja yritän välttää tai ainakin käännän hetkeksi pois. Maalimies hieman hetsasi pallolla lähtiessään etenemään vinosti syvemmälle ja samalla minä etenin koiran kanssa keskilinjalla ja maalimies maastoutui kouluttajan kehoituksesta. Kahteen otteeseen otimme vielä sellaisen, että maalimies piiloutui ihan lähelle ja lähetin Inkan välittömästi toiselle puolelle kun palasimme keskilinjalle. Inka oli hieman yllättynyt, mutta näitä nyt sotketaan sinne viuhkojen joukkoon.

Tarjan mukaan olisi parasta, että antaisin maalimiehen tuoda Inkan leikkimällä, samaa mieltä oli myös Tabellin Ismo, kun käytiin alkeiskurssilla. Näin teinkin jonkin aikaa, kun taas minua kehoitetiin hakemaan itse Inka sieltä maalimieheltä. Tulee itse vaan niin epävarmaksi, että mitä hittoa tässä pitäisi tehdä. No mä tein nyt sitten kompromissin, jota en enään suostu muuttamaan, vaikka mitä sanottaisiin eli mä menen yhä maalimiehen luokse, mutta annan maalimiehen tuoda Inkan suurimman osan matkaa ja otan sen sitten vähän ennen keskilinjaa haltuuni, tottuupahan likka siihen, että se mamma tulee siihen lähelle, mutta samalla kuitenkin vahvistetaan maalimieskiinnostusta.

Palkkaus kanssa mietityttää, kun Inka tykkää ronskista leikistä ja musta tuntuu, että leikit on sen mielestä vähän kesyjä ja tuntuu kuin ihmiset pitäisivät Inkaa sellaisena särkyvänä posliininukkena. Kesällä leirillä kouluttajakin totesi, että tämä likka tosiaan tykkää vähän ronskimmista otteista :o) ja kylkiin "läiskimisestä". Lelu pitää laittaa liikkeeseen, mutta ei niin, että narupalloa tunketaan Inkaa päin, ei myöskään syty tarpeeksi siitä, että sitä heilutellaan maatapitkin. Haluaisin sen leikin olevan rennompaa maalimiehen puolelta, että en itse kasaisi niin paljon paineita heille siitä kuinka haluaisin leikin sujuvan, helposti se välittyy sitten koiraankin. Täytyy varmaan kokeilla  kahta narulelua, kahta tennispalloa tai jotain vastaavaa.

Leiri sujui lauantain alkukankeudesta huolimatta ihan mukavasti ja hakuryhmä oli oikein mukava, kiitokset kouluttaja Tarjalle ja koko porukalle !

21.09.2007 ampuminen petikossa

Käytiin Paulan ja valkkari Navajon ja borzoi Dakotan kanssa ostoksien lomassa Petikossa lenkillä.

Mulla oli vain Inka mukana, samalla reissulla kentällä ammuttiin Inkalle ja otin muutaman täyskäännösharjoituksen. Inkan reagointi on aina aika samanlainen, kääntyy katsomaan ja kuulostelee, sen jälkeen jatkaa leikkiä, siis leikki katkeaa hetkeksi. Olen pitänyt liinassa, mutta kyllä se vapaanakin voisi ammuttaessa olla.

20.09.2007 Esineruutua ja lenkillä Tuusulassa

Hakutreenit peruuntuivat, joten lähdimme Tuusulaan Satun ja lyhytkarvaisten collieiden Safin ja Fanin kanssa ottamaan esineruutua.

Rommin suoritus oli hieman vaisu ja siksi lopetin jo ensimmäiseen esineeseen. Pitää kuitenkin muistaa, että se on hieman kipeä, eikä leikkauksestakaan oli kuin muutama viikko. Toisaalta se ei oikein ole koskaan toiminut kunnolla tässä nimenomaisessa kohdassa, johon ruutu tehtiin. Tietysti juuri siitäkin syystä olisi hyvä treenaa useammin juuri siinä samaisessa kohdassa. Esineet olivat valmiina, mutta lopulta jouduin pyytämään Satua kerran käymään ruudun perällä. Rommi kyllä kävi useampaankin otteeseen takarajalla, mutta lähtö oli melko rauhallinen ja etsi lähinnä vaan ruudun kulman lähettyviltä ja hieman ruudun sivusta (sivutuuli).

Inkan suoritus oli oikein mukava, Satu vei Inkan esineen kahteen otteeseen noin 35 - 40 metriin ja oikein kivasti tyttö irtosi ja toi esineen käteen asti. Oli niin paljon halua mennä, että oikein tempoili kun Satu kävi viemässä esineen.

Tämän jälkeen oli Fanin ja Safin vuoro sekä viimeisenä Pablo. Yritin ihan ensin valmiille, mutta tarvittiin vielä apuja eli Satu kävi ruudun perällä ja toisella kerralla kävin siellä itse. Apujen kanssa Pablon suoritus olikin ihan vauhdikas ja toi vieraita esineitä, ruudun perällä kylläkin, joko etsi esineitä tai vaihteli niitä, kun kävi sellainen pyöriminen siellä. No iloinen suoritus kuitenkin.

Satu otti vielä lopuksi Fanin uudelleen ja sen jälkeen lähdimme metsälenkille, vaikka oli jo melkoisen pimeää. Koirat saivat juosta vapaana. Rommikin painoi minkä kintuistaan pääsi sukeltajantossu jalassaan, hieman haava huoletti, joten kotona taas suihkuteltiin ja tutkin, ettei haava ollut revennyt lisää. Näytti ihan samalta kuin aamulla onneksi.

 

19.09.2007 tokoa Järvenpäässä

Tänään oltiin Inkan syksyn viimeisissä tokotreeneissä Järvenpäässä.

Ensimmäiseksi yritin saada Inkan kiinnostumaan metallikapulasta, mutta ei oikein innostunut, lähinnä taisi luulla, että harjoittelemme haukkuilmaisua :o) !

Otin hieman paikallaoloa yksinäni kentän laidalla. Omalla vuorollamme kävimme läpi hieman noudon luovutusta ja kapulan pitämistä, jonka kanssa on ongelmaa. Jatketaan harjoittelua littanalla patukalla kotona. Itse noutoliike sujuu vauhdikkaasti. Nostaa maasta, tuo hyvällä vauhdilla ja ote on ihan kunnollinen.

Seuraavaksi harjoittelimme tokohypyn irtoamista namialustalla, toimi oikein kivasti, joten sitä jatketaan. Lopuksi katsoimme hieman kuinka jatkan kaukokäskyjen opettelua, varsinkin istumista ja seisomista sekä takapalkan käyttöä. Riitta suositteli, että opetan ensin tuon istu ja seiso, kun se sujuu hyvin niin aloitamme vasta silloin maahan - seiso harjoittelun. Opetan Inkalle myös (ja jätkille) uuden vapautus käskyn, jolla päästän sen palkalle taakse (esim. namialusta), en käytä siis vapaa käskyä tähän vaan taidan valita sanaksi "taka", näin aluksi ainakin Pablolle käytän "takapalkka" ja osoitan palkkaa, mutta katsotaan opetanko Inkalle vain tuon "taka" vapautuksen.

Oman vuoron loputtua pikainen seuraaminen ensin namilla "imuttamalla" neliö ja sen jälkeen lyhyt seuraaminen ilman näkyvää palkkaa käännöksillä ja lopuksi riehuminen patukalla.

Yhteisesti juteltiin kuinka tästä lähtien vähitellen talven aikana harjoittelemme palkkaamattomuutta. Otamme esim. muutaman askeleen seuraamista ilman palkkaa ja sen jälkeen otamme luoksetulon, josta palkkaamme (esim. vapautetaan takapalkalle). Inkan harjoittelusta oli myös sen verran puhetta, että kun se tulevaisuudessa jossain vaiheessa astutetaan niin ennen sen mammaloman alkua pidän sellaisen parinviikon periodin, jolloin keskitytään vain korkealla vietillä treenaamiseen, ilman, että keskitytään siihen tekniikaan.

Inkan treenien jälkeen otin Rommin kentälle, ensimmäiseksi otin tasamaanoudon, hieman varasti heitosta, mutta käskin takaisin siitäkin huolimatta, että motivaatio kärsii, sivulletulosta sai namin ja sitten lähetys. Nouto oli oikein hyvä ja samoin luovutus. Palautus kylläkin oli ravilla, mutta sen hyväksyn ainakin tässä vaiheessa. Olin sen verran tyytyväinen, että en uusinut heittoa. Tämän jälkeen oli seuraamisen vuoro, niin että otin suoran seuraamisen kentän toiseen päähän ja täyskäännöksessä heitin pallon taakse. Seurautin rytminvaihdoilla toiseen laitaan ja siellä perusasento, jonka jälkeen muutaman askeleen seuraaminen ja eteenlähetys. Erittäin hyvin pysyi koossa, vautsi vau. Lopuksi otin vielä puunkiertoja vaihdellen kierrettävää puuta ja siitä seisomisharjoituksia.

Tämän jälkeen kävin tekemässä ruudun valmiiksi Pabloa varten. Ensimmäisellä kerralla jätin Pablon noin 25 metrin päähän ruudusta, kun vein itse namialustan paikalleen ja toisella kerralla vietiin yhdessä Pablon kanssa. Pablo eteni suoraan vauhdilla ruutuun ja popsi palkkansa namialustalta. Seisahtuminen onnistui hyvin. Otin vielä toisen niin, että pysäytin seisomaan. Kolmannen kerran käskin ensin seisomaan ja siitä sitten maahan. Toimii todella hyvin, mutta vielä en uskalla kokeilla tyhjää ruutua. Ruudun jälkeen otin seuraamista takapalkalla ihan vaan lyhyen matkan.No ainakin tuo palkalle meno on vikkelää :o), joten tämä ehdottomasti paras palkkauskeino tälle koiralle. Lopuksi otin vielä parin askeleen seuraamisen palkkaamatta ja siitä suoraan luoksetulon eteen ja kun se oli moitteeton vapautin takakäskyllä palkalle.Aivan erinomainen treeni.

Seuraavaksi Rommilla sama juttu. Ensimmäisen kerran meni sivusta ruutuun ja toisella kerralla alkoi haistelee jo ennen ruutua. Ekalla kerralla en käskenyt ollenkaan seisomaan, toisella käskin ja etenee kohti liian paljon. Kolmannen lähetyksen tein sitten ihan läheltä ja vietiin nami Rommin kanssa, nyt suoraan ja hyvin, pysähtyi seisomaan hieman viiveellä. Lopuksi takapalkkausharjoitus perusasennosta kahteen otteeseen.

Inkan kanssa sama juttu, mutta vein namialustan yhdessä Inkan kanssa. Otin kahteen kertaan ja nyt eteni hyvällä vauhdilla aivan suoraan namialustalle, en yrittänyt pysäyttää, mutta yritin ehtiä ruudun eteen itse, ettei tulisi niin kovin paljon pois ruudusta.

Päivän päätteeksi päästin koirat kirmaamaan vapaana pitkin puistoa, kun siellä ei ollut ketään, joten saivat oikein kunnolla irroitella.

18.09.2007 Epäviralliset agikisat Ojangossa

BAT ja HSKH järjestivät yhdessä epävirallisen agilitykisan tänään tai lähinnä kai järjestäjä oli BAT. Meillä olisi ollut Pablon kanssa normaalit treenit samalla kentällä, mutta meidän treenit oli tällä kertaa kisamuotoisena.

Osallistuimme kilpailun ulkopuolella kilpaileviin 1:n ja sitten itse 2-3. luokan yhdistettyyn kilpaileviin. Aluksi olin ajatellut osallistuvani Pablolla ulkopuolisena edistyneempiin mölleihin ihan vaan antaakseni koiralle helpon ja innostavan radan, mutta kun radat käynnistyivät samaan aikaan 2. - 3. luokan kilpailevien kanssa, niin kävin vaihtamassa möllikisan kisaaviin ykkösiin. Siinä hössäkässä taisi sitten jäädä pois se, että Pablo oli 2. luokassa virallisesti.

Palkintojenjaossa kuitenkin ilmoitettiin, että palkitaan kaikki tuloksen saaneet ja ilmeisesti olimme ainoat Pablon kanssa, koska ketään muita ei palkittu. Ilmoitin kyllä, että olemme kisan ulkopuolelta, koska olemme kakkosissa, mutta totesivat, että antaa olla, ei sillä väliä, meidät palkittiin sitten kuitenkin ainoasta nollatuloksesta ja nähdäkseni muutenkin ainoasta tuloksesta.

2. - 3. luokan rata meni Pablolta myös hienosti ja Pablo ei tee mitään turhaa radalla, lopultakin alan myös itse ymmärtämään kuinka sitä parhaiten ohjaan, sijoituimme taas ykköseksi ainoalla nollaradalla, joten Pablolla oli kotiin tuomisena kaksi ruokasäkkiä, koiranmureketta, luita ja kaksi narupallolelua.

Koko tapahtuma oli muutenkin oikein mukava, vaikka vettä tuli taas kokoajan niin, että oltiin kalsareita myöten aivan märkiä. Sukista olisi myös saanut puristettua litrakaupalla vettä. No seuraaviin treeneihin joudun kuulemma tuomaan palkinto karkit :o) !

Inkan ja Rommin päivä oli melkoisen tylsä, kun joutuivat suurimman osan ajasta istumaan autossa, kun Pablo oli taas kentällä tai kentänlaidalla mun mukana. Jos keli olisi suosinut, olisin ottanut hieman tottista kummankin kanssa, mutta nyt saivat tyytyä siihen, että hieman hengailivat ennen kisaa ilmoittautumisjonossa ja kentän laidalla sekä pääsivät treenien jälkeen pienelle pissalenkille.

17.09.2007 tokokisaharkat Järvenpäässä

Maanantaina suuntasin heti töiden jälkeen Järvenpäähän Pablon tokokisaharkkatreeneihin.

Olin perillä sen verran ajoissa, että ehdin ulkoiluttaa koirat ja tein nurmelle Rommille lyhyen jäljen, suoran 140 askelta, johon tiputin kolme keppiä. Suoritus oli erinomainen, nenä pysyi hyvin maassa ja kepit nousi varmasti, nyt myös kepeiltä eteenpäin jatkaminen sujui epäröimättä.

Kisaharkoissa olimme toisena suoritusvuorossa Pablon kanssa. Seuraaminen ei sujunut tälläkertaa ollenkaan. Kuulemma piti paikkansa kytkettynä seuraamisessa ja istui pysähdyksissä, mutta käännöksissä jäi jälkeen, kun kontakti oli kadonnut. Loppua kohden parani hieman. Vapaana seuraaminen olikin sitten omasta mielestäni hirveää. Ainakin kaksi kertaa jouduin komentaa sivulle, plääh.

Luoksetulo oli erinomainen, lukuunottamatta, että sivulletulossa perusasento voisi olla parempi, huomattavasti. Hyppy olikin sitten erinomainen.

Lopuksi otimme luoksepäästävyyden ja paikallaolon ja tälläkertaa meninkin sitten piiloon auton taakse, auton ikkunasta seurasin Pablon käytöstä ja siihen täytyi kyllä olla erittäin tyytyväinen. Myös  perusasentoon nousu oli hyvä. Luoksepäästävyys meni erittäin hyvin, Pablo pysyi istumassa, eikä ponkassut seisomaan ja "juttelemaan" tuomarille.

Ennen kotiin lähtöä otin myös Rommilla seuraamista, luoksetulon ja maahanmenon. Hetken myös kehän lähellä otettiin paikallaoloa niin, että jäin hyvin lähelle noin viiden metrin päähän.

Inkan kanssa harjoittelin täyskäännöstä, paikallaoloa ja maahanmenoa.

14.09.2007 tottista ja ampumista

Töiden jälkeen mentiin harjoittelemaan Viilarin kentälle tottista. Tapasin Paulan siellä koirineen ja aloitimme totuttelemalla koiria ampumiseen.

Ensin Paula oli Navajon kanssa kentällä ja minä ammuin. Sen jälkeen otin Inkan toiselle puolelle kenttää harjoittelemaan täyskäännöstä ja se sujui jo aika kivasti, Inka hieman jo heittää peppua käännöksessä. Tämän jälkeen leikimme patukalla ja Paula alkoi silloin ampumaan. Inka ei kahta ekaa laukausta oikeastaan huomannutkaan, kolmannella taisi kääntyä. Heittelin patukan pari kertaa ja Inka haki, jatkettiin leikkimistä. Reagoi kyllä laukauksiin, mutta pystyy jatkamaan leikkiä paineistumatta.

Rommin laitoin paikallaoloon ja menin noin 5 metrin päähän, kun Paula ampui, pysyi hyvin maassa. Seuraavan laukauksen tulessa seisoin sitten jo hieman kauempana, oikein hyvin pysyi paikoillaan. Seuraavien kahden laukauksen aikana otin seuraamista ja laukaukset eivät pahemmin vaikuttanut seuraamiseen, joten olin erittäin tyytyväinen.

Viimeisenä olin sitten Pablon kanssa ja laitoin Pablon maahan. Pablo on alkanut näin vanhemmiten näköjään reagoimaan laukauksiin, vielä parivuotta sitten se ei korvaakaan lotkauttanut, kun käytiin säännöllisesti tottiskoulutuksessa, mutta nyt nousi ylös ja selvästikkin oli vähän varuillaan. Täytyy totuttaa sitä laukauksiin uudelleen. Kahden vuoden aikana on tainut kuulla vain noin kaksi kertaa laukauksia. Vein Pablon hetkeksi autoon ja otin myöhemmin seuraamista ja luoksetulon Pablolla, onneksi ei enään ollut mitään vaikutusta laukauksilla.

Ampumisen jälkeen siis otimme viereisellä kentällä uuden kierroksen tottista, mutta enään ei ammuttu, paitsi Navajolle. No mullakin kyllä auton takaluukku oli koko ajan auki kun ammuttiin.

Rommin kanssa tehtiin seuraamista, joka oli huomattavasti parantunut keväästä ja sen jälkeen luoksetuloa sekä eteenmeno. Eteenmenon tein niin, että seurautin toiseen päähän (pallo liivin alla) ja heitin pallon päätyyn, komensin Rommin seuraamaan eli aika hyvin jo jatkaa mun kanssa kentän toiseen päähän, ennen yritti ottaa pallon heti. Lähti hyvin eteenmenoon, hieman kyllä vinoon, mutta aivan suoraan, nyt myös osasi paikallistaa pallon nopeasti, vaikka suuntavaisto hieman petti :o) !

Inkan kanssa otin myös seuraamista, käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Nyt ei edistänyt, hieman ehkä vieläkin voisi seurata vähän taempana. Tämän jälkeen Paula tuli auttamaan luoksetulon kanssa eli otettiin kaksi luoksetuloa, niin että Paula piti Inkaa ja itse menin kentän toiseen laitaan seisomaan patukka käsissäni. Inkan saapuessa hieman kohotan patukkaa ylöspäin, jottei Inka saa sitä suuhunsa vaan istahtaa eteeni, kun liike valmis saa patukan. Ihan vielä ei onnistunut eteentulo, mutta luoksetulon vauhti oikein mukavaa.

Hetken koirat taas autossa ja lopuksi Inkan kanssa hyppyeste pariin otteeseen noin 90 cm ja sen jälkeen Inkan kanssa matalalle vinoesteelle, josta kerran yli ja sen jälkeen juostiin täysiä korkealle vinoesteelle, Inka kiinni liinaan ja Paula otti Inkan esteen toiselle puolelle ja itse kiipesin heiluttamaan kädessäni olevaa patukkaa vinoesteen toiselle puolelle ja sieltähän se likka tuli, vau :o), kyllä vaan on ihanaa kun on kavereita, joilta saa apua, jeeeee se onnistui !

 

 

13.09.2007 jälkitreenit pellolla

Tänään töiden jälkeen mentiin taas pellolle jäljestämään Pian, Sulo collien ja Tessa malin kanssa.

Inkan jälki oli hieman yli 200 askelta myötätuuleen (aika kova tuuli ja hieman tihkutti vettä) sänkipellon uraan, jotta ei olisi sänkipellon ns. olkipiikkejä kokoajan nenässä ja hieman laitoin loivan kulman loppupuolelle (kaarros), jolloin poistuttiin siitä urasta, jäljellä oli viisi purkkia, joiden päällä oli kepit, peitin purkkeja vähän oljilla. Lähti ihan hyvin paalulta ja vauhti oli ihan kohtalainen, ensimmäisen kepin ilmaisu vähän epävarmaa, mutta seuraavat ilamistiin ihan hyvin. Kulmassa lähti ensin kaartamaan ihan oikeaan suuntaan, mutta sitten jäi pyörimään, en auttanut, vaan odotin, että itse etsii jäljen uudelleen. Lopulta päästiin oikeaan suuntaan.

Rommin jälki olikin vain noin 50 metriä ja jokaisella askeleella oli kostutettu kuivamuonan palanen. Erittäin tarkkaa ajoi, mutta jätti suurimman osan nameista syömättä. Pedigreen lammas-riisimakkaran palaset taas kyllä on poiminut napaansa jokaisen, mutta kuivamuona lähinnä vaan haisteltiin. No ei se mitään, toivottuun tulokseen kuitenkin päästiin eli yritän saada jäljen kiinnostamaan enemmän, tällä hetkellähän ne kepit on niin paljon tärkeämpiä. Seuraavalla kerralla täytyy pitää hieman pitempi väli ruokaan ja muistaa olla jättämättä koiran treeninamit duunin jääkaappiin.

Lopuksi Pia teki Pablolle ihan lyhyen keppiharjoituksen pellolle. Ei ollut ongelmia vieraan hajuisilla kepeillä. Pablolle on tehty muistaakseni vain kerran jälki, jolloin Risto jätti kepit jäljelle eli yleensä vain mun tekemiä. Kuonokin pysyi hyvin maassa.

Kotiin palattuani otin vielä läheisessä metsässä Inkan kanssa ilmaisuharjoituksia eli käytiin vähän haukkumassa :o) !

 

12.09.2007 Tokoa

Keskiviikkona suunnattiin auto kohti Järvenpäätä Inkan tokokoulutukseen töiden jälkeen. Pablo sai jäädä Riston kanssa kotiin, mutta Rommin otin mukaan hengailemaan autoon.

Ennen Inkan tuntia otin kuitenkin hieman Rommilla seuraamista, luoksetuloa läheltä ja seisomista. Pientä puuhastelua tehdään jalasta huolimatta jätkän kanssa, jotta ei aivan tylsisty.

Sitten oli Inkan hajoitusten vuoro. Aloittimme ryhmäpaikallamakuulla, jäin aika lähelle Inkan eteen ja palkkasin usein. Ollaan selvästi edistytty häiriön alla, joten kurssista on ollut hyötyä. Inkan vuoro oli vasta toiseksi viimeisenä, joten itseksemme harjoiteltiin hieman maahanmenoa liikkeestä ja leikittiin. Sen jälkeen vein Inkan autoon odottamaan vuoroaan.

Tänään olin valinnut ohjelmaamme täyskäännöksen, eteenmenon ja ruuduun. Täyskäännös alkaa vähitellen mennä oikeaan suuntaan, mutta peruuttaminen ei oikein onnistu vieläkään. Jatketaan sisällä harjoituksia. Eteenmeno sujui hienosti, joten nyt lisätään hieman seuraamista kuvioihin ennen kuin lähetetään eteen. Ruutuun meno olikin sitten Inkalle ihan ensimmäinen, veimme "nami"-alustan lähelle ruudun takareunaa, mutta ei kuitenkaan takareunalle vaan vajaan puolenmetrin päähän takareunasta.  Kokeilimme paria vaihtoehtoa, ensin veimme yhdessä Inkan kanssa namit ja toisella kertaa kouluttaja vei. Meille näytti vielä ainakin sopivan paremmin, että vien namit yhdessä Inkan kanssa.

Lopuksi juteltiin ryhmässä ruudun harjoittelun erilaisista harjoitteluvaihtoehdoista, mutta luulen, että Inkan kanssa jatkan namialustalla, kuten myös jätkien kanssa.

Ennen kotiin lähtöä käytiin sitten Inkan ja Rommin kanssa pienellä lenkillä ja päästin koirat hetkeksi vapaaksi juoksemaan nurmikentälle. Toisaalta mietin, että pitäisikö Rommi pitää vaan narussa. Haava aturassa on aika hyvän näköinen, mutta taitaa kestää aika kauan ennenkuin kasvaa umpeen. Sen takia ei päästä jäljestämään metsään vähään aikaan, joten täytyy käydä nurmikentällä tai pellolla siihen asti. Muutenkin yritetään liikkua enemmän tasaisella alustalla, olen suojannut jalan kipsinalusvanulla (varpaanväleissä myös) ja sideharsolla, jonka päällä on vielä itsetarttuva joustoside, sen päällä vauvansukka. Ulosmennessä laitetaan vielä muovipussi ja sukka. Yöllä ei pidetä mitään sidettä, silloin haava saa ilmakylpyä.

11.09.2007 agilityä ja tottista

Maanantai menikin sitten töiden takia vain lenkkeilyksi, vaikka olin suunnitellut meneväni Espooseen kehänauhatreeneihin :-( Pablon kanssa !

Tiistaina olikin sitten Pablon agilitytreenit Ojangossa. Tällä kertaa sujuikin ihan mukavasti, alkaa ilmat muuttua vähän viileämmäksi, joten Pabloonkin alkaa tulla hieman vauhtia lisää. Opittiin suorittamaan Pablon kanssa sylikäännöskin, niin että se onnistui. Nyt pitäisi vähitellen alkaa katsoa muutamia kisoja mihin ilmoittautua Pablon kanssa.

Ennen Pablon treenivuoroa otin hieman Inkalla rengasta, putkea, A-estettä, puomia ja hyppyjä. Aivan mahtavaa, nyt neiti juoksee jo hyvällä draivilla puomilla eli ollaan päästy yli tuosta puomikammosta. Rommi raukka sai kärvistellä autossa, vähän sitäkin oli otettava kentänlaidalle tottistelemaan. Ihan vaan sivulletuloa, ei sen kummenpaa.

Illalla suunnattiin Paulan kanssa Petikkoon tarkoituksena hieman totuttaa koiria ampumiseen. Tämä oli Inkalle vasta toinen kerta kun kuuli paukkuja. Parin ekan paukun aikana leikki jatkui keskeytymättä, mutta seuraavien paukkujen aikana kääntyi vähän katselemaan ja leikki ei ollut yhtä innokasta, no tärkeintä, että leikki kuitenkin. Kokeiltiin myös niin, että makasi maassa ja annoin namia, hyvin kelpasi eväät. Vein sitten autoon Inkan ja sitten oli minun vuoroni siirtyä ampumaan.

Ampumisen jälkeen toin vielä toisen kerran Inkan kentälle ja harjoiteltiin täyskäännöksiä namin kanssa, jotta saataisiin käännökseen malttia, lelun kanssa hieman kuumenee liikaa. Samoin otin seuraamista namilla, lähinnä vaan oikean paikan ja etäisyyden varmistamiseksi ympyrää kumpaankin suuntaan sekä pätkä käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Viimeiseksi aivan lyhyt pätkä ilman namia ja patukka palkaksi liivin takataskusta vasemmalla kädellä, patukan liike taaksepäin, jotta päästäisiin tuosta pienestä edistämisestä. Ei muistellut selvästikkään hetkeä aiemmin tapahtunutta ampumista, oikein hyvä.

Lopuksi sitten lähdettiin pimeään lenkille ja sen jälkeen yölettukesteihin naapuriin !

9.9.2007 jälkitreenit ja esineruutu

Aamulla tavattiin Pian ja collie Sulon ja Mali Tessan kanssa jälkitreenien merkissä pellonvierustalla.

Tein tarkoituksella Inkalle huomattavasti haasteellisemman jäljen kuin aikaisemmin. Olin kyllä hiukan huolissani, kun jäljellä tuli puolessa välissä juuri kulman jälkeen noin 10 metrin jälkeen muutos sänkipellolta multapellolle. Maaperä jalkojen alla muuttui kovasta pehmeään. Kulmia kun ei muutenkaan ole paljon harjoiteltu ja pituus on ollut pellolla vain max. 150 - 200 askelta.

Tein noin yhteensä 300 askeleen jäljen ensin myötätuuleen, jonka jälkeen kaarsin jäljen sinne mullalle. Jäljelle jätin 6 purkkia, jotka hieman piilotin ja laitoin kepin purkin päälle. Inka tiesi heti mihin ollaan matkalla ja olin erittäin tyytyväinen sen osoittamaan intoon. Paalulla rauhoitettiin ja lähetin matkaan. Vauhti oli hieman liian kovaa, mutta en jarruttanut, kuono oli hyvin maassa ja kolme ensimmäistä purkki/keppiä ilmaistiin varmasti maahanmenolla. Suoralla oli yhdessä kohtaa pieni siirtyminen sivusuunnassa (mutka), josta selvittiin varmasti. Myös kulmassa lähti hyvin oikeaan suuntaan, mutta mullalle tullessa alkoi jäljestämään väärään suuntaan suoraan sitä mullan rajaa pitkin. Sen jälkeen yritti kovasti, mutta aina mullalle tullessa sama kuviö. Itse olin myös ajautunut hieman liian lähelle kulmaa, vaikka tiesin pellon laidasta suurinpiirtein mihin sen olin tehnyt. Jouduin palaamaan hieman taaksepäin ja otettiin jälki uudelleen ylös ja lopulta pääsi yli ns. muutoskohdasta ja jäljesti taas sivutuulessa oikein varmasti, mutta sen verran sähläys tuntui, että ilmaisut eivät olleet niin varmoja, nyt piti tassulla hieman ensin mätkästä purkkia ja sitten vasta maahan. Annoin tietoisesti hieman varastaa jäljelle purkilta, nyt tarkoituksena on kasvattaa sitä motivaatiota. Hienoa oli myös, että pystyin jättäytymään melko pitkälle taakse itse. Into kuitenkin oli taas mahtavaa, onneksi jätin namit jäljeltä pois, muuten vieläkin hakkaisin päätä seinään :-) !

Rommille tein nurmelle pienen vain 67 askeleen jäljen, jossa melkein jokaisella askeleella oli nakinpala. Oikein erinomainen suoritus, vaikka tassu oli paketissa. Tarkoitus ei alkujaan ollut tehdä Rommin kanssa mitään, mutta ehdottomasti se tarvitsee nyt rauhoittavaa toimintaa ja sitä jälki sille on. Vielä lopuksi Pia teki aivan lyhyen jäljen sänkipellolle sivutuuleen, jossa oli kolme keppiä. Lähti hyvin ja hyvällä maavainulla (ollut ongelmia ilmavainun kanssa), kepit löytivät varmasti ja toi iloisesti, oikein hyvä. Ensimmäisellä kepillä hieman ongelmia jatkamisessa, mutta seuraavat lähtivät hyvin. Näyttää oikein hyvältä, eturauhasen ongelmat ja siitä aiheutuneet kivut yms. ovat toivottavasti taaksepäin jäänyttä elämää, ainakin vatsa on alkanut toimia kunnolla ja selvästi myös toiminnanhalu on jo selvästi valtava, no leikkauksesta on vasta viikko, joten vasta muutaman kuukauden kuluttua nähdään todellinen vaikutus.

Vaihdoimme Pian kanssa paikkaa ottaaksemme esineruutua. Inkalla otin kaksi pistoa tallatulle alueelle noin 15 m  x 50 m. Ensimmäinen vietiin yhdessä. Inkan vauhti oli nyt sitä mitä olen toivonutkin ja pisto aivan suora ja selvästi on oikea mielikuva alkanut muodostua. Toisen esineen vei Pia Inkan nähden ja olin aivan yhtä tyytyväinen tähänkin pistoon, luovutus oli myös hyvä, tuo jo käteen asti. Muutamalla peltotreenillä ollaan saatu ihmeitä aikaan, nyt vaan malttia peliin, enkä etene liian nopeasti.

Illalla vielä harjoiteltiin Inkan ja Rommin kanssa noutoa olohuoneessa. Rommin kautta yritin saada Inkan mustasukkaisuuden kautta pitämään, mutta voi miten tää on niin vaikeaa. Inka ottaa kyllä kapulan suuhun, mutta vierittää sen heti alas. Yritän opettaa pitämään, mutta rimpuilee minkä kerkii. On kokeiltu sukkaa, littanaa mokkapatukkaa ja niin edelleen. Itse tuominen ja kapulan kanssa liikkuminen onnistuu, mutta ei pitäminen, vaikka se aloitettiin paljon aikaisemmin. Millä ihmeellä olen saanut nuo jätkät oppimaan.

Omalla pihalla harjoiteltiin sitten täyskäännöstä Inkan kanssa ja lopultakin se alkaa mennä oikeaan suuntaan. Maahanmeno on mennyt paljon eteenpäin, aletaan päästä käsiavuista eroon, ihanaa !

Rommin kanssa harjoiteltiin luoksetulon pysäytystä puuta kiertämällä ja kaukokäskyjä. Myöskin sivulletuloa ja luoksetuloa lyhyeltä matkalta. Motivaatio tehdä on ilahduttava tällähetkellä. Nyt vaan odotellaan, että saadaan jalka kuntoon ja hormoonitila tasapainoon niin sitten suunnataan takaisin kentälle kunhan osteopaatti tarkistaa ja hoitaa eturauhasen aiheuttamat selkä- ja lantiokivut kuntoon. Ei pitäisi olla mitään esteitä jatkaa vinoesteen ja hyppyesteen harjoittelua.

Pablolla oli ansaittu vapaapäivä !

08.09.2007 Tokokisat Malminkartanossa

Tänään oltiin Pablon kanssa elämämme esnimäisessä tokokisassa.

Tuloksena ALO 167,5 pistettä, 1 tulos.

Luoksepäästävyys 10, paikallaolo 10, seuraaminen kytkettynä 8, seuraaminen vapaana 6, maahanmeno 10, luoksetulo 7,5, seisominen 10, hyppy 8, kokonaisvaikutelma 9.

Seuraaminen oli selvästi heikoin lenkkimme, onneksi se kuitenkaan ei vaikuttanut jätättävien liikkeiden suorittamiseen. Myöskään emme ole harjoitelleet tarpeeksi häiriöiden alla, meinaan kentän laidalla oli rullalautailijoiden ramppi, jossa suorituksemme aikana kolme nuorta harjoittelivat kunnon räminän säestyksellä. Sen verran heistä oli haittaa, että muuten niin hyvä luoksetulo jäi vain 7,5 pisteeseen, kun sivulletulon yhteydessä Pablo jäi katselemaan selkäni taakse rullalautailijoilta ja jouduin antamaan toisen käskyn, jonka johdosta jätkä heitti toisen kierroksen ympärini. Hyppyn Pablo teki täysin oikein, mutta ohjaaja kävi sitten nappaamassa muutaman pisteen tuloksesta pois, kun sijoitti itsensä koiran väärälle puolelle, he hee, että ketuttaa, mutta onneksi se riitti ykköstulokseen.

Myös vasta seisomisen jälkeen sain kehulla palkan perille Pablolle, silloin vasta tuntui, että reagoi positiivisesti kehuun ja pieneen leikkisään tönimiseen/taputteluun.

Kokonaisuudessaan kuitenkin erittäin hieno päivä ja kiitoksia Nannalle seurasta. Samassa alokasluokassa oli kisaamassa Elli Kiviranta ja Solo sijoittuen 1. tuloksella kolmanneksi ja jälkitreenikaverini Nanna Moisio sakemannillaan Musketeer's Yasmin sijoittuen 195 pisteen tuloksella ensimmäiseksi. Onnea Nanna ja Elli !

Illalla sitten oltiin Paulan kanssa muutaman tunnin lenkillä Rommin kanssa. Matkan varrella huomasin Rommin ontuvan ja tassua tutkiessa huomasin kiven anturassa. Kivi oli ajautunut anturan halkeamaan, joka ensin näytti melko pieneltä, mutta tarkemmin tutkiessa suihkuttelun ja desifioinnin jälkeen haava näyttää aika pahalta ja paljon syvemmältä kuin ensin oletin. Ilmeisesti tullut lasinsirusta, ihmetyttää vaan, ettei siitä ole tullut verta. Nyt sitten jalka täytyi laittaa pakettiin, maanantaina täytyy soittaa eläinlääkäriin, kotona olisi ollut valmiina abtibioottejakin, jotka jäivät yli Inkan tassutulehduksesta, mutta kun Rommilla on jo antibioottikuuri päällä kastroinnista, joka jouduttiin tekemään suurentuneen eturauhasen takia, niin en uskaltanut antaa niitäkään. Voi hemmetti, että mä inhoan noita lasinsiruja, ei muuta kuin taas hattu Rommin päähän ja sukka jalkaan. Onneksi oli sidetarpeita kotona !