Tein Rommille tänään jäljen Tuusulaan pellolle noin kahdeksan aikaan aamulla. Sää oli sumuinen, mutta ei kuitenkaan satanut. Pelto oli osittain aika kostea. Jälki oli noin 400 askelta ja lopussa keppi. Namia oli joka askeleella ja parissa kohdassa sitten niin, että ei ollut namia. Kulmasta meni ohi, mutta aika nopeasti löysi oikean suunnan (kulmassa ei ollut namia, vasta noin 5-10 metrin päässä). Namittomat kohdat jäljesti hyvään vauhtiin ja varmasti. Jälki muistutti lähinnä numeroa seitsemän eli yksi kaarros oikealle ja yksi kulma vasemmalle. Ei ollut ihan yhtä hyvä kuin viimeksi, mutta olen kyllä oikein tyytyväinen. Nenä pysyi maassa koko ajan hyvin, mutta taas palattiin muutamassa kohdin siihen, että ajoi vaan toista jalkaa. Tuuli ei ollut suotuisin, lähinnä sivu- ja vastatuuli. Käytin alkuun pedigree lammasriisi koiranmakkaraa ja loppuun niitä ihmetyynyjä eli Natural Menuta, joka näytti kelpaavan jopa koiranmakkaraa paremmin eli tarkensi hommaa. Hyvin siis jaksoi mutustaa yhden makkaran ja ison kasan Natural Menuuta (annoin eilen vaan hiukan kuivamuonaa) !
Kepin alle olin laittanut pienen keon sitä Natural Menuta ja yllätys yllätys, jätkä söi ne ja ei nostanut keppiä vaan jatkoi suoraan loppumerkille, jouduin komentaa takaisin, jolloin otti kepin (ei varmaan ollut järkevää, mutta niin vain tein).
Inkalle tein pellolle noin 200 askeleen jäljen aluksi myötätuuleen ja kulman jälkeen sivutuuleen, jossa oli neljä purkkia kepeillä. Vauhti hyvä, mutta nenä liian korkealla, heinikko liian korkea (mua polveen) ja jälki oli tuore, joten sai hajun jo siitä ylhäältä heinikosta. Itse jäljestys olisi voinut olla varmempaa, olisi niin hyvä, jos voisi laittaa namia askeleille, mutta kun neiti sitten alkaa niitä nameja väisteleen. Kulma kuitenkin sujui erittäin hyvin, hieman meni yli, mutta välittömästi palasi hieman ja kääntyi oikeaan suuntaan. Ilmaisu varmaa ja nopeaa, aivan eri meininki kuin viimeksi. Loppupalkaksi frisbeen heittoa, siinä se neiti hyppi pitkin peltoa etujaloissa mustat sukeltajan tossut.
Tämän jälkeen ajettiin metsään ja käytiin aamulenkillä, ennen Pablon jäljentekoa.
Pablolle tein sitten jäljen metsään noin 400 askelta (en tarkistanut tuulensuuntaa) ja kuusi keppiä sekä jana noin 20 metriä. Lopulta täytyi lähettää noin 8 - 10 metrin päästä, kun lähtee sivuun kokoajan. Jätkä tekee tarkkaa työtä, mutta on kovin hidas. On siinä ja siinä riittääisikö aika alokasluokassa. Ensimmäiset 30 metriä oli nenä turhan ylhäällä (kanervia), mutta sen jälkeen tarkensi lähemmäs maata. Kepit nousi hyvin ja kulmasta meni yli vain kuonon mitan. Matkalla tarkisti suunnistusrastin ja sipsipussin, mutta palasi välittömästi jäljelle, muuten oltiin melko tarkasti jäljen päällä. Todella hyvää työtä, huomioiden sen jäljestämiskerrat vuoden aikana (kerran kuukaudessa, jos sitäkään).
Tämän jälkeen otin esineruutua kaikilla kolmella. Kaksi kaistaletta, toinen 5 m x n. 40 m(pituus johtui polusta, en viitsinyt sitä ylittää) ja toinen 5 m x 50 metriä . Rommin työskentely hidasta, mutta ilman apuja löytyi esineet. Inkan vauhti ja into ei ollut ihan yhtä hyvää kuin viimeksi, jolloin irtosi kuin tykinkuulan suusta. Löytyi kumpikin ilman apuja (toinen lähellä ja toinen noin 45 metrissä). Toisessa kaistaleessa Inka ensin suunnisti yli kaistaleen rajan toiselle kaistaleelle, jolloin jouduin kutsumaan takaisin (oli meinaan sienestäjät Rommin jälkeen tallaneet sen takaosan uusiksi, joten inka otti jäljen). Toinen lähetys onnistui. Pablon kanssa otin vain sen syvemmän kaistaleen, ensimmäinen lähetys ei onnistunut, sama juttu kuin Inkalla, lähti sienestäjien jäljelle, joten kävin ottamassa hajun Pablolla esineestä ja sen jälkeen uusi lähetys, joka olikin todella nopea suoritus.
Lopuksi sitten lenkkeiltiin hiekkakuopalla ja metsässä. Rommi ja Inka intoutuivat muutamaan kertaan hiekkakuopalla oikein kunnon hippasille, niin että Inkan tossutkin sinkoilivat jalasta, no onneksi sain ne talteen. Kotiin tullessa jouduinkin pesemään kaikkien tassu mäntysuovalla ja ilokseni yllätyin, että Inkan tassut näyttää aikas hyvältä, musta mömmökin oli kadonnut. Kiva siis mennä lekuriin huomenna kun ei ole mitään konkreettista näkyvillä.
Autolle tullessa haukutin ensin Pabloa ja sen jälkeen Inkaa. Pablon jätin jonkin matkan päähän ja syöksyin kuusen alle, ensimmäinen noin 10 haukkua, toisella 15 haukkua, kolmas meni mäkeen, kun tiellä meni suomenpystykorva, joka mesosi Pablolle eli haukku epätasaista ja katkonaista. Viimeinen haukkusarja olikin sitten vähän lyhyempi noin 10 haukkua, kun halusin antaa palkan hyvästä haukusta. Inkaa haukutin kahdella tennispallolla, ihan kohtuullisen hyvää, ehkä maximi oli 12 haukkua hyvin. Inka istuu haukkuessaan mun edessä ja pomppii etutassuillaan, se on veikeän näköinen.
Kuluihan siihen sitten kaikkiaan aikaa hieman yli viisi tuntia. Tästä johtuen ei sitten Pablon kanssa tullut lähdettyä tuonne HPH:n kentälle Kivikkoon ottaa tottista, kuten olin alkujaan suunnitellut. Katsotaan saisinko aikaiseksi tehdä kotona illalla vielä jotain pientä.
Täytyypä vielä lisätä, että eilen kuulin mitä ihmeellisemmän uskomuksen colliesta. Olin lenkillä koirien kanssa ja vastaani tupsahti nainen, jonka mukana oli pikkulapsia. Nainen sitten huusi lapsille, että tulkaa katsomaan samanlaisia koiria kun mummilla on ollut. Minulta sitten kysyi, että ovatko kaikki narttuja, johon vastasin, että vain tuo viimeinen. Multa loksahti varmaan suu auki, kun rouva totesi, että kuinka voi olla kun eihän muilla kun nartuilla ole ruskeaa. Oletan, että hän tarkoitti noita blue merlejä, joita siis minulla on kumpaakin sukupuolta, meinaan Pablo on kyllä aika ruskea kun soopeli kerran on. No mun oli sitten valistettava, että kyllä näissä uroksissakin on oltava ruskeaa eli tanmerkit, muutenhan ne olisivat värivirheellisiä, sanoin että toisilla voi se ruskea olla vähän vaaleampaa, mutta ei se sukupuolesta riipu !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti