Onneksi sunnuntain rally-toko kisa ei ollut vielä aamulla, koska polvi oli vieläkin todella kipeä ja ilman tukea ei voinut astua lähes ollenkaan. Vähitellen se kuitenkin vetristyi, mutta aikalailla polvi suorana sai kävellä. Rataan tutustumiseen mennessä oli jo kävellyt jonkin verran ja itse suorituksen aikana pakotin itseni kävelemään lähes normaalisti. Radan juoksuosuudesta en kylläkään ollut kovinkaan innostunut.
Toivo tuntui alkuun aika rauhalliselta, eikä pahemmin koheltanut, joten epäilin sen jo aikuistuneen, mutta ennen kehään menoa alkoi taas kyllä hormoonit hyrrätä ja tyttöjen perään vikistiin ja bongailtiin, joten sai taas olla aika tiukkana.
Jotenkin en saanut radasta yhtä hyvää fiilistä kuin edellisessä kisassa ja itsekin en ollut yhtä skarppina ja pitänyt pakkaa hallussa. Askeleita oli vaikea sovittaa, muutamassa kohdissa oli tosi lyhyet välit ja pujottelun tötsien välit oli tosi lyhyet, varsinkin juosta. Kavereiden mukaan meidän suoritus näytti hyvältä, mutta samaa superhyvää fiilistä ei ollut ja en tarpeeksi kehunut ja kannustanut Toivoa matkan varrella vaan keskityin niiden tehtävien suorittamiseen liikaa.
Näin jälkikäteen ajatellen niin eihän siinä nyt kummempaa sähellystä ollut. Yksi virhepiste tuli aiheellisesti askeleissa eteenpäin, kun jouduin antamaan sivulla istumiseen käskyn niin saatiin merkintä epätarkasti tehty liike ja toinen samanlainen pistemenetys yhdessä kääntymisessä oikealle vasemman kautta, vaikka en kyllä mitenkään ymmärrä miksi, koska mielestäni se meni hyvin ja Toivo muutenkin käyttää takapäätä hyvin.
Saimme 3 virhepistettä uusimisesta ja se oli aivan turhaa, koska Toivo oli jo edellisenä päivänä osoittanut, että kyynäreet voi jäädä ylös silloin, kun tehdään istumasta maahan ja ohjaaja kiertää koiran, meinaan miksi ihmeessä en antanut käsiapua, kun kerta sen saa alokasluokassa antaa ilman pistemenetystä ja osasin aavistaa ongelman. Liikkeestä maahan tätä ongelmaa ei ole, joten se taas meni ihan hyvin ja tuo kyynäreet ylös ongelma tuli vasta edellisenä päivänä.
Kehuin Toivoa vasta kehän ulkopuolella, kun mentiin aidatulta alueelta pois. Palkkaa herra ei huolinut, ei leikkinyt lelulla kunnolla, tavoitteli sitä, mutta ei repinyt ja eikä myöskään kunnolla namia huolinut vaan nyt oli aika naisten iskemiselle eli ilmeisesti riitti tuo sosiaalinen kehu, hohoijaa !
No loppujen lopuksi Toivon suoritus oli ihan kiva, mutta mitään suuria fiiliksiä se ei herättänyt. Tulos oli lopulta aika odotettu eli hyväksyttyä odotin, mutta enemmän olisin toivonut rennompaa otetta itseltäni ja ehkä myös koiralta !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti