23.01.2018 hiljaiseloa ja pentuelämää

Tosiaankin edellinen päivitys on tammikuulta ja täytyy todeta, että sen jälkeen ei olla pahemmin treenattu. Lähinnä koirien sairastelun vuoksi ja sen jälkeen minun oman sairasteluni vuoksi !

Tähän mennessä ollaan vain pari kertaa käyty Tuusulassa hallilla Toivon ja Tarmon kanssa treenaamassa aika kevyesti maaliskuussa ja kerran ehdin käydä myös Jessicalla koulutuksessa kummankin pojan kanssa viime viikolla.

Ai niin............ kuka on Tarmo :) !

Tarmo ja Inka

Tarmo on Toivon poika, pieni riiviö, joka muutti meille helmikuun alussa 8 viikkoisena viikarina Irokon Kennelistä Jokioisista. Yritin valita meille aika kiltin pojan, joka kuitenkin olisi kiinnostunut toimimaan ihmisen kanssa ja vähän myös näyttelyitä ajatellen yritin etsiä ehkä vähän isäänsä verrattuna vähän pitkärunkoisemman kaverin. No päädyin miettimään kahden uroksen välillä ja hyvin vaikeaa se oli, kun kummatkin oli kivoja ja miellytti ulkoisesti myös.

Toinen näistä oli pitkärunkoisempi aivan kuin toivon ja vaikutti myös aika kiltiltä verrattuna minun yhteen suosikkipoikaan, jota kutsuimme kasvattajan kanssa pikkukakkoseksi. Totesin pikkukakkosen kuitenkin olevan liian "stydi" kiltin isänsä kaveriksi, joten jätin sen heti pois laskuista ja alkujaankaan en ollut sitä ajatellut meille tulevaksi, vaikka jo pelkästään valokuvissa vähän vanhempana näkyi tämän pennun ego niin selvästi, että ei voinut kuin ihailla ja sen suhtautuminen kaikkeen uuteen oli mahtavaa.

Tarmo 6 viikkoa

Tarmoon olin jo kiinnittänyt ihan ensimmäisissä kuvissa huomioni ja koko pentujen kasvattajalla olon aikana en vaan päässyt irti ajatuksesta, että se on tämä pentu. Nyt, kun se on ollut kotona tämän pari kuukautta niin olen kyllä tyytyväinen valintaani, vaikka välillä mitta on aika täynnä tuota pientä pirajaa, tuntuu, että se vain puree ja puree.

Siis kiltti pentu, huh heijaa, ei tällaista viikaria tässä talossa ole kyllä koskaan nähty. Toivon pentuajasta on jäänyt mieleen, että se oli todella järkevä ja tasapainoinen pentu. Mutta tämä pieni mies on sellainen riiviöiden riiviö, mutta aivan ihana sen on, eikä ainakaan vielä kaduta, että tuli Johannalle sanottua, että voisin itsekin ajatella tästä yhdistelmästä pentua.

Tarmo 6 viikkoa

Tarmo on reipas ja rohkea pieni poika, joka suhtautuu niin ihmisiin kuin toisiin koiriin hyvin kiinnostuneesti ja hän myös on kova askartelemaan ja touhuamaan. Se on aikalailla nimensä veroinen kaveri ja se mitä täytynee harjoitella on rauhoittuminen. Onneksi kasvattajalta löytyi sitten oiva vinkki millä hieman saan sen rauhoittumaan ilman, että omat hermot menee.

Mutta uskoisin, että tämä riiviö hieman tasoittuu, kun päästään treenaamaan ja liikkumaan enemmän, koska helmikuusta vielä maaliskuun puolelle meillä podettiin kennelyskää, joka valitettavasti tuli pennun mukana. Tällaista vaan sattuu minkä sille teet, itse Tarmo poti tautia vaan noin kuusi päivää, mutta Toivo ja Inka sairastui vähän myöhemmin ja niillä tauti kestikin hieman kauemmin ja Inka joutui myös päivystykseen ja antibioottikuurilla. Pelkäsin jo sitä mahdollisuutta, että selviääkö vanha koira ollenkaan kennelyskän aiheuttamasta bakteeritulehduksesta. Onhan Inka ja reippaasti yli 12 vuoden.

No kun koirat tervehtyi niin minä sairastuin influenssaan helmikuun lopulla ja töihin palattuani ehdin siellä olemaan muutaman päivän ja sairastuin taas toiseen tautiin eli flunssaan tällä kertaa ja voi sanoa, että nyt on neljäviikkoa podettu näitä flunssatauteja ja tervehtyminen ei ole vieläkään edennyt. Tosin töihin palasin eilen, mutta kyllä se vointi ei kestänyt kuin muutaman tunnin työrupeamaa ja sen jälkeen oli jo täysin väsynyt ja piti skipata Toivon illalla olevat treenit. Harmittaa vietävästi, kun kaksi kuukautta poissa kokonaan treeneistä, rahat mennyt hukkaan ja kaikki suunnitelman romukoppaan niin kisojen kuin treenien suhteen.

Jotenkin olen luovuttanut, kun kaikki suunnitelmat on menneet päin kuusta. Toivon kanssa ei päästy kisaamaan, ei kisaharkkoihin, ei treeneihin, ei varattuihin koulutuksiin ja pentua ei ole päässyt tai jaksanut mitenkään kouluttaa.

Tasan kolme kertaa olen opettanut Tarmolle jotain pientä. Näillä kerroilla ollaan leikitty kahden lelun leikkiä niin, että olen itse istumassa maassa. Sitten ollaan tehty seuraamista peruuttamalla, kuten Toivon kanssa, pari pentuluoksetuloa, kerran tehtiin istumista (joka ei oikein sujunut meiltä kummaltakaan, enkö osaa opettaa enää edes ipanaa istumana) sekä sen kolme kertaa ruutuun menoa ruokakupille.

Toiset pennut (kaverin) osaa tässä iässä jo pidellä noutokapulaa ja noutaa sitä. Tulla sivulle hienosti ja vähän seuratakin ja niin edelleen. Vähänkö masentaa, mutta eipä tästä kannata ottaa paineita !

Toivo taas Jessicalla osoitti, että ehkä tauosta on ollut hyötyäkin. Keskittyi paremmin ja on ollut myös treeneissä aika hiljaa, mutta meillä on paljon taas kasaan pistämistä ennen kuin voi edes mitään kisaamista ajatella ja sitten on vielä tämä suhteen "uudelleen" rakentaminen, koska pennun tulo on vaikuttanut Toivon käytökseen yllättävän paljon.

Toivo on ollut sellainen lelliperse koko ikänsä ja on nyt aika mustasukkainen, vaikka se ei näykkään sellaisena perinteisenä pennulle ärtyilyinä. Leikkii hyvin pennun kanssa ja pärjäävät oikein hyvin, mutta Toivoa ahdistaa, kun Inka leikkii ja komentaa pentua tai pentu saa hirveitä juoksuhepuleita sisällä sekä silloin kuin minä kiljun Inkalle ja Tarmolle. Toivo itse kyllä harrastaa vetoleikkejä pennun kanssa, leikkii niin sisällä kuin ulkona sen kansa ja välillä jopa hoitaa pentua. Myös työpäivät on päättänyt itse mennä pennun luokse samaan huoneeseen hyppäämällä portin yli. Olisikohan Tarmo vikissyt tai jotain !



Tarmo ja Toivo

Isä ja poika

Mutta, jos Toivo ei ole pennun kanssa leikkimässä niin se on ihan kiinni minussa tai Jukassa ihan rasittavuuteen asti. Osa tästä ongelmasta on minun aiheuttamaa, kun Tarmo oli tullut niin Toivo yritti komentaa ipanaa niin minä luulin sen käyvän pennun päälle, joten karjasin, kun jalopeura ja Toivo on aika herkkä minun äänenpainoille, vaikka ei kovinkaan pehmeä koira ole koskaan ollut.

Jotenkin tuntuu, että se nyt luulee, että pentu saa tehdä mitä vain (ainakin sisällä) tai tosiaan taitaahan se olla niin, että pentua suojaa ns. pentulisenssi tähän ainakin 4 kk asti tai meillä se on tainnut urosten kohdalla olla niin, että se on suojannut peräti 12 kk asti, mutta Inka on opettanut tapoja jo aikaisemmin. Toivon kohdalla Inka ei kyllä joutunut käyttämään näin järeitä aseita, kun tämän naks naks pojan kanssa :) !

Kaiken kaikkiaan ihan kivasti koirat ovat suhtautuneet pennun tuloon, tosin välillä ne on siihen väsyneet ja pentu on pistetty silloin pentuaitaukseen rauhoittumaan tai nyt, kun pentuaitaus on purettu on pentu harjoitellut muutaman minuutin häkissä oloa ja päässyt sitten siellä rauhoituttuaan pois.

Se ei oikein tunnu toimivan, että tarjoisi isommille rauhallista paikkaa. Ne kokevat sen jotenkin rangaistuksena, joten parempi, että hakeutuvat rauhaan itse, jos sitä tarvitsevat. Vielä on sohva ja sänky toiminut pakopaikkana, mutta riiviö on jo kerran osannut hypätä sohvalle.