Tänään sitten aamulla klo 8.00 Tuusulaan pellolle Rommin ja Inkan kanssa viettämään vapaapäivää.
Rommille tein noin 250 - 300 metrisen jäljen, jonne ei tullut kuin loppuun keppi, matkalle laitoin ajoittain namia (pedigree lammas-riisi), sää oli poutainen, mutta pilvessä. Tuuli oli melko onneton aluksi ja tein jäljen alun myötätuuleen. Jälki oli aluksi suoraa noin 100 - 150 metriä (vastatuuleen, he hee, teki tuuli kepposen), kulma oikealle ja jälki noin 100 metriä sivutuulessa, taas kulma oikealle ja loppu myötätuuleen noin 50 metriä (kepin alla kuppi heinikon alle). Edellisestä tämän pituisesta jäljestä on jonkin verran jo aikaa.
Tosiaan jälki lähti vastatuuleen, mutta tällä kertaa olin Rommin menoon todella tyytyväinen, kulmat sujuivat hyvin ja namit syötiin matkalta ja mikä parasta se nenä oli aivan maassa kiinni, jee, että olin tyytyväinen. Ainoa poikkeama jäljeltä oli neliön muotoinen painauma nurmikossa lähellä toista kulmaa, tarkisti sen, palasi jäljelle ja suoritti kulman hyvin. Sivutuulessa hieman pariin otteeseen tuulesta johtuen oli hiukan jäljen sivussa, missä ei ollut namia, mutta namit hyvin vahvistivat aivan jäljen päälle siirtymisen sivutuulessa. Liinan pidin aika lyhyenä, noin 5 metrin päästä kiinni ja kokoajan pieni tuntuma valjaisiin. Keppikin tuotiin varmasti, vaikka sen alla purkki olikin.
Inkan jälki oli ehkä liian vaativa heti tuon leirin päätteeksi. Nenä oli turhan korkealla (taas se tuulen tekemä muutos, lähdin jälkeä tekemään myötätuuleen), ensimmäinen purkki ilmaistiin hyvin, mutta seuraavat kolme merkkasi seisomalla, mutta jouduin hieman avittamaan maahanmenoa sekä kepiltä lähtö oli aika holtitonta (olen antanut varastaa jatkamaan jälkeä, jotta saataisiin lisää motivaatiota työskentelyyn, hallintaa ehtii sitten myöhemminkin), ensimmäisestä loivasta kulmasta oikealle selvittiin yhdellä ympäripyörähdyksellä, mutta seuraava purkki/keppi taas merkattiin, mutta ei mennyt taaskaan maahan ja meinasi keksiä muuta tekemistä....., joten suurieleisesti nappasin kepin ja kiitin itseäni, avasin purkin, haistelin ja pistin taskuuni ja lähetin likan matkaan, seuraava kulma meni hyvin ja loppujälki myötätuuleen (oli kylläkin vain noin 30 metriä) meni erinomaisesti ja ilmaisu hyvä, joten päästiin onneksi lopettamaan onnistuneesti, lopuksi heittelin frisbeetä Inkuliinille niin, että onnistui sitten ojaankin sukeltamaan ;-), vähän oli pökerryksissä, mutta ei kun hakemaan frisbee ja ojan yli takaisin.
Jälkien jälkeen suunnattiin Mätäkiventielle metsään, jossa otin Pablolle haukkuilmaisua, ensin 10 haukkua, sitten 15 haukkua ja lopuksi 19 haukkua. Haukku kuulostaa tosi hyvältä, tasainen ja vahva. Laitoin Pablon istumaan ja sukelsin puunalle itse ja kehotin "ukko" käskyllä tulemaan etsimään, namipurkin pidin kiinni kropassa rintakehässä ja haukku alkoi välittömästi, vaikka en provosoinnut sen enempää, hienoa !
Lopuksi lenkkeiltiin ja ennen kotiin lähtöä otin Inkalla esineruudun 5 m x 50 m, johon 40 metriin laitoin yhden esineen valmiiksi. Laitoin pk-liivit lähellä ruutua päälle ja tein "esineruuturituaalin", ennenkuin menimme lähetyspisteeseen. Inka irtosi hyvin ja oli melkoisen kiihtynyt, mutta kaartoi vasemmalle noin kolmestakymmenestä metristä, vihelsin pelin poikki ja lähetin uudelleen, nyt lähti yhtä hyvällä vauhdilla ja kävi ruudun perällä asti kokoajan tehden nenällä työtä, näytti hyvältä, mutta esine ei noussut. En laittanut enään uudelleen vaan kävin ottamassa hajun ja uusi lähetys, Inka eteni suoraan esineelle ja toi sen, palkaksi nakkeja ja jalkapallo, jonka juoksutimme sitten täyttävauhtia autoon.
Tuusulasta suunnattiin sitten kohti kotia, ensin kävimme kuitenkin Viilarin kentän kautta, jossa olin sopinut treffit Paulan kanssa. Ennen Paulan tuloa otin Pablon kanssa kerran alokasluokan hypyn, kaukokäskyjä takapalkalla, muutaman askeleen seuraaminen kehupalkalla ja luoksetulo, siitä sitten takapalkka. Kaikki toimi hyvin, kunnes en taaskaan osanut ajoissa lopettaa, vielä kerran kun piti kokeilla muutaman askeleen seuraamista ja luoksetuloa takapalkalla. No sehän sitten meni ihan käsille, luoksetulo eteen ei tyydyttänyt ja sain Pablon epävarmaksi jankkaamalla, että voi ihminen olla tyhmä.
Paulan tultua otimme Inkalle ampumista ja korkean vinoesteen yhden kerran toiseen suuntaan Paulan toimiessa apuohjaajana. Sieltähän se minun pikkuinen ipana kiipesi yli. Pablolle otettiin myös ampumista, mutta otin sen ensin tekemään takapalkalla kaukokäskyjä ja pariin otteeseen ruudun. Ampuminen tehtiin niin, että Pablo oli paikallaolossa. Ensimmäisellä laukauksella nousi ja selvästi oli epävarma, palasin luokse ja jäin melko lähelle, kun pamaus tuli annoin namin. Viimeisen laukauksen aikana pysyi paikallaan, en vienyt heti autoon vaan otin kerran ruudun, jonka asioista Pablo hieman vapautui. Vieläkin ihmetyttää, että mitenkäs tässä näin on päässyt käymään, no ei se kuitenkaan jalkojaan alle ota, joten jatketaan totuttamista.
Rommin kanssa otin vain eteenmenon jalkapallolla ja luoksetulon sekä muutaman sivulletulon pyörimällä oikealle sekä ihan minimaalisen lyhyitä seuraamisia.
Ennenkuin poistuimme Viilarista, Inka tuli tekemään pari täyskäännösharjoitusta namilla, näillä harjoitteilla vire laskee ihan hirveästi, joten en tee niitä kuin kotona ja tänne kentälle tullaan vaan riekkuu korkeammassa vietissä jonkin aikaa. Kaupungin miehet kylläkin oli laittamassa porttia kentälle johtavaan ajotiehen, joten saas nähdä miten meidän harjoitteleminen jatkossa onnistuu, mä kun en ala koiria kävellenkään kentälle tuoda, johan niillä vietti on kadonnut lenkkeilyyn, tosi kivaa !
Kotona harjoiteltiin noutoa litteällä patukalla Inkan kanssa, tai oikeastaan pitämistä. Nyt taisi hieman jo päästä jyvälle, että sillä "irti" käskyllä on jokin merkitys :o), me siis edistytään !
Illalla käytiin vielä Inkan kanssa HVK:n tottistreeneissä harjoittelemassa paikallaoloa häiriön alla. Lopuksi otin muutaman hypyn tokoesteellä nin 90 cm ja hetken leikittiin pallolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti