Aamulla tavattiin Pian ja collie Sulon ja Mali Tessan kanssa jälkitreenien merkissä pellonvierustalla.
Tein tarkoituksella Inkalle huomattavasti haasteellisemman jäljen kuin aikaisemmin. Olin kyllä hiukan huolissani, kun jäljellä tuli puolessa välissä juuri kulman jälkeen noin 10 metrin jälkeen muutos sänkipellolta multapellolle. Maaperä jalkojen alla muuttui kovasta pehmeään. Kulmia kun ei muutenkaan ole paljon harjoiteltu ja pituus on ollut pellolla vain max. 150 - 200 askelta.
Tein noin yhteensä 300 askeleen jäljen ensin myötätuuleen, jonka jälkeen kaarsin jäljen sinne mullalle. Jäljelle jätin 6 purkkia, jotka hieman piilotin ja laitoin kepin purkin päälle. Inka tiesi heti mihin ollaan matkalla ja olin erittäin tyytyväinen sen osoittamaan intoon. Paalulla rauhoitettiin ja lähetin matkaan. Vauhti oli hieman liian kovaa, mutta en jarruttanut, kuono oli hyvin maassa ja kolme ensimmäistä purkki/keppiä ilmaistiin varmasti maahanmenolla. Suoralla oli yhdessä kohtaa pieni siirtyminen sivusuunnassa (mutka), josta selvittiin varmasti. Myös kulmassa lähti hyvin oikeaan suuntaan, mutta mullalle tullessa alkoi jäljestämään väärään suuntaan suoraan sitä mullan rajaa pitkin. Sen jälkeen yritti kovasti, mutta aina mullalle tullessa sama kuviö. Itse olin myös ajautunut hieman liian lähelle kulmaa, vaikka tiesin pellon laidasta suurinpiirtein mihin sen olin tehnyt. Jouduin palaamaan hieman taaksepäin ja otettiin jälki uudelleen ylös ja lopulta pääsi yli ns. muutoskohdasta ja jäljesti taas sivutuulessa oikein varmasti, mutta sen verran sähläys tuntui, että ilmaisut eivät olleet niin varmoja, nyt piti tassulla hieman ensin mätkästä purkkia ja sitten vasta maahan. Annoin tietoisesti hieman varastaa jäljelle purkilta, nyt tarkoituksena on kasvattaa sitä motivaatiota. Hienoa oli myös, että pystyin jättäytymään melko pitkälle taakse itse. Into kuitenkin oli taas mahtavaa, onneksi jätin namit jäljeltä pois, muuten vieläkin hakkaisin päätä seinään :-) !
Rommille tein nurmelle pienen vain 67 askeleen jäljen, jossa melkein jokaisella askeleella oli nakinpala. Oikein erinomainen suoritus, vaikka tassu oli paketissa. Tarkoitus ei alkujaan ollut tehdä Rommin kanssa mitään, mutta ehdottomasti se tarvitsee nyt rauhoittavaa toimintaa ja sitä jälki sille on. Vielä lopuksi Pia teki aivan lyhyen jäljen sänkipellolle sivutuuleen, jossa oli kolme keppiä. Lähti hyvin ja hyvällä maavainulla (ollut ongelmia ilmavainun kanssa), kepit löytivät varmasti ja toi iloisesti, oikein hyvä. Ensimmäisellä kepillä hieman ongelmia jatkamisessa, mutta seuraavat lähtivät hyvin. Näyttää oikein hyvältä, eturauhasen ongelmat ja siitä aiheutuneet kivut yms. ovat toivottavasti taaksepäin jäänyttä elämää, ainakin vatsa on alkanut toimia kunnolla ja selvästi myös toiminnanhalu on jo selvästi valtava, no leikkauksesta on vasta viikko, joten vasta muutaman kuukauden kuluttua nähdään todellinen vaikutus.
Vaihdoimme Pian kanssa paikkaa ottaaksemme esineruutua. Inkalla otin kaksi pistoa tallatulle alueelle noin 15 m x 50 m. Ensimmäinen vietiin yhdessä. Inkan vauhti oli nyt sitä mitä olen toivonutkin ja pisto aivan suora ja selvästi on oikea mielikuva alkanut muodostua. Toisen esineen vei Pia Inkan nähden ja olin aivan yhtä tyytyväinen tähänkin pistoon, luovutus oli myös hyvä, tuo jo käteen asti. Muutamalla peltotreenillä ollaan saatu ihmeitä aikaan, nyt vaan malttia peliin, enkä etene liian nopeasti.
Illalla vielä harjoiteltiin Inkan ja Rommin kanssa noutoa olohuoneessa. Rommin kautta yritin saada Inkan mustasukkaisuuden kautta pitämään, mutta voi miten tää on niin vaikeaa. Inka ottaa kyllä kapulan suuhun, mutta vierittää sen heti alas. Yritän opettaa pitämään, mutta rimpuilee minkä kerkii. On kokeiltu sukkaa, littanaa mokkapatukkaa ja niin edelleen. Itse tuominen ja kapulan kanssa liikkuminen onnistuu, mutta ei pitäminen, vaikka se aloitettiin paljon aikaisemmin. Millä ihmeellä olen saanut nuo jätkät oppimaan.
Omalla pihalla harjoiteltiin sitten täyskäännöstä Inkan kanssa ja lopultakin se alkaa mennä oikeaan suuntaan. Maahanmeno on mennyt paljon eteenpäin, aletaan päästä käsiavuista eroon, ihanaa !
Rommin kanssa harjoiteltiin luoksetulon pysäytystä puuta kiertämällä ja kaukokäskyjä. Myöskin sivulletuloa ja luoksetuloa lyhyeltä matkalta. Motivaatio tehdä on ilahduttava tällähetkellä. Nyt vaan odotellaan, että saadaan jalka kuntoon ja hormoonitila tasapainoon niin sitten suunnataan takaisin kentälle kunhan osteopaatti tarkistaa ja hoitaa eturauhasen aiheuttamat selkä- ja lantiokivut kuntoon. Ei pitäisi olla mitään esteitä jatkaa vinoesteen ja hyppyesteen harjoittelua.
Pablolla oli ansaittu vapaapäivä !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti