Alkuun juteltiin siitä mitä ollaan Oililla tehty Toivon mielentilan kanssa yleensä ja sitten vielä koskien noutoa. Ajatuksena oli ottaa ohjattua, mutta jos siinä ilmenee ääntä nostossa niin palataan ihan perusharjoituksiin ja äänen käytön estämiseen ja mielentilaan.
Aloitettiin siis ohjatulla, mutta ensin Toivo sai juosta pallon kanssa ja purkaa siihen, mutta se oli sitten heti jo kähisemässä ihan itsekseen sille pallolle, joten ei se paljoa saanut itseään purettua.
Vähän Toivo taisi kitistä vieressä ja nyt ei tehdä sitten yhtään mitään, ellei ole hiljaa, ei pientäkään pihahdusta anteeksi, kuten helposti tulee annettua, kun tuskin sen kuulee. Ensimmäinen yritys lähteä seuraamaan oli huono, kontakti liian alas, jäi kapuloiden vienti häiritsemään, joten keskeytin ja otettiin uudelleen, jolloin meni hyvin, mutta pysäytys seisomaan vähän liian myöhään (annoin siis käskyn ylitettyäni paikan ja Toivon takatassut jäi viivalle), lähti hyvin noutamaan oikeaan suuntaan ja nosti kyllä hiljaa, mutta meni tassut edellä eli taas oltiin saalilla pahasti. Toi hyvin eteen määrätietoisesti ja pitokin oli ihan kiva.
No tästä nähtiin, että mielentila ei ole kohdallaan, joten palattiin niihin perustreeneihin ja samoihin mietintöihin mitä Terhin kanssa käytiin läpi keskiviikkona, joten nyt vahvistuu entisestään se kuva mitä lähdetään tekemään. Tehtiin kyllä kaikenlaista, mutta yritän jäsentää mitä teen seuraavaksi:
- Kapulan pitoa kotona ja sen siirtoa ulkotilaan
- Tunnarilla pidon kiristysharjoituksia, vedän tunnaria pois sivu suuntaan ja kehotan pitämään, jos päästää irti niin silloin kauhistellaan, että miten näin kävi
- Voin myös kokeilla, että jos päästää tunnarin irti niin päivittelen sitä ja annan Inkan pitää, niin eiköhän ala pysymään
- Nyt kun nostaa niin voisin kokeilla nätisti sijaan sitä "pidä" -kehoitusta
- Koira maahan ja kapula suuhun sekä eteen tuonti, ehkä 1 - 2 metriä väliä meillä
- Koira maahan, kapula koiran eteen ihan lähelle ja nosto siitä ja tuonti, 1 - 2 metriä väliä meillä
- Pidon alkaessa sujumaan ja ote kiristyy niin aletaan kävelemään Toivon kanssa ja tekemään erilaisia tehtäviä niin, että kapula on Toivon suussa
- Toivoa pitää appari, joka antaa kapulan Toivolle, kun annan tuo -käskyn, ensin etenen tarpeeksi kauas
- Toivo istumaan, kapula siihen eteen ja etenen itse kauas ja pyydän tuomaan
- Kun pito on hyvä niin annan kapulan Toivon suuhun ja lähetän kiertämään puuta, valotolppaa, maalia yms.
Sitten oli Aaveen ja Ninan vuoro, joiden treeni oli kisamaista suoritusta alokasluokasta. He myös treenasivat sitten liikkeiden välejä ja olipa hyvä seurata, kuinka Aaveen ryhti muuttui harjoituksen aikana ja niin muuten ohjaajan liikkuminenkin tuli selkeämmäksi. Koirat on niin erilaisia ja vaikeaa on muuttaa omaa käytöstään. Palkkaamisen tekemistä muutettiin hieman ja siinä näkyi heti kuinka koiran ryhti ja olemus muuttui silmissä. Kiva koira ihan muutenkin, mutta siihen tuli eri tavalla virtaa ja itsevarmuutta. Taka-askelista luovuttiin ja mentiin eteenpäin vain sanomalla kuljetuskäsky ja sitten koiraa kehuttiin niin se pysyi aktiivisena mukana. Lisäksi tehtiin muutaman askeleen kävelyitä ja pysähdyttiin reippaasti, joko suoraan tai käännähtäen esim. sivuttain ja koira itse aktiivisesti tarjoaa oikeaa perusasentoa.
Ennen Hannen ja Ripan vuoroa otettiin paikallaolot, mutta Toivo kävi taas ihan kuumana. Aave oli niin hyvän hajuinen, vaikka on leikattu narttu ja naapurikentälle taisi tulla Toivon suosikki tyttö Whimsy ja täytyy vaan sanoa, että siinä on narttu, joka saa Toivon sekaisin kuin seinäkello. Täytyisi varmaan pyytää Railaa, joskus treenaan, jotta pääsisi ehkä saamaan Toivon aisoihin tai sitten se sekoaa lopullisesti ;) !
Mitäpä sitä voi rakastumiselleen, huh heijaa. Toivo makaa kyllä paikallaan, mutta inisi ja kaula pitkällä nenä pystyssä tuoksutti ilmaa. Näytti, että pää lähtee ilmaan ja Maaritkin totesi, että tämä on kyllä sitä "poikaitkua" eli ei se mitenkään epävarmalta ääntelyltä vaikuta. Tästä keskusteltiin aikaisemmin ja en täysin pitäisi sitä mitenkään epävarmuutena, sillä vaan kaatuu kuppi nurin muista koirista. Palveluskoirapuolen paikallamakuu taas ei saa kuppia kääntymään nurin, vaikka muita koiria kentällä onkin. Toki jonkin asteista epävarmuutta tai jännitystä siinä ilmassa on, kun on niin ihania kavereita ympärillä, että ei pysty hillitsemään itseä. En pelkää, että se lähtee paikaltaan, mutta ääntä voi tulla ja tuo haistelu, voi nuoret pojat ja kun se rajoittuisi edes narttuihin, kun jotkut uroksetkin on niin ihkuja !
Maanantaina se oli hallilla viiden koiran paikallaolossa niin nätisti ja hiljaa. Ruun arvovalta vieressä sai sen kait rauhoittumaan, ehkä vai oliko vaan mielentila vaan niin paljon kohdillaan.
Lopuksi sitten seurattiin Ripan ja Hannen treeniä, joka oli todella hyvä myös Toivolle ja minulle. Päätinkin sitä kokeilla, jossain vaiheessa myös Toivon kanssa. Ripa ääntelee seuraamisen aikana, joten palkka ulkoistettiin. Se heitettiin pitkälle ja sen jälkeen tehtiin seuraamista, askeleita ja peruuttamista. Hyvin oli hiljaa Ripa ja teki hyvällä asenteella seuraamista, vaikka kuinka paljon.
Toisten treenien seuraamisella sai kyllä itse yhtä paljon irti kuin pelkästään oman treenin aikana ja ajatuksia heräsi monesta asiasta. Eri asia sitten, että kaikkea ei muista tänne enää kirjata !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti