Lauantaina aamupäivällä suunta kohti Nuuksiota ja Toivo pääsi jäljelle ja Inka lähti mukaan seuraneidiksi. Toivolle minulla oli tarkoitus tehdä hieman lyhyempi jälki ja helpompi kuin viimeksi, mutta ihana maasto teki tepposen ja jäljelle tuli pituutta 470 metriä ja välillä se jopa meni kallion kielekkeelle, josta oli aikamoinen pudotus alas ja siinä pahassa kohtaa oli vielä kaatunut puunrunko, mutta enpä oikein sieltä voinut edes peruuttaa pois, joten jälki kulki hieman hankalassa maastossa.
Toivon jälki ei sitten vanhentunut pahemmin, kun autolle palatessa huomattiin, että porukkaa oli tullut oikein kahden perheen voimin sienestämään, joten tein päätöksen, että laitan Toivon heti jäljelle. Eija lähti mukaan keräämään jälkimerkkejä ja Mervi lähti tekemään jälkeä Kayalle.
Jana oli noin 15 metrin luokkaa ja Toivo eteni sen suoraan vauhdilla ja kääntyi jäljelle hyvin määrätietoisesti oikeaan suuntaan. Vauhti oli aika kovaa alkuun ja jopa mätkähdin maahan rähmälleni, kun mentiin sen verran kovaa vauhtia. Polun kohdalla tuli hieman tarkistamista, joka ehkä näytti hieman sähellykselle. Meillä ei pahemmin polkuja olla vielä ylitetty !
Ensimmäinen kulma oli ehkä ennemminkin kaarros kuin kunnon kulma, mutta seuraava kulma olikin sitten jo tiukka ja lähellä kallion reunaa. Tämän kulman otti kyllä hyvin, mutta sitä edeltävää keppiä ei ilmaissut, kun oltiin juuri sitä ennen selvitty siitä rotkosta ja puunrungosta niin olin sitten sen kepin ehkä laittanut vähän liian lähelle vaikeaa paikkaa ja keppi oli vielä uusi, joten aika hajuton verrattuna niihin keppeihin, joita aikaisemmin olen käyttänyt.
Keppejä taisi olla jäljellä seitsemän kappaletta ja niistä kaksi tosiaan jäi maastoon. Kummatkin näitä uusia satseja keppejä ja toinen jäi sen takia, että Toivo hairahtui menemään puu rykelmän väärältä puolelta (havunoksia siinä välissä reippaasti) ja ei saanut hajua kepistä.
Yleisesti ottaen olin kyllä tähänkin jälkeen tosi tyytyväinen ja varsinkin janaan ja jäljen nostoon janalta sekä työskentelee hyvin kuono maassa, vaikka jälki oli näinkin tuore. Annan Toivolle aikalailla työrauhaa eli pysyttelen mahdollisimman kaukana, jotta sille jää varsinkin kulmiin tilaa hakea jälkeä ilman, että kulma on täynnä omia jälkiä. Toivo rauhoittuu alun kaahottamisen jälkeen kyllä kivasti jäljelle !
Tulipahan muuten aikalailla käveltyä, kun jäljestäviä koiria oli viisi kappaletta niin askelmittariin tuli jo aamun jälkien kävelystä yli 12 000 askelta. Kun kaikki koirat olivat jäljet ajaneet niin lähdettiin lenkille vielä ja mukana oli viisi Austraalianpaimenkoira narttua (Toivolle taivas) ja sitten mun koirat. Inkalla oli myös niin hauskaa ja kaikki seitsemän koiraa tuli hyvin juttuun ja Toivo sai juosta sydämensä kyllyydestä tyttöjen kanssa ja uskaltautui vielä veteenkin kahlaamaan tyttöjen kera !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti