Töiden jälkeen kävin hakemassa Katin ja Legon mukaan Kirkkonummelle koulutukseen Suskin luokse yksityistunnille. Tälläkertaa Rommi jäi kotiin ja minulla oli vain Inka mukana.
Inka vierasti paikkaa ja alkuun saalisti kyllä hyvin, mutta sitten ei enää saalistanut ollenkaan. Jouduimme myös vaihtamaan paikkaa alueella, jolloin Inka onneksi alkoi hieman rentoutua. Seuraamisen ongelmaa eli edistämistä ei ollut näkyvillä, eipä tietty ja ei todellakaan kirmannut pitkin kenttää leluinensa !
Joten treenattiin namilla, kun ei hakenut edes palloa. Onneksi sentään nakit kelpasivat. No hyvin se meni kuitenkin (tai niin no, mä jouduin tekee vaikka kuinka monta toistoa, kun olin niin tumpelo itse), tehtiin samaa kuin Rommille eli tiivistämistä isolla ympyrällä ja siitä jatkettiin suoraan ja palkka sillä suoralla, mutta namin kanssa. Toistettiin sitä samaa ja ihan kivasti meni vähitellen. Mulle vaikeinta oli näköjään se, että pysähdyn kun annan palkan, enkä juokse eteenpäin vain nameja syötellen. Se on tzip, pysähdys ja nami, siitä sivusaumasta vasemmalla kädellä ja liina kassa vasemmassa kädessä kokoajan. (Toope kysyy, että miten, jos mulla liina vasemmassa kädessä, "tiputa se liina" sanoo koutsi, mutta mulle liikaa liikkuvia osia tänään.) Lisäksi mun pitäisi kaartaa enemmän oikealle, koska alan aika äkkiä kävellä melkein suoraan.
Ennen palkkausta mun pitää olla hiljaa, en saa supattaa koiralle kokoajan. Mutta mun täytyy ympyrällä kehua ja kannustaa, mutta en saa puhua kokoajan. Tosi vaikeeta, hei !
Kysyin sitten sitä palkkausta kun treenaan palkkana patukka tai pallo ja kun Inka edistää ja aukee. Silloin heitto klo 9.00 kuten arvelin (tämä siis sen edistämisen ja avautumisen takia.) Leikkimisessä en saa tarttua siihen patukkaan heti vaan lähinnä otan pannasta kiinni ja silittelen sekä kehun, tavoitteena, ettei tiputa patukkaa/palloa heti eli se rauhanvaihe. Laitan käden sinne leuan alle ja pyydän irroittamaan (tai sitten irroittaa itse). Tämän jälkeen, joko potkin patukkaa, jotta hieman nousee saalisvietti ja annan saalistaa sen tai sitten teen itse saalisärskykkeitä oikealle pyörimällä, annan ottaa kiinni ja hieman taistelen, kun vastustaa niin saa voittaa.
Voisi olla ihan toivottavaa, että hyppää rinnuksille tullessaan sen pallon/patukan kanssa.
Toisella kierroksella harjoitteltiin sitä täyskäännöstä paikallaan eli takapäänkäyttöä. Olen opettanut Inkan perusasennon hieman liian eteen, joten sitä pitää korjata. Voi, että olin sitten tumpelo tässä harjoituksessa. Mun piti kääntyä paikallaan ja samalla nypyttää liinasta kohti mun peppua, liina tuntumalla kokoajan. Samalla antaen Inkalle käskyn sivulle (alkuun kokeiltiin seuraa käskyllä, mutta vaihdettiin sivulle, koska sillä Inka osaa paremmin hakea oikeaa paikkaa). Sitten vielä se namin antaminen, voi vee, että tärkeää oikeasta paikasta namin anto.
Nypyttäminen täytyy olla todella kevyttä sekä suuntautua mun peppua kohden, ei missään nimessä taaksepäin ja mun käsi ei saa olla liian ylhäällä. Viimeiset toistot oli sellaisia, että laitoin Inkan istumaan, itse menin sivulle hieman edemmäs kuin koira (varpaiden mitan verran), käsky sivulle - tauko - "tepsutus" vasemmalle eli nypytys jätettiin pois. Koiran olisi toivottavaa tulla vähän vaikka vinoon mun taakse tässä tapauksessa. Inka osaa kuulemma jo, fiksu tyttö, mutta miten saada tämä tumpelo osaamaan vielä. Mulle piirrettiin ympyrä, jonka sisällä saan tepsutella. Mä astun askeleen tai jotain vieläkin pahempaa. Suski nosti mua takista tai ohjas kun en muuten oikein älynnyt liikkua, hi ja hellurei !
Käski hankkia littanan kiven ja tepastella sen päällä ympyrää, jotta opin itse koordinoimaan oikeaa liikettä. Vähitellen rupean siis tekemään ympyrää paikallani, samalla annan täyskäännös merkin äänellä ja annan käskyn "sivulle" useamman (lue tarvittavan) kerran ja pyörin ympyrää, siitä sitten suoraa ja kun edistää, niin taas täyskäännös pyörimällä ympyrää ja niin edelleen, johan ei edistä ja suoreneekin.
Näillä kahdella harjoituksella kuulemma kahdessa viikossa mulla pitäisi olla koira, joka tekee hyvän täyskäännöksen ja ei enää edistä vaan hakee oikean paikan. Eli kaipa mä joudun treenaa joka päivä ja useeseen otteeseen.
Olin lopulta ihan tyytyväinen Inkaan. Se jaksoi toiston toisensa perään, vaikka ei pystynytkään leikkimään. Suski sanoikin, että siitä näkee, että otti paineita vieraasta paikasta ja tilanteesta. Kontaktia tulee harjoitella paljon. Toisekseen se kyllä rentoutui vähän kun siirryttiin siitä seinän vierestä pois, toiselle kentälle noin 20 metrin päähän. Kuulemma pentujen jälkeen voi olettaa nartun olevan hormonaalisesti noin puolen vuoden päästä normaalisoitunut. Alkuun voi tosiaan näyttää, että kulkee täydella teholla, mutta sitten jossain vaiheessa voi alkaa olla vähän hankalampi (ei nappaa ihan täysillä). Joten ehkä en sitten kuitenkaan vielä keväällä mene sinne bh-kokeeseen vaan syksyllä.
Ampumiseen suositteli, että ammutaan ensimmäiset kerrat niin kaukaa kuin se ei reagoi yhtään ja sitten vähitellen lähemmäksi. Ampuminen tehdään niin, että ammutaan koiran selän takaa ja edetään seurauttamalla eteenpäin poispäin ampujasta. Koira ei jätetä ns. yksin, vaan se seuraa, jos se rupeaa tekemään jotain muuta niin nyppäys ja heti kun korjaa niin kehut.
Kävimme myös yleisesti läpi mitä keinoja käyttävät koirille, jotka hieman reagoivat laukauksiin. Tietysti, jos koira menee sellaiseen tilaan, että se ei pysty vastaanottamaan mitään, ei voida tuotakaan suorittaa. Yleensäkin taitaa olla niin, että reakointi yleensä lisääntyy koiran vanhetessa, jos sillä siihen taipumusta on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti