Siljan kanssa Oilin luokse Lahteen töiden jälkeen. Oli se vaan hyvä, että tartuin tilaisuuteen, kun Silja kaveria Lahden kursseille haki, koska ollaan saatu Toivon kanssa suunnatonta apua nyt ja ei yhtään harmita, vaikka ollaan Lahteen asti ajettu treenaamaan pelkkää paikallaoloa kahteen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla tehtiin seuraamista ja maahanmenon asenteen sekä nopeuden muutosta !
Kaikki kerrat on olleet todella opettavaisia ja ajatuksia herättäviä. Varsinkin tällä viimeisellä kerralla sain paljon miettimisen aihetta ja erittäin mielenkiintoista on seurata Siljan ja Käpyn treenejä, kun niin vähän itsellä on kokemusta pienistä koirista, että joidenkin asioiden opettaminen vaatii vähän erilaista näkemystä ja näistä yksi juuri on seuraaminen. Käpy teki sivulle tuloa alustaa apuna käyttäen ja seuraamisen edistämistä korjattiin aika tutuilla menetelmillä ja kovin samaan tapaan kuin itse ajattelisin sen tehtävän sekä noutoa tuttuun tyyliin vauhtinoutona sekä keskusteltiin siitä pidon opettamisesta nimenomaan kotioloissa. Käpy on kyllä niin topakka ja innokas nuori Jack Russell poika !
Alustalle Oili taisi viimeksi ohjeistaa, että sinne tullaan ensin suoraan ns. käteen kiinni ja pyöriminen opetellaan erikseen alustalla ja sitten ne yhdistellään. Alustaa sitten häivytetään tekemällä muutama alustalla ja sitten tehdään seuraava ilman alustaa ja ehkäpä sitten vielä kerran alustalle. Käpy oli kyllä tässä todella pätevä ja niin topakasti teki. Seuraamisessa on tärkeää pienen koiran kanssa hakea se kontakti muualle kuin ohjaajan silmiin (esim. polveen tai reiden alaosaan tai johonkin kohteeseen), koska silloin seuraamisen paikka menee liikaa eteen. Palkka tarjoillaan sieltä housun sivusaumasta ja katsetta ei käännetä koiraa kohden vaan joustetaan polvista. Vaikka koiraa ei olisikaan opetettu imuttamalla seuraamaan voidaan sitä paikkaa opettaa uusiksi namin avulla ja varastoida käteen useampi nami, jotta palkkaaminen on jouhevaa. Palkkaaminen ajoitetaan niin, että pieni koira ei saa pomppia vaan kaikki neljä jalkaa maassa ja sitä kehutaan siitä, kun sen jalat pysyy maassa ja appari naksun kanssa on tässä aika korvaamaton, jotta voi keskittyä itse tehtävään. Palkka annetaan niin, että koiran pää on ylöspäin, ei niin, että annetaan eteenpäin ja alas, tässä on oltava erittäin tarkkana. Liikettä ei tarvitse palkkauksen ajaksi pysäyttää ja välillä kättä tulee nostaa ylemmäs ja palauttaa palkkaamaan alemmas, mutta niin, että koira saa palkan ylhäältä ja välillä käden voi laittaa myös selän taakse ja katsoa kuinka ollaan edistytty, onko paikka saatu siirrettyä taemmas ja pysyykö koira oikealla paikalla !
Yksi vaihtoehto on sitten opettaa koira seuraamaan vasenta jalkaa. Oikean jalan lähtiessä liikenteeseen, koiran tulee olla paikallaan tai jos ohjaaja kallistuu eteenpäin, mutta vasen jalka ei liiku. Kun liikutaan niin liikkeessä pysäytetään oikea jalka eteen ja koiran tulee silloin pysyä vasemman jalan sivulla lapa polven kohdalla ja se saa palkan siitä, että pitää huolen oikeasta paikasta, eikä etene oikean jalan mukaan. Alussa koirahan aika varmasti saattaa puskea sinne eteen ja ehkä jopa antaisin korjauksesta palkkaa (tämä on mun oma ajatus siis miten ehkä tekisin), mutta hyvin pian sen pitää alkaa itse huolehtia, että se pysyy siellä vasemman jalan kohdalla tai palkkaa ei tipu !
Taisi Oililla olla antaa kolmaskin tapa korjata tilannetta, mutta en vaan nyt millään enää sitä muista, ellei se sitten ollut sen namikäteen kontaktin pitoa, mutta ei siitä sitten enempää, kun se käden häivytys on aina aika hankalaa !
Toivon treenien aiheena oli paikalla istuminen ja paikalla makaaminen eli jatkettiin samasta mihin jäätiin viimeksi kaksi viikkoa sitten. Tässä välissä on ollut paikkamakuu kielto muiden koirien kanssa ja ollaan Toivon kanssa kaksistaan tehty paikallamakuuta niin, että laitan sen eteen nameja puolikuun muotoon ja sitten vaadin sitä katsomaan pelkästään minua. Alkuun niin, että ei ollut yhtään häiriötä pahemmin tai ainakin tosi kaukana ja sen jälkeen vein Toivon aika iltasella meidän omalle kentälle ja meidän ohitse/takaa/sivulta saattoi kävellä ehkä 1- 2 ihmistä harjoituksen aikana tai mennä muutaman kerran koira ohitse (sattumalta juuri pari koiraa takaanta) ja en antanut mahdollisuutta katsoa niitä vaan kävelin luokse ja nätisti puhuttelin Toivoa ja pidin poskiparrasta kiinni, jos yritti katsoa niitä niin kielsin ihan kunnon EI -käskyllä.
Oilin mielestä selvästi näkyi, että olen tehnyt nämä kaksi viikkoa hyvää työtä sen kanssa ja Toivo oli edistynyt paljon. Oili oli tuonut Toivolle oman vanhan 11 -vuotiaan Meg bortsun häiriöksi ja kentälle mennessä Toivo olikin ihan sekaisin, mutta Oili antoi meille aikaa hakea rauhaa. Ensin kerran hain huomiota itseeni kiepsauttamalla lennokkaasti Toivon ja laittamaan istumaan, mutta Oili käski vaan nyt rauhoittamaan ja samalla jäätiin kaksistaan kentälle ja Oili kävi Megin kanssa ulkona pikaisesti.
Sitten aloitettiin, ensin istumisella, mentiin riviin peräkanaa ja Meg oli lähellä Toivoa. Voi, että oli vaikeaa Toivosta ja muutaman kerran jouduin käydä kertomassa, että Megiä ei yritetä haistaa, eikä myöskään katsoa. Alkuun myös yritti vikistä ja vinkua, mutta aika äkkiä se omaksi yllätyksekseni alkoi ääntely loppua.
Meg tuli aina vaan lähemmäksi ja Toivo hiukan väisti katseellaan toiseen suuntaan. Sitten tehtiin samaa niin, että Toivo laitettiin maahan. Mutta sepäs vasta vaikeata olikin ja meni vasta kolmannella, kun Oili ja Meg oli niin lähellä. Oili käski ottaa Toivon pois ja laittaa uudelleen riviin ja käskeä YHDELLÄ käskyllä alas. Nyt se sitten menikin yhdellä !
Rankkaa pienelle hormooni hyrrälle ja sitten se Meg lähti vielä Oilin kanssa pyörimään ympyrää Toivon ympärillä, eikä tiedä miten päin olisi, kun katsoa ei saa. Kielsin jos yritti. Sitten se Meg mennä tupsahti makaamaan Toivon eteen ihan melkein kiinni poikittain ja oli vielä minun ja Toivon välissä. Voi kauheaa taisi Toivo ajatella ja käänsi katseen sivuun pois Megistä. Itse tässä ajattelin, että huono juttu, kun ei katso Megin yli minua, mutta Oili korjasi, että Toivo tekee juuri kuten toivomme eli kääntää katseen pois Megistä ja ei vahingossakaan katso sitä.
Tämän jälkeen sitten palattiin vielä istumiseen ja tassujen liikuttamiseen. Ensinnäkin riviin tullessa minun on treenattava Toivon asennon ottamista ja oikeaa väliä etutassuihin, joten kun olen edessä treenannut sitä kurrea niin nyt pitäisi ajaa se sisään myös, kun Toivo on mun sivulla, jotta se tulisi oikeaan asentoon. Treeneissä voin muistuttaa Toivoa painamalla sitä lavoista ylhäältä, kun seison vieressä ja muistuttaa istumisen kriteereistä aina ennen kuin jätän sen istumaan paikkallaolossa.
Myöskin palataan siihen erilliseen treeniin lavoista painamiseen ja halutaan koiran vastustavan ja painavan tassuja maahan kovempaa, ensin tyydytään vähempään eli pienempäänkin vastustamiseen.
Tätä olen tehnyt niin, että olen Toivon sivulla, mutta toimi paremmin, kun olin Toivon edessä ja siitä lavoista työnsin. Myös, kun alan menemään piiloon niin minun täytyy tarkkailla AINA toivoa ja jos se vähänkin liikahtaa niin puutun asiaan ja käyn, vaikka painamassa sitä edestä lavoista ylhäältä ja sanomassa, että istu !
Tehtiin tätä tovi ja sitten aina, jos jalka liikkui niin siirsin sen takaisin. Tämän jälkeen tehtiin paikalla istuminen lyhyellä välillä Megin kanssa uudelleen ja olipas Toivo todella pätevä. Piti kintut aisoissa ja niin myös päänkin. Itse olin ajatellut, että haluaisin Toivon pitävän suun kiinni paikallaolossa ja olevan mahdollisimman eleetön, mutta Oili sanoi, että mieluiten hengittää normaalisti ja pieni läähätys ei haittaa, joten eipä oteta siitä sitten stressiä !
Toivo oli kyllä aika pätevä ja hieman oppi taas ymmärtämään sen käytöstä paremmin. Oili ymmärtää Toivo parkaa tosi hyvin ja kuinka pienen pojan hormonien värittämä maailma ei ole niin helppo ja kuinka kovasti se ponnistelee onnistuakseen !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti