No aamulla se samperin pölyhuiska pääsi meidät yllättämään eli tuli auton takaa suoraan kohti. Sattuukin sitten viemään sen samaan aikaan ulos, huonoa tuuria ja tietystimulla on silloin kaikki mukana, täytynee alkaa herää aikaisemmin.
Onneksi Rommilla oli se kuonokoppa, koska nyt ärsyyntyi koko lauma eli jouduin ottamaan Pablon puhutteluun, kun se ensin sinkosi komentamaan Rommia ja sen jälkeen sitä pölyhuiskaa, siihen sitten vielä Inkan rähjääminen päälle. Onneksi Pablo on niin kiltti, että uskoo kun kiellän, mutta enpä ole tuollaista aiemmin nähnyt ja sille tulee kuitenkin jo seitsämän mittariin täyteen kohta.
Inka ja Pablo ovat tähän asti olleet lauhkeita kun lampaat samanlaisissa tilanteissa, mutta jotenkin tuntuu, että pakka on sekaisin pentujen jälkeen ja uudet juoksut tekee tuloaan. Saako se sitten Pablonkin niin voimakkaasti reakoimaan, mene ja tiedä.
Tämän jälkeen törmättiin vielä siihen kiinanharjakoiraan isäntineen samalla pikkupolulla kuin eilen aamulla. Nytkin olisi vaan päästänyt sen flexsissä meidän joukkoon, vaikka Rommi ilmaisi mielipiteensä aivan selvästi, eikä edes kuonokoppa saa omistajaa tajuamaan, sanoi vaan, että "Tämä haluaisi tulla tutustumaan", voi kehveli sentään, ei toi meidän frankenstain kuonokopassaan edes pelota 
!
******
Töiden jälkeen lähdettiin Riston ja koirien kanssa eläinlääkäriin. Inkan verikokeet olivat kunnossa eli maksa, munuaiset ja joku muu vielä mikä jäi multa epäselväksi (siis en muista), lukee siinä lapussa, mutta en saa selvää. Ainoastaan kilpirauhasen tulos tulee vasta torstaina ja pissanäyte pitäisi saada omalle eläinlääkärille tutkittavaksi.
Huolta aiheutti tutkimuksen alussa Inkan toinen takajalka, refleksi ei toiminut oikein alkuun, mutta sitten se onneksi aktivoitui, joten ei hätää.
Tilaan fysioterapeutin/hierojan myös Inkalle, kun tilaan Pablolle ajan, vaikka mistään jumista tuollainen ei johdu, ymmärsin ennemminkin, että aivoista ei mene viesti perille, mutta eläinlääkärin mukaan ei sitä hieronnasta haittaa ole. Tältänäkymin Inka olisi sitten kunnossa, hieno juttu !
Rommi tutkittiin seuraavaksi käytöshäiriöiden vuoksi siihen erikoistuneella eläinlääkärillä eli halusin sille vaan fyysisen terveydentilan tarkistamisen ja verikokeen. Rommin tutkimisessa tuli esille hälyttävä ongelma ja eläinlääkäri oli jo melkein lähettämässä Rommin Aistiin tutkimukseen aivokasvaimen vuoksi. Se ei reagoinut yhteen tutkimukseen toivotusti eli ei liikuttanut etupäätään kun lääkäri kohotti sen ilmaan takapäästä. Rommin olisi pitänyt astua eteenpäin, mutta se vaan jökötti paikallaan. Normaali koira liikkuu siis eteenpäin tai pingottuu ja/tai hanaa vastaan paskanjäykkänä. No Rommi vaan vaikutti siltä, että aivoista mene viesti jalkoihin. Eläinlääkäri tiedusteli, että voisiko johtua sen luonteesta/käytöksestä, mutta eihän tuohon oikein pystynyt vastaamaan suoralta kädeltä. Joten päädyttiin, että tarkkailen sitä vielä eli onko sillä joskus tasapainohäiriöitä tai vastaavia, ongelmia alas- tai ylöstulossa, näkeekö kunnolla ja niin edelleen.
Ensimmäinen tehtävä kuitenkin olisi suorittaa kotona sama testi kuin minkä eläinlääkäri teki ja voi sitä helpotusta kotona kun pikku jätkä mamman roikottaessa takapäästä tepasteli kotona oikein hyvin. En oikeastaan kyllä uskonutkaan, että sillä olisi aivokasvainta, mutta kyllähän sitä kotiin sydänkurkussa ajoin. No joka tapauksessa seurataan tilannetta yhä.
Muuten siltä ei löytynyt (tai osoittanut) kipua, ei edes niskasta kun sitä väänneltiin, mutta siitäkin huolimatta sille annettiin kipulääke toistaiseksi eli seurataan miten se vaikuttaa, joten maaliskuun tokokisat joudutaan peruuttamaan ja en myöskään voi vaihtaa Pabloa Rommin sijaan, koska Pablo nyt sekoaisi niissä hajuissa ja pissaa luruttais jokaiseen hepan jättämään plänttiin tai jotain muuta yhtä kivaa, joten mieluiten mennään Pablon kanssa vasta kun voidaan kumpikin suoriutua kisasta edes jotenkin viihtyen. Aloitan kipulääkkeen tänään Rommille, kun tulos verikokeesta tulee eli kilpirauhasen testi.
Eläinlääkäri epäili kipua suuremmaksi syyksi (aivokasvain mahdollisuutta ei silloin vielä ilmassa) turhautuman, joka onkin sitten kinkkinen juttu ja vaarallinen, koska sitä ei voida ennakoida, se voi tulla niin yllättäen ja sitten perimä osaltaan vaikuttaa asiaan. Tietysti tutkimuksilla on todettu (Viite: Tuire Kaimion kirja), että pentuaikana loukkaantuneilla on tavattu enemmän agressiivisuutta juuri omia ihmisiä kohtaan. Toisekseen, vaikka kipu poistetaan ja sitä ei ole, niin koira voi reagoida yhä kuin kipukoira tietyissä tilanteessa. Rommilla voisin kuvitella pannan tai kiskaisun aiheuttama paine niskassa ja samalla se turhaantuma. Eli ehdottomasti kuonokoppa nyt omalla aluella ja muualla valjaat ja kuonopanta, joista kummastakin oma remmi, jos kääntyy hyökkäämään niin välittömästi heitän kuonopannan remmin irti kädestä. Kuonopanta sen takia, että jollain sitä on hallittava. No muualla sitä nyt yleensä voi hallita pelkästään "ohi" käskyllä, mutta eihän varotoimet ole pahitteeksi.
Kallistahan tämä lysti oli, mutta nyt ainakin on hoidettu tämä asia, joten eläinlääkäri on tutkinut Rommin, joten katsotaan jatketaanko Rommin osalta tutkimuksia tai hoitoa, aivokasvaimeen en kuitenkaan usko ja eläinlääkärikin arveli, että tuo voi johtua siitä, että se vaan menettää siinä tilanteessa täysin toimintakykynsä, joten tänään ilmoitan klinikalle, että etupää liikkui toivotusti kotona.
!
!
!
.
, toivottavasti ei. Nyt olen joutunut tekemään Rommin kanssa erityisjärjestelyitä ja vaihtamaan kuonopannan takaisin valjaisiin. Käydään osat lenkit vaan kaksitaan ulkona ja pyrin viemään koirat ulos muualle ainakin kerran päivässä. Meidän Pablokin tuskin koskaan kenellekkään rähjää, mutta tässä on poikkeus eli koko meidän lauma on ihan pois tolaltaan tilanteessa, jossa vastassa on tämä naapurin pikkukoira, tällä kertaa kuitenkin Inka ja Pablo eivät reagoineet tähän koiraan, pelkästään Rommi.
.
. Pidetään silmällä tilannetta, alkuun nyt lepoa !
