keskiviikko 20. marraskuuta 2013

19.11.2013 Toivon ensimmäinen tokotunti

Meidän pikku Toivo alias ToTo..... TOO...TOOO pääsi tiistaina ensimmäiselle toko tunnilleen ja hyvään koulutukseen pääsikin, kun Jessican luo Sipooseen matkattiin eli tuoreen Pohjoismaiden mestarin oppiin :) pääsi meidän pikkumies !

Kiskastiin Toivon häkki mun autosta Mariannen autoon ja Marianne kiltisti jaksoi kannella Toivoa pitkin ja poikin, kun itse en vielä voi mitään lähes 10 kiloista koljattia nostella. Inka jäi kotiin lepäämään, vaikka alkuun olin ajatellut, että olisin jaannut ajan Inkan ja Toivon kesken.

Yllättävän reipas Toivo oli hallilla, vaikka tosin osasin tätä odottaakkin. Kerran vaan ollaan Vuokkosilla käyty monta viikkoa sitten ja muutenkin Toivo on mun sairauden ajan joutunut pysyttelee kodin lähellä. Lisäksi tuo Sipoon halli ei ole niitä helpoimpia paikkoja. Otin Toivon ensin vuoron alkuun ja toisen kerran sitten vuoron lopussa ja toisella kertaa Toivo oikein kiirehti halliin ja kentälle :) !

1. kierros

  • Seuraaminen / peruuttamalla ja tehtiin muutama käännös eteenpäin menoon / ohje: nostetaan jo peruuttaessa kättä ylemmäs, niin häivytys ei myöhemmin ole niin vaikeaa, helpottuu paljon
  • Jäävät liikkeet / aktiivinen osa / istuminen ja seisominen / näytin miten ollaan tehty ja näytti ihan kivalta / voisin kuitenkin laittaa namit toiseen käteen (samaa olen neuvonut omille oppilaille, joten en kait niin hakoteillä olekkaan, heh) / namista luopumista voisi ottaa ohjelmaan
  • Pentuluoksetulo x 2
  • Nouto puukapulalla  / muutama kädestä kapulan otto ja sitten maasta / pari kertaa myös heitettyyn kapulaan / oikein kiva
  • Nouto metallikapulalla => tänään ei kiinnostanut
  • Kaukojen tekniikkaa / mietintää miten opettaa, mahdolliset käskyt / seinä apuna
Toivo oli yllättävän osaava siihen nähden, että olen puolikuntoisena harrastanut olohuone tottista sen kanssa, joten sen ikään ja siihen nähden mitä tosiaan ollaan tehty niin olen aika tyytyväinen. Yllätyin siitä, että Toivon lempilelut eivät saaneet hallissa niin suurta suosiota kuin kotona, mutta ilokseni Toivo näytti tykkäävän erittäin paljon Sannan tekemistä naru"pallo" leluista :o) !

2. kierros

  • Merkki / yritettiin leluilla, mutta Toivo oli niin Mariannen kassissa olevien namien lumoissa, joten täytyi ottaa itsekkin namit käyttöön. Namiin siirryttäessä Toivo jäi kiinni, joko Jessicaan tai minuun (nameihin) / Käytiin kuitenkin suullisesti läpi miten tehdään jatkossa eli minä tai joku muu näyttää merkin ja sitten lähetetään ja heitetään lelu Toivolle / tässä jonkun pitäisi kuitenkin pidellä Toivoa kiinni, jos mä näytän merkin tai vastaavasti, joku muu näyttää / Jessica suositteli kuitenkin, että kekittyisin nyt ensin jompaan kumpaan, joko ruutuun tai merkkiin
  • Ruutu / namikupille / jäi tässäkin kiinni namikupinviejään alkuun, mutta sitten saatiin toistoilla onnistumisia / pikkanen poika alkoi päästä juonesta kiinni, vaikka vauhti ei vielä huimaava olllutkaan , aika lähellä saa vielä olla, mutta päästiin muutama metri taaksepäin
  • Loppuun näytin vielä pari eteentuloa käsiavustuksella, ei mitään sen ihmeempää.
Olin kyllä erittäin iloinen Toivon reippaudesta ja innokkaasta työskentelystä. Tavallaan Toivo keskittyy kuitenkin yllättävän hyvin ja on myös sosiaalinen ihmisiä kohtaan. Näpsäkkä pikkumusta :) !

*************************************

Sunnuntaina käytiin muuten urakalla totuttamassa Toivoa autossa oloon Inkan tuella. Häkin sijaintia oli autossa muutettu edellisistä kerroista eli nyt Toivo oli täysin yhteydessä Inkaan.

Ensin ajettiin Kivinokkaan tarkistamaan mökin kunto ja sen jälkeen käytiin lenkillä. Toivo näki myös ensimmäisen kerran meren ja käytiin katsoamassa myrskyävää merta ihan lähietäisyydeltä. Sen jälkeen ajettiin keskustaan Töölööseen, jossa Toivo ja Inka odotti nätisti autossa meidän käydessä asioilla. Sieltä sitten Viikin Prisman autohalliin ja taas odottivat autossa Inkan kanssa ja vieläkin raukat joutuivat odottelemaan seuraavassa pysähdyspaikassa Lanternan K-raudan edessä. Kovin rauhallisena ja hienosti odottivatkin !

torstai 14. marraskuuta 2013

14.11.2013 Toivo pojan elämää

Olen vieläkin sairaslomalla ja Toivoa en ole päässyt ulkoiluttamaan itse ennenkuin nyt tälläviikolla varovasti. Lääkärin mukaan toki ei vielä olisi saanut koiraa lähteä ulkoiluttamaan, mutta viikonloppuna tuli vähän pakottava tarve ja toinen ei enää oikein omalla pihalla viihdy niin hyvin kuin aikaisemmin.

Toivo on päässyt ulos onneksi kavereiden kuljettamana ja Jukka on sitkeästi vienyt Toivoa ulos ja Inka viettää yhä aikaansa Pablon kanssa isällä. Nyt tulevana viikonloppuna ajattelin, että Inka voisi tulla kotiin, kun saatiin hankittua minulle sellainen tukiliivi, jota käytetään leikkauksien jälkeen. Normaalisti tälläistä ei tarttis, mutta kun mun haavan toisella puolella on sellainen turvotus poimu, joka on aikas valtava ja pitäisi saada sitä kutistumaan sekä mun pitäisi pystyä liikkumaan normaalisti ilman, että pidän siitä turvotus poimusta kiinni, koska silloin koko selkä on kuin tulessa ja mun vatsa menee ronkitulta alueelta täysin kramppiin. Lisäksi se haava jotenkin samalla temppuilee mun kylkiluiden kanssa ja muljahtelee ikävästi, joten jospa nyt olisi helpompaa.

Mariannen kanssa Toivo on päässyt tutustumaan flattien elämään ja nyt hankinta listalla onkin noutajapilli ja lainassa on jo noutajatalutin, että sellainen noutajapoika meillä. Tunnistaa kuulemma jo pillin äänen ja osaa reagoida johonkin lähietsinätpilli ääneenkin. Noutajaremmin lainasin Mariannelta sen takia, että kun en pysty itse kovin näppärästi kumartuun niin kun pidän Toivoa irti niin pystyn kytkemään jätkän helpommin, kun houkuttelen sen ensin istumaan namilla eteeni ja lassoan sen noutajataluttimella ;) !

Tällä viikolla olen kerran päivässä yrittänyt viedä Toivon ulos, silloin kun suurin osa porukasta on töissä. Ollaan menty tuohon lähimetsään ja olen päästänyt Toivon vapaaksi juoksemaan. Välillä kutsun sitä luokseni ja annan sitten palkaksi frolicin palan. Innolla se tulee namin voimalla ;) !

Nyt pitäisi Toivolle varmaan hankkia sellainen panta, jossa on pikalukko, jotta kaulapannan saisi helpommin. Puolikuristavia mulla kyllä olisi ja yksi ihan säädettäväkin. Kuristavia löytyy niitä pyöreitä, mutta vielä ei ole niiden aika.

Toivo on myös saanut tutustua tässä siskon tytön Nooran kelpieen Maisaan ja cirneco dell´etna Miloon paremmin, kun on käynyt myös heidän kanssaan lenkillä. Myös Virpin japaninpystykorvat kävivät Toivoa moikkaamassa ja Pia kävi Tessan malin kanssa Toivoa moikkaamassa kameran kera. Itse raahauduin ensimmäistä kertaa heidän mukaan metsään. Tässä muutama kuva Pian otoksista:








Myös Inka ja Pablo kävivät Toivoa moikkaamassa ja voi sitä iloa. Toivo oli niin innoissaan, että oksat pois ja myöskin Inka oli ratketa liitoksistaan. Inka piti karseeta murinaa kokoajan leikkiessään ja hetkessä koko kämppä oli mullin mallin täynnä kurasia tassunjälkiä, kun Inka ja Toivo juoksivat pihan ja olohuoneen väliä. Välillä Toivon täytyi käydä tietysti Pabloa myös moikkaamassa ja kiipeämässä Pablon selkään.





Toivon kanssa en ole voinut ihan hirveästi treenailla mitään, mutta ollaan me kontaktia, seuraamista, sivulletuloa, istumista, seisomista ja maahanmenoa treenattu jotenkin. Myös pallille nousemista on opeteltu, mutta siinä se sitten onkin ja vähän ollaan toki leikitty, mutta samanlaista intoa siinä ei ole, kun en pysty kunnolla ottamaan osaa. Joudun käyttämään kahden lelun leikissä osaksi jalkojani ottaakseni toisen lelun ylös aina maasta, mutta mielikuvituksen voimalla mennään !