Inka osallistui tänään Hskh Ry:n järjestämään tokokoulutukseen, johon olin ensin ilmoittanut Rommin alo/avo luokkaan. Kouluttajina olivat Virve Sormunen ja Riitta Juntunen-Korri.
Päätin kuitenkin viimetingassa vaihtaa koiraa, koska keskiviikkona ollaan menossa Rommin kanssa Järvenpäähän Riitan koulutukseen. Koulutus alkoi koirien tarkastuksella, luoksepäästävyydellä ja paikallaololla, johon kuitenkin sitten vein Rommin, koska tarvitsimme kipeästi tähän lisäharjoitusta varsinkin tälläistä kisanomaista. Rommi esiintyi edukseen, piti hyvin kontaktia ja ei kertaakaan haukkunut. Ainoa ongelma oli, että liikkeenohjaajan käskyllä ennakoi maahanmenoa, joten jouduin nostamaan uudelleen ylös ja siitä sitten maahan. Itse suoritus oli erittäin levollinen, vaikka viereinen koira nousi vähän väliä istumaan ja kouluttaja kävi laittamassa sen takaisin maahan sekä toisellapuolella olevaa koiraa käytiin palkkaamassa välillä. Tuomarin puhuttelun Rommi makasi maassa ja aivan hiljaa, vau !
Itse koulutukseen osallistui sitten Inka. Olin kyllä aamulla kahden vaiheilla otanko Inkan ollenkaan kehään, kun sen vatsa oli sekaisin (voi minua, annoin eilen kanansydäntä palkkana, joka näköjään sotki niin Inkan kuin Rommin vatsan. Pablon vatsa oli kunnossa aamulla, mutta se sääteli syömistään eilen jättämällä ruoan syömättä, mitä nykyään ei tee pahemmin koskaan, joten siitä tiesin, että senkin vatsa ei ollut ihan tykännyt niistä kanansydämmistä vai mitä ne olikaan). Onneksi kuitenkin otin likan, vaikka se olikin hieman "kipeä".
Ensimmäisellä kierroksella meitä koulutti Virve ja ohjelmassa oli kaukokäskyt, nouto ja hyppy. Inkan kanssa aloitettiin kaukkareilla. Lähinnä vaan käytiin sitä liikerataa ja Virve kehoitti heittämään palkan vasemmalla kädellä, ettei koira myöhemmin tee sitä, että seuraa vaan sitä hajuvanaa ja ei enää nousekkaan kun olen kauempana. Hyvä neuvo, meinaan Pablon kanssa on käynyt näin. Alkuun se nousi istumaan kauempaakin, mutta nyt seuraa aivan selvästi hajuvanaa.
Seuraavaksi otimme noutoa. Alkuun näytin meidän ns. vauhtinoudon, jossa vaihdan kapulan lennossa patukkaan. Patukalla taistelen hieman ja vedän sillä koiran sitten eteeni, käsken istumaan ja pitämään patukkaa istuessa (avustan käsillä). Virve neuvoi muuttamaan tässävaiheessa liikkettä sen verran, että alan jo vaatimaan perusasentoa lähettäessä, kontaktista sitten pääsee liikkeelle. Kokeilimme myös pitämistä kapulalla ja huomioitava, että jos Inka pudottaa kapulan niin Inka nostaa sen, en minä :o), hi hiiiii, näinhän se on. Viimeisenä oli sitten hypyn vuoro, ohjeeksi saimme, että nyt harjoitellaan erikseen hyppyä, erikseen esteen takana seisomista eli jätän Inkan esteen taakse seisomaan, kävelen esteen toiselle puolella, odotan hetken ja palaan koiran vierelle ja käsken perusasentoon. Jep, tätä ei ole tullutkaan tehtyä aikaisemmin. En myöskään ota hypystä seisomista, ennenkuin seisominen on niin varmaa, että se pysähtyy heti, eikä ota yhtään askeleita. Täytyy myös muistaa, että koiran vielä ollessa ilmassa ei käskytetä seisomaan, koska se on koiralle mahdotonta toteuttaa. Myöskään en saa esteen toiselta puolelta palkata koiraa suoraan suuhun, mielummin pallon tai lihapullan heitto koiran taakse. Koira jää liian lähelle estettä ja avoimessa onkin sitten paluuhyppy hankala.
Riitan kouluttaessa meillä oli ohjelmassa seuraaminen, luoksetulo ja jätättävät liikkeet. Ennen vuoroaan otin Inkalla vinoestettä ja sen jälkeen likka yhtä-äkkiä otti hatkat, välittämättä yhtään, että käskin takaisin. Raukalle tuli hätä ja hetken mietin, että emme pääse kentälle ollenkaan, mutta kun tilanne rauhoittui niin pääsimme ihan vuorollamme kehään. Inkaa aluksi hetsasin pallolla, käsky istumaan, siirryi viereen ja laiton pallon piiloon rintataskuun ja sitten vaan seuraamaan, muutama käännös oikealle, täyskäännös ja ympyrää hieman juosten. Seuraaminen oli hyvää ja Riitta oli siihen tyytyväinen. Kysyi, että teenkö vain lelupalkalla, johon sitten sanoin välillä ottavani kotipihalla namilla. Kehoitti jatkamaan omalla pihalla välillä namilla tekniikkaa ja varsinkin sitä pysähtymistä istumaan hieman ohjaten kädellä.
Seuraavaksi luoksetulo, jossa jätin Inkan istumaan. Palkkana oli patukka ja Inka sitten varasti, kun nostin kapulan leukani alle. No ei kun uusiksi ja laitoin patukan leuan alle jo mennessä, ennenkuin käännyin siirsin sen kuitenkin takaisin alas niin, että pitelin patukkaa edessä. Tämä siksi, että muistin Inkan törmäävän, jos mulla on narupallo leuanalla. Luoksetulo oli oikein hyvä ja eteentulo suora. Jatkamme myös erikseen lähellä eteentuloa ja sen tiivistystä namilla. Loppuun sitten niitä jääviä liikkeitä, maahanmeno oli hyvä, mutta ensimmäinen seisominen meni sitten istumiseksi, toinen sitten jo onnistui, mutta annoin sen normaalin vartaloavun, joka tietty täytyikin antaa, jos halusi olla koiralle reilu :o) !
Riitta kehoitti tekemään vielä välillä ns. jätettävien liikkeiden "läpijuoksua" eli lähdetään tekemään jätettävää liikettä, mutta ei tehdäkkään sitä. Koira kuulemma vaistoaa useimmiten, että ohjelmassa on jätettäväliike. Tämä on tärkeää esim. Pablon ja Rommin kanssa tällähetkellä, meinaan nekun ennakoi niin herkästi muutenkin.
Lopussa oli puhetta myös koiran virityksessä ja varsinkin rauhallisen koiran opettamisesta. Eli rauhallista koiraa kannattaa ns. totuttaa myös kisamaiseen harjoitteluun, virittelyyn ja liikkeenohjaajan käyttöä. Eli vähitellen ns. viivyttää sen palkan tuloa, ottaa liikkeitä sarjoina eli kasvattaa koiraa kohti sitä loppupalkkaa. Täytyy miettiä mitä kehittäisin virittelyyn, olisiko se jokin sana ja miten saan sen toimimaan. Itse vähän mietin Yes sanaa sillain hieman sihisten sanottuna, no mietitään tätä vielä.
Mukaan sitten lähti vielä kaksi ohjatun noudon kapulaa ja tunnistusnoutokapuloita !
Kun koulutus meidän osalta loppui otin Rommin autosta. Menimme vapaalle aidatulle kentälle ja tarkoituksena ottaa seuraamiseen lähtöjä. Palkkana maksalaatikkorasiat taskussa. Rommi ei oikein ollut vireessä, kontaktia ei meinanut saada millään aktivoitua. Lopulta sitten mentiin hetki yhden askeleen seuraamisia. Onneksi olin kotona siivuttanut nakkeja pituussuunnassa, joten rupesin sitten ottamaan seuraamista imuttamalla, ympyrää ja ympyrää, niin oikealle kuin vasemmalle eli hyvin paljon. Sen jälkeen namipaloilla sama juttu niin, että ainakun nami meni Rommin suuhun, toistin seuraa käskyn. Vähitellen koirakin alkoi aktivoitua eli tein toistoa vain sen vuoksi, että se oikea paikka varmistuisi ja tavoite saavutettiin, koska Rommin aivankuin heräsi.
Pätkä seuraamista pallopalkka näkyvillä vasemmassa kädessä rintataskun kohdalla (muutama toisto tähän). Luoksetuloa sekä juoksusta liikkeestä maahanmenoa ja seisomista. Juoksusta sen takia, että ei ehtisi alkaa ennakoimaan. Homma lopetettiin siihen, että pelasimme jalkapalloa Rommin pallolla, vaikka ei se jalkapallo ollutkaan. Nyt kun olisi kokeeseen vähän enemmän aikaan, niin saataisiin seuraaminen kuntoon, mutta tiedä miten käy kun ennakoi tällähetkellä noita jääviä liikkeitä niin kovasti tai siis lähinnä maahanmenoa. Tästä treenistä jäi sinäänsä hyvä mieli, koira kuitenkin aktivoitui oikein kivasti ja muutama pätkä tehtiin normaalisti ja sitä saattoi sanoa seuraamiseksi. Tietysti tuosta ennakoinnista jää se epävarmuus itselle sitä koetta ajatellen ja se on ehkä se pahin juttu koiralle ja varsinkin maahanmenossa liian voimakas käsky saattaa aiheuttaa jätkään epävarmuutta, mutta sillehän ei sitten mitään voi, tuleehan niitä uusia kokeita, jos se ensimmäinen koe menee penkinalle.
