Torstaina töiden jälkeen käytiin tekemässä esineruutua Mervin ja Eijan kanssa ja sen jälkeen lenkkeiltiin !
Toivo oli kerran käynyt samassa paikassa yli puolitoistavuotta sitten treenaamassa ja silloin meni erittäin hyvin, mutta nyt vähän oli samoja vaikeuksia kuin aikaisemmin. Ruutu oli varmaan sellainen 30 - 40 metriä leveä ja 60 metriä syvä eli ehkä vähän liian syvä ja leveä Toivolle tällä hetkellä.
Jouduttiin käyttämään tällä kertaa (kylläkin ihan suunnitellusti) apuja eli käytiin viemässä esine Toivon nähden. Tuntuu siltä, että parhaiten keskittyy, jos vien esineen itse ja joku toinen pitelee Toivoa ja kävellään suoraan, ei mitään selkeää karretta tai mennä kaarteella ja tulla samaa reittiä takaisin. Kyllä tässä työsarkaa riittää ja kiinnostusta esineisiin täytyy harjoitella, jossain vähän selvemmässä maastossa, vaikka ihan aukealla, että ymmärtää mitä ollaan menossa tekemään ja minkälaisia esineitä olisi tarkoitus ottaa sieltä mukaan.
Inkakin pääsi tekemään esineruutua ja voi, että toinen oli innoissaan. Niin se vaan laukaten pisteli menemään ruutuun ja ravaili pitkin ruutua sinnikkäästi, jos ei heti löytänyt, vaikka ei enää oikein jaksa lenkillä kulkea ja varsinkaan laukkaa nosta kuin tokon ruutuun mennessä.
Inka oli myös hyvin iloinen ja reippaan oloinen päästessään lenkille. Sitä näytti piristävän kovasti, kun mukana oli 6 tyttökoiraa ja ainoana poikana meidän Toivo. Tyttöjä oli peräti viisi Australianpaimenkoira narttua Toivon ilona ja kovasti Inkakin jaksoi iloita lenkillä. Vähän hyytyi lopussa, mutta kyllä sen pääkoppa sai virkistystä !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti