Tänään ei kyllä ollut parhaimpia päiviä meillä. Töiden jälkeen lenkillä sattui vähän kuin toisinto siitä edellisestä konfliktista Rommin kanssa joulun tienoilla, mutta nyt seuraukset vaan olivat pahemmat.
Harmittaa niin kovasti kun minulla on kuitenkin mennyt aika hyvin Rommin kanssa ja luottamusta on saavutettu, edellinen konfliktihan sattui silloin eturauhasen suurentumisen aikaan, mutta silloin Riston kanssa.
Kipuunhan Rommi reagoi aina voimakkaasti, sen tiedostan eli jotain pientä on sattunut, jos jätkä on ollut kiihtynessä tilassa ja olen, vaikka vahingossa astunut sen tassulle. Toivottavasti tämä uuden naapurin koira (meidän aitojen välillä vaan pari metriä) ei saa lopullisesti pakkaa sekaisin, mutta ainakaan sieltä ei apua saa, kun rouva nauttii omien sanojensa mukaan, siitä kun Rommi haukkuu ja pörisee, kun hän ei saa heidän koiiraansa hiljaiseksi (tämä koira vaanii, ärisee ja hyökkäilee), voi viturallaan, suoraan sanoen 
.
Onko nyt melkein kolmen vuoden työ mennyt hukkaan 
, toivottavasti ei. Nyt olen joutunut tekemään Rommin kanssa erityisjärjestelyitä ja vaihtamaan kuonopannan takaisin valjaisiin. Käydään osat lenkit vaan kaksitaan ulkona ja pyrin viemään koirat ulos muualle ainakin kerran päivässä. Meidän Pablokin tuskin koskaan kenellekkään rähjää, mutta tässä on poikkeus eli koko meidän lauma on ihan pois tolaltaan tilanteessa, jossa vastassa on tämä naapurin pikkukoira, tällä kertaa kuitenkin Inka ja Pablo eivät reagoineet tähän koiraan, pelkästään Rommi.
Suskin koulutus oli peruttava, koska en pystynyt ajamaan käsi siteessä ja oli vielä huomioitava, että vamman vakavuuttakaan en pystynyt toteamaan turvotuksen takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti