torstai 7. lokakuuta 2010

07.10.2010 agilityä


Tänään on sovittu Pablolle ja Inkalle agilityn tekniikkaharjoitukset heti töiden jälkeen Johannan kanssa Ojangossa.


Ilokseni aamulla Rommi venytteli kunnolla etupäätänsä ja hiukan myös takaosaansa ilman, että olisi äkkiä vetänyt jalat takaisin, joten pikkasen parempana ilmeisesti. Etupäätä on venytellyt jo osteopaattilla käynnin jälkeen, mutta takapään venyttelyä teki vain kerran ja lopetti kun siinä selvästi taisi viimeksi tuntua hieman kipeästi kun venytteli.


Tiistai oltiin ilman kipulääkettä, kun hieman oksenteli, mutta saattoi johtua siitä kun saivat Pablon kanssa sisäelimiä (keitettyjä). Eilen annoin sitten vain yhden Rimadyl tabletin ja suoraan suuhun niitä homeopaattisia aineita. Nyt tosiaan aamulla oli vetreempi !

06.10.2010 Tuusulassa paikkallaoloa


Keskiviikkona suuntasimme lauman kanssa Tuusulaan harjoittelemaan paikallaoloa Miettisen Pian kutsumana. Järjestäjänä oli Kainuulaisen Katariina ja paikalla olkin joukko tokoharrastajia aivan mahtavalla nurmikentällä, josta jalkapalloilijat olivat karanneet sisään hallinuumeniin.


Aloitimme Pian kanssa kentän toisella reunalla ensin yksilötreenit Ruun (heeleri), Inkan ja Jackin (bortsu) kanssa. Ensin oli pikku Ruu, joka harjoitteli alokasluokan liikkeitä minun toimiessa liikkurina ja sen jälkeen Ruu treenasi ohjattua. Sen jälkeen olikin Inkan vuoro ja treenasimme ensin ohjattua noutoa, siitä sitten tunnari ja lopuksi ruutu, joka meni oikein hyvin ja lopuksi sitten ruutuun korjauksi sekä viimeinen niin, että Pia vei Inkan pallon ruudun perälle Inkan nähden. Viimeisenä sitten Jack, jolle toimin kanssa liikkurina seuraamisessa, idarissa ja tunnarissa. Jackin ruututreeniä olikin ihan kiva seurata, siitä sai taas hiukka ideaa, jota voisi kokeilla.


Eli Pia ensin lähetti merkille ja sen jälkeen meni ihan ruudun lähelle lähettämään, näin saatiin vahvistettua oikeaa paikkaa ruudussa, sama homma tehtiin myös toiselta puolelta ja Pia lähetti Jackin lennossa takaisin merkille, kun saisin omanikin noin motivoituneeksi merkille !


Inkan treenit:



  • Ohjattunouto / Pia vei kapulan ensin oikealle, mutta hiukan lähemmäs kun muut kapulat, kaikki kapulat vietiin, mutta ei haettavat olivat hiukan lähempänä toisiaan eli keskimmäinen hieman lähempänä sitä laitimmaista, joka oli oikeessa paikassaan ja kun kapulat oli viety, vein Inkan merkille. Inka lähetettiin suoraan sille oikealle ja toimi hyvin / otin toiston ja sen jälken siirryttin harjoittelemaan toista puolta.... siinä Inka sitten oli menossa väärään suuntaan (häiriö pyöräilijästä), joten pysäytin ja sen jälkeen kävin näyttämässä sen oikean kapulan kaarroksella. Inka tällöin merkillä. / Seuraavalla toistolla Pia kävi näyttämässä sen kapulan ja nyt meni hyvin.... palkkaus ihan vaan vauhtinoutona eli vapautus lennosta ja isku patukkaan. HUOMIOITAVAA KÄSIMERKISSÄ, HIUKAN VIISTOSTI ETEEN, JOTTA EI SEKOITA EVL:N RUUDUN LÄHETYKSEEN ELI KOHTI KAPULOITA.

  • Tunnari kisamaisesti, mutta annoin parinamia kun kapuloita aseteltiin.... lähti innokkaasti, mutta nyt napsi ja siirteli, otti kyllä ensimmäisenä oman ja sen lopulta toikin, mutta täysin rikki mennyt liike, kun Inka ei ole napsinut muita... omaa ehkä tiputtanut, mutta ei koskenut muihin.... lauantai rikkoi näköjään, joten nyt korjataan sitten metsässä vahinko tulevana viikkona. Vastaanotin kapulan niin, että kun Inka lähti tuomaan, menin kyykkyyn, jolloin laukkas iloisesti luokse.

  • Ruutu / ensimmäinen lähetys ihan suoraan pikkuisella virittelyllä... hyvin meni kohtuullisella laukalla suoraan ruutuun alustalle. Sen jälkeen otin sivuilta ja edestä lähetyksiä ruutuun. Pia opasti, että lähettäessä näin läheltä kannattaa miettiä mitä koira käsimerkistä ajattelee eli kun olen ruudun edessä ja koira on sivulla niin mieluiten osotan hieman eteenpäin kuin kokonaan sivulle, mutta kun olen kaukana niin silloin käsimerkki ei ole ihan samanlainen kun etäisyys kasvaa. Lopuksi Inkalle iloinen ruutuharjoitus, pyysin Pia viemään Inkan pallon ruudun perälle Inkan nähden ja sen jälkeen lähetin Inkan 25 metristä ruutuun ja vapautin välittömästi !


Ihan vasta viimeiseksi olikin sitten paikallaolotreenit, joihin vähän huonosti valitsin koirat. Nuorten koirien joukkoon valitsin Inkan harjoittelemaan istumista ja maahanmenoa. Ei ongelmaa, Inka oli hyvässä vireessä, ei ääntelyä odotellessa ja keskittynyt, hoiti istumisen erinomaisesti, pysyin näkyvillä ja maassa kanssa tarkkaavaisena.


Sitten EVL:n koirien kanssa hain Pablon, voi elämä mikä moka.... toinen oli niin innoissaan, että mölysi, jouduin mättää namia suuhun ja pitää kuonosta välillä kiinni tai paremminkin alaleuasta. Nopeasti teki kyllä sivulletuloja , ihan intopinkeenä, en uskaltanut ottaa siltä remmiä irti, mentiin kehääntulotarkastuksen kautta omalle paikallemme.  Pyysin, että Pabloa ei kierrettäisi, mentäisiin vaan edestä. No jätkähän meni jo valmis sanasta alas kuin tykinkuula, jouduin nostaa ylös ja sen jälkeen menikin hyvin, koska olimme rivissä ekana ja sain antaa siis käskyn ekana. Mä vaan annoin väärän käskyn, kysehän oli istumisesta, no ei kun uusiksi ja ihan hyvin se Pablo jäi nököttään istumaan, jäin näkyville. Kun kehuin sitä hiukan, niin meni maahan..... kävin nostamassa nätisti sen ylös ja sanoin painokkaasti istu, jonka jälkeen istuttiin niin topakasti.


Maassa paikallaolossa ei ongelmia ja maahan meni erinomaisesti (siis käskytin ekana, joten ei vaaraa, että menisi maahan muiden käskytyksestä), istumaankin nousi käskystä oikein hyvin ja juuri minun käskystäni .


Otin sillä muutaman askeleen seuraamisen kanssa, mutta ei sitten muuta. Lopuksi käytiin Pian kanssa aivan lyhyt kävelylenkki, muut koirat remmissä, paitsi pappa Merlin vapaana. Koirat käyttäytyivät oikein hyvin ja sopuisasti, vain kerran hieman Jack ja Pablo katseilla mittailivat toisiaan yhteisessä pissamättäässä.


 


 

04.10.2010 agilityä Ojangossa


Syyskausi ulkokentällä päättyi viime lauantaina, mutta käytiin Ansun ja Marian kanssa vielä treenaamassa omalla vuorollamme, joka toki on meillä käytössä vielä koko syksyn (talven) !


Ansu toi Oreniuksen koulutuksesta osan radasta, joten harjoittelimme tiukkoja kaarteita ja kontakteja. Minulla oli tälläkertaa myös Pablo harjoituksessa mukana ja huh huh, kahden koiran juoksuttaminen kentällä kävi jo ihan työstä. Menin Pablolla ensin ja se sai Inkan kiihtymään ihan tosissaan, joten vauhtia löytyi roppakaupalla enemmän.


Pablo teki kanssa ihan kivaa ja innokasta työtä totuttuun vauhtiin. Ihan hyvin meni jopa takaakierrot ja kontaktitkin (targetilla).  Inkan kanssa niitä kaarroksia syntyy, joten paljon pitäisi lelulla vahvistaa haltuunottoa ja sitä, että se kuuntelee... vauhti oli Pablon takia selvästi kovempi ja myös kävi aikamoisilla kierroksilla. Keppejä tehtiin radalla vaikeammalta puolelta pallolla avustaen ja minun pitäisi olla paljon nopeampi sen pallon kanssa. Tein myös muutaman toiston helpommalta puolelta ja se menikin ihan hyvin. Kontakteilla targetit, ei niissä ongelmaa.... muistin myös kutsua kontaktilta kerrankin oikein eli "tule" !


Noilla kaarroksilla tarkoitan, että se hyppää aivan liian pitkälle kun pitäisi hypätä kaartaen esteen taakse.... eli lelu vaan esille ja hirvee haloo "tähän tähän", kyllä se siitä !


Keppien suoritustapa on pikkuisen ei toivottu eli laukkaa hiukan pomppien, ei paha, mutta ei sitä voi juoksuksi sanoa ja vaikkei pää nyt hirveen korkeella ole niin ihan ei ole oikea tekniikka mielestäni  !


 

lauantai 2. lokakuuta 2010

02.10.2010 tokoa Malminkartanossa


No huh, siitä on sitten aikaa kun viimeksi olen blogiin mitään kirjannut. Kaikennäköistä ollaan kuitenkin puuhattu ja Paimiossakin käytiin collieyhdistyksen tokoleirillä heinäkuun alussa Rommin kanssa. Kesä meni lähinnä vaan levätessä kun oli niin kuumaa ja vasta heinäkuun lopulla innostuttiin käymään uimassa. Inkalla oli heinäkuun ajan juoksua ja Pablo oli suurimman osan aikaa isällä mökillä, joten kesän agilityt oli aika vähissä, ainoastaan minä itse olin mukana SM-kisoissa työntekijänä.


Rommi keväällä kisasi nejä tokokisaa voittajasta, joista kahdesta ykköstulos. Inkakin starttasi voittajassa syyskuussa kun Rommi sairastui ja selvittiin ihan kiitettävästi muutamasta kämmistä huolimatta, olihan kisaan vaan viikko aikaa valmistautua kahden kuukauden tokotreenitauon jälkeen, ainoastaan ruutua oltiin otettu jo elokuussa . Paria viikkoa aiemmin käytiin Hämeenlinnassa Inkan kanssa suorittamassa BH-koe, joka tälläkertaa sujui ilman kommelluksia, vire ei ehkä ollut parhaimillaan, mutta ihan mukiinmenevä suoritus (kesän kuumuus ja bh-kokeeseen valmistumien syynä tokon treenaamisen taukoon).


Bh -kokeessa inkan seuraamisen vire olisi voinut olla korkeampi ja henkilöryhmässä tarkkaavaisempi, mutta pysähdykset sujuivat ihan kivasti ja täyskäännökset menivät ilman ongelmia ja valokuvista sitten näkyi, että ei se hullummalta lopulta näyttänyt . Liikkeestä istuminen ja maahanmeno varmoja sekä iloinen luoksetulo, kylläkin tokontyyliin suoraan sivulle... osasin kyllä sitä aavistaa, vaikka treeneissä tuli hyvin ensin eteen. Kaupunkiosuus meni sitten ilman minkäänlaista ongelmaa.


Pablon kanssa käytiin elokuun lopulla yhdet agilitykisat Vantaalla, joista ihan kivat radat. Ekalta radalta tuli radalta puomilta femma, muuten ihan sujuvasti ja päästiin ihanneaikaan. Toisella radalla puhdasrata, mutta emme ehtineet ihanneaikaan, tuli liikaa 1,44 sekunttia.


 


Syksyä on varjostanut Rommin loukkaantuminen, pikkumiehellä on ollut lantion ja selän alueella kireyttä ja kovin kipeä tuntuu olevan, venytteyä ei ole esiintynyt pitkiin aikoihin, laukkaaminen tuottaa kipua ja treenitilanteissa on saanut kipukohtauksia. Autoon ja sänkyyn hyppääminen onnistuu, mutta ponnistuspaikan etsintää aivan erilailla kuin normaalisti ja vaati su kulman hypylle. Todenäköisesti jonkinlainen traumaperäinen tapahtuma, törmääminen tai vastaava. Itse en osaa sanoa, mutta voi toki olla, että asiaan on vaikuttanut monet seikat, kuten uiminen, hypyssä mahdollisesti venähdys tai vastaava, kaatuminen leikkimisessä tai törmääminen, leikkivät aika rajusti Inkan kanssa, mutta mahdoton sanoa mistä johtuu. Ajankohdan kuitenkin suurinpiirtein tiedän milloin kaikki alkoi, mutta oikeastaan vasta 2 - 3 viikkoa ensimmäisestä oireilusta alkoi todelliset ongelmat/kivut. Ensimmäinen kipukohtaus kesti noin 15 - 20 minuuttia ja sen jälkeen ei ollut minkäänlaisia oireita. Toisaalta jonkin aikaa pitkillä remmilenkeillä oli tapahtunut sellaisia "väsähtämis" kohtauksia, joista voidaan päätellä, että jotain kipua on saattanut olla aiemminkin tai sitten ne johtui helteestä.


Tilasin Rommille välittömästi osteopaatin ja kolmen viikon odottelun jälkeen siellä päästiin käymään, seuraavan kerran mennään neljän viikon kuluttua edellisestä hoidosta. Myös homeopaattisia lääkkeitä tullaan ottamaan kipulääkkeiden ohella. Tänään aamulla ilokseni Rommi pitkästä aikaa venytti etupäätäänsä ja jopa kerran pikkuisen takalistoaan, joka ilmeisesti kuitenkaan ei tuntunut hirveän mukavalta. Nyt torstaina ja perjantaina Rommi sai myös hieman olla vapaana, torstaina pellolla ja eilen sitten metsälenkillä. Oltiin peräti puolitoistatuntia, mutta välillä levättiin kalliolla Viikin peltoja tuijotellen, jotta Rommi saisi hetken levätä.


 


**********


Tänään Inka pääsi osallistumaan Malminkartanon sirkuskentällä Scy:n tokojaoston tokokoulutukseen, jossa meitä oli kouluttamassa meille jo ennestään tuttu Angelica Leiman, jonka oppien perusteella ollaan aikalailla edetty. Inkalla oli päivän aikana 2 x 23 minuuttia aikaa treenata.


Ensimmäisellä kierroksella Inkan ohjelmassa oli ohjattu nouto ja tarkoituksena sen lisäksi oli, että olisin ottanut merkkiä, mutta itseasiassa ohjatun jälkeen tuli vaan keskusteltua Ansun kanssa kuinka voin hillitä Inkan ääntelyä.


Ohjattunouto:



  • Inka laitettiin merkille siihen asentoon mihin halusin (eli täysin merkin taakse suoraan) ja vein itse kapulan suoraan sivulle noin viiden metrin päähän (matkan ei tarvi olla niinkään pitkä), sen jälkeen kävelin noin viisi metriä Inkan eteen, josta käsimerkillä lähetin "hae" käskyllä ja loppu ns. vauhtinoutona / huom ! Tässä huomioitu, että Inkalle on ennestään opetettu suuntia palloilla / toimi hyvin Inkalla, joten sama juttu toiseen suuntaan

  • Sen jälkeen homma samoin, mutta vein kapulan kaarteella noin metrin taaksepäin vaakatasosta ja sama juttu / hieman ensin meni ohi, mutta aktiivisesti toimien nappasi kapulan heti kun sen huomasi / vapautin lennossa patukalle eli tehdään tavallaan vauhtinoutona

  • Vaikeutimme sitten hommaa, koska Inka oli niin hyvin mukana, nyt otettiin liikkuri mukaan, joka vei ensin oman samaan kohtaan kuin aiemmin (huom. kaarre viennissä) ja sen jälkeen vei kaksi muuta kapulaa, ne laitetaan vähän normaalia lähemmäksi toisiaan, mutta kuitenkin taaemmas lähelle normaalia paikkaa . Kun kapuloita viedään, annoin koiran seistä ja pidin pannasta, paikka aikalähellä normaalia lähetyskohtaa. Tässä vaiheessa Inka haukkui, jolloin hieman käskin sitä keskittymään. Tämän jälkeen vein Inkan itse merkille ja kävin näyttämässä sille kaarteella vielä sen haettavan kapulan ja palasin muutaman metrin päähän Inkan eteen lähettämään / oikein näppärä likka taas


Yleisesti ääntelystä:



  • Koskaan ei saa päästä merkiltä suorittamaan, ennenkuin on hiljaa

  • Harjoittelen hiljaa oloa palkkauksen aikana eli peruutan ja hihkun kädet ylhäällä esim. "hieno tyttö" ja kun pysyy hiljaa niin palkkaan pallolla / Huom ! puutun haukkumiseen ja kun on hiljaa niin saa sen palkan

  • Opetetaan makaamaan hiljaa kun pitää odottaa vuoroaan / haukku tai ininä, kumpuaa palkan odottelusta, komentelusta ja opitusta tavasta (pallolla haukkuilmaisu, joka leviää nyt muuallekkin), ei niinkään siitä, että se ei osaisi olla hiljaa, Ansu sanoi, että se ei vaikuta sellaiselta koiralta, joka "oikeesti" vuotaa, huoh... niinpä !

  • Ansu oli aikalailla samaa mieltä, että lelun kanssa treenataan sitä hiljaa oloa (mahdollisesti opetetaan hiljaa sana) ja mielellään erikseen, että ei luoksetulon yhteydessä, alkuun voi tehdä myös ihan erillään treeneistä (tämä on se mitä olen itse kaavaillut ja tuntui hyvältä, että ajatus ei ole huono, olen todennut, että Inkaa namit rauhoittaa, mutta tilanne ei korjaannu kisoihin, vire nousee itsestään liikaa varsinkin noudoissa)

  • Inkalle myös sellaista treeniä, että noudoissa, ruutuun lähetyksessä yms. lähdenkin seurauttamaan täyskäännöksen tapaan toiseen suuntaan ja kun se oikeasti keskittyy niin lähetän sen noutamaan tai ruutuun, mutta silloin on huolehdittava, että viretila ja kesittyminen on oikeasti hyvä..... voi lähettää suoraan tai ottaa perusasennon ja  tarkistaa, että on rauhallinen


Lounastauon jälkeen oli taas uusi kierros ja tälläkertaa pureuduttiin suullisesti merkkiin, käytännössä tunnarin häiriönkestoon ja palautuksen ongelmiin sekä ruutuun ohjaamiseen.


 



  • Merkki / ei ehditty tehdä, mutta ideana käyttää esim. lelua siellä merkin takana / määritellä se paikka mihin koiran haluaa

  • Tunnari / Inkan viimeaikojen ongelma on ollut ihmiset siellä kapuloiden lähellä, aiheuttaa kapulan tiputtamisen ja epävarmuuden tuomiseen / aloitimme niin, että tehtiin kisamaisesti, takana oli ihmisjoukko ja yksi koira, kapuloiden lähellä ns. liikkuri ja tuomari / kumpaakaan hoidettavaa ongelmaa ei esiintynyt, mutta sen sijaan uusi ongelma... maisteli vääriä, mutta ei nostanut..... toi sitten oman / TEHTIIN KISAMAISESTI, PAITSI TULIN KAPULOIDEN ETEEN PYSÄYTTÄMÄÄN, NO INKAPA EI MUSTA VÄLITTÄNYT VAAN PONKAS KAPULOILLE SUORAAN.... TOI OMAN

  • Tunnari uudelleen, mutta nyt menin eteen kyykkyyn ja annoin muutaman namin, jonka jälkeen vasta käsky etsimään omaa.... no nyt meni pakka sekaisin ja Inka toi jopa mulle väärän, otin pois ja totesin, ettei se ole kyllä oma ja käskin hakemaan oman.... no löytyihän se sieltä, mutta maisteli muita.... APUA, ei ole vääriä tarjonnut, huoh ! Tästä ei kuitenkaan kannata ottaa mitään stressiä tässä vaiheessa, treenitavan muutos vähän todennäköisesti sekotti ja tässä haetaan nyt RAUHAA SIIHEN VIERELLÄ OLOON JA TUNNAREILLE LÄHTÖÖN

  • Tunnari edelleen, vaihdettiin paikkaa..... kisamainen lähetyksellä, annoin muutamia nameja kun kapulat laitettiin, seurauksella, että Inkan keskittyminen vähän heikohko, lähti kyllä ekalla, mutta mietti hetken ja teki jännän kaarroksen, oli käytännössä hiukka pihalla..... napsi väärää, mutta toi oman.... EI MITÄÄN EPÄRÖINTIÄ PALAUTUKSESSA, ILOISESTI LAUKALLA, JUST JUST......... NO EIKÖHÄN TÄÄ TÄSTÄ PALAUDU, ANSU sanoi, että mun ei vielä kannata aloittaa ns. napsimiseen poistavia harjoituksia (tarkoittaa mulla metsässä about 20 kapulaa ja vieretä lähetys), kannattaa nyt katsoa vaan seuraavissa treeneissä, että korjaantuuko kun ei mene hämilleen uudesta tavasta, jos näkyy esim. epävarmuutta palautuksessa niin voin mennä kyykkyyn, koiran helpompi lähteä palauttamaan, asento on kutsuvampi, eikä siinä tule sitä ainaista hyvä vahvistusta, toki voin sanoa "hyvä tyttö kun jo tulee kohti"


 



  • Ruutu (ongelma kisatilanteessa, menee ruudun lähellä seisovan tuomarin luokse) / Ansu kävi viemässä alustan Inkan nähden ruutuun, annettiin tarkoituksella nyt apu näyttämisestä ja Ansu jäi sinne ruudun lähettyville / tässä ei ongelmaa

  • Pari lähetystä tyhjään ruutuun läheltä ja oikean paikan vahvistus "jes, seiso" / juteltiin siitä toimiiko mun syvänäkö ja milloin pysäytän / mietittiin kuitenkin paikan opetusta ruudussa, apua esim. siinä, jos joutuu ohjaamaan ruudun edestä tai sivuilta, takaa ruutuun / kokeiltiin myös näitä eli sivulta ja edestä korjauksia alustalle / hyvää treeniä, edestä ruutuun vaikeampaa, mutta onnistui käsimerkillä (meinaa tulla sivulle/luokse)


Rommi ja Pablokin pääsi hieman tekemään siinä kentän laidalla.


 


Rommi



  • Seuraamista / askeleita

  • Kaukoja / ohjaaja ihan edessä

  • Jäävät liikkeet istu - maahan - seiso / erinomainen, nopea ja iloinen sekä varma


Mutta jäävissä minä pölvästi päätin sitten kokeilla onnistuneiden suoritusten jälkeen yhtä treenitapaa, joka ei ole ollut kevään jälkeen käytössä ja Rommi parka otti väärän asennon ja tajusi sen sitten itse, jonka seurauksena sai kait "henkisen kipukohtauksen", jonka seurauksena lopetin treenit ja käytiin vaan ihan rentoutuu (käveleen, haisteleen), ilmeni siinä, että otin läheltä eteentuloa tuon yhden jäävän liikkeen jälkeen ja siinä otti painetta (tämä on aina selvä merkki, koska eteentulo tosi lähelle on ollut yksi Rommin lempiliikkeitä ja paha kipukohtaus tuli just luoksetulossa silloin syyskuun alussa).


Pablo sitten harjoitteli kaukoja läheltä, eteentuloa tiiviisti ja epätoivoisesti yritin saada sen liikuttamaan peräänsä askelissa oikealle, ei vaan onnistu, mutta hauskaa Pablolla oli, paljon naisia meinaan !