Perjantaina illalla olikin sitten Maaritin vetämä koulutus Ojangossa. Koirakkoja oli paikalla viisi ja ehdin seurata neljän koiran treenit. Ennen ensimmäistä koirakkoa otettiin paikallaoloja ja suoraan autosta otettu Toivo oli niin väärässä vireessä, että ei yhtään rauhoittunut.
Palattiin aimo harppaus taaksepäin, koska Toivo oli tosi levoton ja en päässyt kuin pari askelta eteenpäin, kun alkoi jo vinkua. Nappasin jätkän pois maasta ja vein syrjemmälle ensin ja siellä sivulle käsky sekä kontaktin otto, pari askelta seuraamista ja takaisin riviin. En nytkään mennyt pitkälle vaan jäin ihan lähelle. Taisin käydä toisenkin kerran nappaamassa pois rivistä.
Jokin tässä niin mättää, kun pk-puolen paikallaolo on ihan toisen näköinen ja siellä oli keskiviikkona paljon rauhallisempi ja varmempi. Hermostuminen alkaa muiden koirien tullessa lähelle. Viimeksi onnistunut paikallaolo oli silloin, kun oltiin tehty ensin esineruutua muualla ja sieltä paikallaoloon. Vähän siitä Maaritin kanssa keskusteltiin ja sanoin, että minun yleensä pitää tuoda Toivo ajoissa paikalle, lenkittään ja leikkiä sen kanssa hieman sekä vasta sen jälkeen hakea rauhallisempaa mielentilaa. Maarit myös totesi, että varmaan vaatii sen, että saa purkaa siihen palloon itseään ennen suoritusta ja paikallaolot olisi ehkä ajoitettava treenien jälkeen. No ei ainakaan suoraan autosta !
Ennen omaa vuoroa seurasin Ninan ja Aaveen treenit sekä Sannamarin ja Kessin treenit. Kessi treenasi lähestulkoon samaa kuin minä ja Toivo Lahdessa Oilin opissa, joten hyvää kertausta eli tekivät neliötä ja käännöksiä vasemmalle sekä sen lisäksi myös samaa oikealle.
TOIVO
Toivon aiheena oli kas kummaa seuraaminen ja seuraamisen siirto taaksepäin. Maarit oli sitä mieltä, että kontaktin putoaminen ja törmäykset poistuu sillä ja samalla suoristuu eli ihan sitä samaa kuin Oili, joten ehkäpä me sitten lähdetään sille linjalle, kun harjoituskin oli aika kiva !
Kävelen eteenpäin ja pysähdyn niin, että oikea jalka menee hiukan eteen kantapää maahan ja varpaat ylös. Vaikea selittää, mutta olipa tarkkaa kuinka pitkä se askel eteen minulla on ja kuinka tiheään tulee pysähdys sekä rytmin haku. Toivon tulee seurata vasenta jalkaa ja minulla voi se nami välillä olla jopa valmiina kädessä.
Toisena otettiin sitten peruuttamista ja ensin yritettiin ilman aitaa, mutta sitten mentiin aidan viereen, mutta ei niin lähelle kuin mitä itse olisin mennyt. Nyt palkkasin oikealla kädellä ja lähdin liikkeelle oikealla jalalla. Palkka ei kuitenkaan saanut tulla reiden kohdalta vaan koiran kuonon eteen (vai olisiko housun sivusauma hyvä vai eteen), jotta pysyy koira suorana. Voi olla myös hyvä, että en välttämättä edes sano sitä "peruuta" -käskyä nyt alkuun, jos lähtee ilman sitä peruuttamaan. Palkkaus näin alkuun ihan jokaisesta askeleesta, että ei pääse lähtemään peruuttamaan liian kovaa vauhtia, kuten Toivolla on tapana.
Kolmantena aiheena sitten ruudun paikka ja alustaahan Maarit suositteli, kun lelulle mennessä koira saattaa niin voimakkaasti ajatella vaan sitä lelua. Kerroin Maaritille meidän alustan huonoista onnistumisista, mutta lopulta suostuin sitten taas kerran kokeilemaan, koska alustaa haluaisin käyttää sellaisissa tilanteissa apuna, kun harjoitellaan ruudun, jotain muuta osuutta.
Toivo teki taas alustaa ilman ruutua ihan iloisesti, joten seuraava vaihe oli, että yritän töniä hellästi Toivoa pois alustalta ja Toivon pitäisi panna vastaan. Olipas muuten hieman vaikeaa, en sitten millään oikein onnistunut, mutta sitten Maarit kokeili samaa ja onnistui kyllä paremmin kuin minäkin ja sain itse sitten jonkinmoisen onnistumisen tästä, mutta saan kyllä aika paljon harjoitella. Ai niin mä myös vapautin Toivon alustalta välillä heittämällä namin sivustalle ja siitä sitten uudelleen alustalle.
Tehtiin sitten ruutuun lähetys ja vähän se valui siellä, mutta nyt ilme oli jo parempi suhteessa alustaan. Ruudussa yritin muistaa heittää pallon Toivon ja mun väliin tai edes Toivon eteen, enkä Toivon taakse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti