Inkan kuulumiset

Inka on koko talven lähinnä vaan lepäillyt ja viettänyt eläkeläismummelin rentoa elämää. Inka kuitenkaan ei taida eläkepäiviä kauheasti arvostaa, joten nyt aloitettiin pikkasen treenata myös sen kanssa. Ihan vaan pikkaisen, koska taas oli talven jäljiltä aika jumissa. Toinen kerta osteopaatilla on juhannuksen jälkeen.

Näyttelyihin olisi ollut tarkoitus suunnata, mutta Inkan turkki ei ole siinä kunnossa, että viitsisin ilmoittaa. Lihakset ovat kanssa vähentyneet, kun treenit on loppuneet ja lisäksi talvella leikki niin paljon Toivon kanssa, että laihtui ja kuivui eli ei saa ruasta tarpeeksi energiaa, väsyy sen takia helposti. Lääkärissä ei olla käyty, syö innokkaasti ja olen lisännyt ruokaa, täytyy vähän antaa myös vitamiinikuuri. Silmät kanssa rähmii liikaa, joten siihen pitäisi löytää apu.

Vähän siitä on tullut myös höppänä, innostui ihan hirveästi pyörittelemään noita puuhapalloja. Täytettyjä kongeja odottaa innolla :) !

Toivo ja kesäkuu jo puolessa välissä

 Näin se aika vaan kuluu ja pikku Toivo jo 10 kuukautta vanha miehen alku. Jalka nousee komeasti ja hormoonit hyrrää. Nyt olen tosissaan kohdannut sen, kuinka koira elää sitä murkkuikää,  kaikki opittu tuntuu unohtuvan ja keskittyminen olematonta. Lisäksi tuo on itsepäinen kuin muuli, periksi ei helposti anna.

Toivolle ei tosiaan ole herkut koulutuksessa edes maistunut, mutta onneksi kuitenkin syö ruokansa. Aamuruoka syödään vähän vitkutellen ja jättäisin sen pois, jos Inka ei söis aamuisin. Nyt syö vähän paremmin, kun lisäsin naudanmahaa ja jauhelihaa joukkoon. Jäljeltä ei kyllä monikaan namipala kelpaa ja loppupalkka jäljellä on vaihtunut narupalloksi. Onneksi kuitenkin leikkiminen on vahvistunut ja tykkää nyt leluista palkkana.

Heidin ja Jessican koulutuksissa ollaan tehty lähinnä niitä perusasioita. Toukokuun alussa vielä oli suhteellisen kuuliainen koira, mutta  nyt on ihan omissa maailmoissaa. Vinkuu ja vonkaa, ihmishäiriöt vielä kestää, mutta koirat saa ihan sekaisin. Nyt pari kertaa on karannut kesken treenin, toisella kertaa kaverin koiran luokse, kun ehti juuri moikata heidän koko lauman ja jäi leikit vähän niinkuin kesken. Toisen kerran samalla nurmella treenaava pentu ja vinkulelulla iloisesti pentua leikittävä ohjaaja oli liian vastustamaton.

Bh kurssikin päättyi juuri ja jälkikurssistakin on vaan kerta jäljellä. Toivo on jäljellö yllättänyt minut positiivisesti. Eilen jätin suurimman osan nameista pois ja jälki oli tuore, tuuli aika voimakas, meni todella hyvää vauhtia ja maa vainuisesti. Itse, jopa jättäydyin melkein kymmenen metrin päähän. Narupallopalkka ihan yliveto.

Näyttelyitäkin varten ollaan harjoiteltu matc showssa kaksi kertaa, ekalla kertaa esiintyi upeasti ja sai punaisen nauhan, mutta ei päässyt jatkoon. Eilen oltiin Tuusulassa ja nyt ei enää kehässä ollut kuin patsas vaan vähän keskittyminen herpaantui ja häntä oli koko ajanhieman liian iloinen. Tuomari kuitenkin valitsi Toivon punaisten pentujen kakkoseksi ja Toivo sai ensimmäisen oman pokaalin ja palkinto kassin :) !


Tämän vuoksi meidän kauan odottamamme Crista Enqvistin koko päivän tokokoulutus meikin vähän suunnitelmista poiketen eli harjoiteltiin Toivon "kurinpalautusta" lavastetuissa olosuhteissa. No namit ja ruoka eivät ole jätkästä nyt kovinkaan kiinnostavia, joten nameilla ei kannattanut häiriköidä, leluilla houkutteluihin vastasi, mutta samalla kyllä vastasi myös minun kutsuun. Crista houkutteli vinkulelulla Toivon kävelylle ja sieltäkin tuli iloisesti, kun kutsuin. No sitten päästiin asian ytimeen , kun haettiin hemaiseva narttu kentälle treenaamaan vireen. Sitten alkoi ongelmat ja niihin sitten saatiin lääkettä, kun Toivo pomppi ja vinkui, ei kyennyt tulemaan sivulle, ei istumaan ja oli tosiaan omassa kuplassaan.

Otin  sitten Toivon puhutteluun, mutta jätkä ei meinannut antaa periksi, ei sitten millään. Minä pidin kiinni etupäästä ja juttelin sille rauhallisesti niitä näitä ja Christa piti kiinni takaa. Vasta, kun rentoutui niin jatkettiin. Nyt alkoi jo vähän kuuntelemaan ja onnistui istunisen kautta maahanmeno ja avustettu sivulletulo. Aloin tuolloin jopa mietityttää eikö se oikesti osaa sivulletuloa, mutta eilen tuli todistettua, että kyllö se osaa ja ihan nopsasti jopa.

Christa pisti mut lopussa leikkimään Toivon kanssa niin kovasti, että koira ja minä oltiin ihan puhki, siis kunnon leikit, kun pystyi tekemään naishäiriössä. Lopuksi makaamaan Toippi ja tyttökoiran ohjaaja seurautti koiraansa meidän ympäri ja ympäri ja vielä ympäri.
Ajattelin jo, että Toivo varmaan ei tee mun kanssa vähään aikaan mitään, mutta videolta katsottuna ei sen päivä niin kamala ollut, löhinnä vähän hämillään, mutta leikki hyvin ja häntä heilui innoissaan.

Crista ohjeisti, että nyt vaihdellen lyhyitä treenejä, joissa pistetään kaikki likoon ja sitten näitä lavastettuja tilanteita, joilla saadaan se kuuntelemaan. Täytyy muistaa, että pysyy itse rauhallisena, ääni rauhallinen ja ihan sama mitä sille puhuu. Eilen sitten illan tokotreeneissä jouduin taas muistuttaan mitä ollaan tekemässä. Paremminkin Marianne piiskas mua pysymään lujana ja komentaan Toivon tottelemaan. Päivän voitto, nopeat sivulletulot, kontakti pienellä häiriöllä pysyi ja tästäkin kiitos Mariannalle, kun ei atanut auttaa Toivoa. Koko ajan vaan parani :) !

Heidin neuvoilla tunnari eli Marianne vei heinikkoon, mun ei pitänyt kehua kun löytää vaan antaa Toivon ratkaista ihan itse. Nyt en kyllä muista, että kehuinko, apua !

Loppuun vielä luoksetulo ja läpi jalkojen välistä, hyvin tuli !

Loppun vielä muistutus kesän vaaroista. Noin vähän yli viikko sitten Toivo kohtasi käärmeen :( !

Onneksi sevittiin säikähdyksellä ja käärme ei osunut kunnolla, sieraimessa oli jäljet, jotka olisivat voineet olla käärmeen, mutta varmaa se ei ollut. Onneksi sain eläinlääkäriharjoittelijan vilkaisemaan kohtaa. Ihan kävelytiellä jätkän liikkuessa eteenpäin sen jaloissa poukkoili käärme, mitä todennäköisesti kyy. Aika hurja näky se oli, kun poukkoili etutassujen välissä tai kirjaimellisesti pomppi, kun Toivo varmaan tassuillaan siihen osui. Olin itse koko lenkin hiekkatietä silmilläni haravoinut ja en tuossa kohtaa antanut koirien haistella pientaretta. Oli varmaan siinä pientareen kasvillisuudessa ja hyökkäs tielle, koska siinä tiellä se ei ollut. Takaa tuli polkupyörä ja sitten meidän töminä, miksi se ei lähtenyt karkuun heti ?

Käärme kammo vaan paheni, kun tajusin, etä miten nopeasti se liikkuu, kun katosi rinnettä alas, yök !