Siitä olikin aikaa, kun viimeksi oltiin treenaamassa agilityä ja nyt oli Toivo niin täpinöissään, että ei meinannut nahoissaan pysyä.
Oli kyllä niin makeaa, että vaikea kuvata fiilistä. Seppo laittoi meidät tekemään pientä pätkää rataa, jotta saisi kuvan siitä kuinka Toivo pystyy irtoamaan.
Putki - hyppy - U-putki - hyppy - U-putki - hyppy - putki pyöritystä mentiin eli toisen putken jälkeisen hypyn jälkeen käänsin Toivon takaisin putkeen, josta oli juuri tullut ja sen jälkeen taas hypylle ja putkeen niin, että itse etenen niin, että kepit jää putken ja minun väliin.
Toivo oikein kiljui ennen lähtöä innosta ja hyvin se irtosi, vaikka itse vaan tassuttelin pikkaisen eteenpäin. Nyt kun ohjaan kaukaa niin täytyy huomata käyttää omaa kroppaa eri tavoin. Eli kallistan kroppaa estettä kohden ja käsi meneekin vähän alaspäin sinne minne haluan.
Täytyy myös muistaa se vartalon linja ja katse koiraan päin, kuten oli Peten kanssa puhe keväällä. Samaa linjaa se Seppokin mulle riman kanssa osoitti !
Menin sitten Toivoa hetsaamaan sinne putkeen lähdössä ja voi hitsi, että se kiihtyy tappiin niin innoissaan oli, että kyllä tämä agility on sen mieleen :) !
Hyvin kyllä tuli uskoa, että tämäkin laji voi pysyä meidän harrastuslajina, vaikka juosta en enää voikaan. Täytyy vaan muistaa, että en saa pysähtyä vaan sitten tassutellaan millejä eteenpäin !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti