Lauantaina en jaksanut tehdä koirien kanssa enää mitään harrastuspuolella vaan käytiin vaan lenkillä Jukan kanssa ja koirat sai olla ns. aivolevossa !
Sunnuntaina aamulla suuntasin sitten treenaamaan Sipooseen jälkeä ja vakiopaikka oli varattu, joten tein sitten jäljen itselleni tuntemattomaan paikkaan, jolloin jälki tulikin aika haastavaan maastoon. Itselleni ehkä haastavaan, ei välttämättä koiralle, lukuunottamatta alun janan vaikeutta läheisten polkujen takia, joita varmaan käytetään aika paljon.
Jana lähti oikealle ja Toivo taas lähti hyvin vauhdilla sekä pyrki oikeaan suuntaan, mutta kun en tykännyt tuosta oikomisesta niin päätin yrittää saada sen suoraan kohti sinne minne halusin niin Toivo meni epävarmaksi vähän. Ohitti jäljen ja seikkaili polkua kohden, joten nostin jäljen muutaman metrin päästä kauempaa uudelleen ja nyt päästiin matkaan. Mielestäni jäljestys oli alussa hieman epätarkkaa, joka johtui noista poluista, mutta ensimmäisen kepin jälkeen tarkensi ja sen jälkeen tulikin haastava kallio osuus, jossa oli leveää ns. polkua, jonka ylitys sitten vähän oli jäljestä sivussa, mutta voinee johtua myös tuulesta. Kulma oli hankalassa kohtaa, mutta siitä meni kuin juna ja sen jälkeen eteni rinnettä hyvin, joka taas oli minulle vaikea kulkuista. Seuraava kulma oli polun jälkeen heti ja muutaman metrin päästä takaisin polulle ja noin 8 metrin osuus pitkin polkua ja siitä siirtyminen maastoon.
Tässä vaiheessa Toivo nosti koipea ja siihen huusin "mitä sinä teet, ei", jolloin Toivo hämmentyi kovasti ja juoksi kohti minua ja oli hyvin epävarma mistä häntä toruttiin, joten hieman oli vaikeuksia jatkaa jälkeä. Pystyi lopulta jatkamaan, kun hieman siirryin sen kanssa lähemmäs paikkaa mistä jälki lähti metsään. Mielestäni siinä alun etenemisessä oli hieman ns. "valejäljestystä" muutama metri eli ei ollut täysin tarkka ja meni jäljen sivusta puurivistön takaa ja siihen jäi keppi. Tämän jälkeen lähti taas menemään todella tarkkaan ja hyvin vaikeaa maastoa noin 20 - 30 metriä, kunnes tultiin ihanaan sammaleen peittämään maastoon, josta nousi keppi helposti, mutta seuraava keppi ei noussut ja posotti sen ohitse ilman mitään reagointia ja en itsekkään sitä keppiä siinä nähnyt, vaikka yritin katsoa.
Seuraava kulma oli taas polun jälkeen ja siitäkin selvittiin ja viimeinen keppi nousi onneksi helposti, eikä tarvittu varakepille asti mennä. Toivo itse vaikutti kuitenkin tyytyväiseltä, kun eihän se tiennyt, että keppejä pari jäi matkalle !
Janojen epäonnistumiset nyt kyllä vähän syö meikäläisen tekemistä, joten täytyy muutaman kerran tehdä nyt lyhyitä janoja ja viistosti kohti jälkeä, jotta ei syödä liikaa Toivon hyvää janamotivaatiota, koska se lähtee kovaa ja suoraa janalle. Lisäksi keppejä täytyy nyt treenata erikseen ja nostaa niiden motivaatiota, vaikka löytämiinsä keppeihin kyllä suhtautuu iloisesti.
Toivon jäljen jälkeen käytiin hakemassa Inka autosta ja lenkkeiltiin metsässä. Inka jaksaa näin paljon paremmin ja saa kunnon liikuntaa. Toivo taas kirmasi yksinään kovaa vauhtia pitkin metsää ja pariin otteeseen sain huutaa kurkkuni käheäksi, että ei etene liian kauaksi meistä hajujen perässä. Kerran se peräti kiipesi jyrkännettä pitkin ja juuri meinasin huutaa, että oletko hullu, ei tuo onnistu, mutta niin se vaan oli siellä ylhäällä, vaikka en tajua kyllä miten !
*********
Suoraan tästä ajo Taliin ja Toivon kanssa treenaamaan tottista. Ketään muuta ei kentällä kokoaikana näkynyt, joten ei saatu häiriötä sitten mistään muusta kuin lähellä pelaavista frisbeegolffareista.
Aloitettiin seuraamisella, joka oli vähän samanlaista haahuilua kuin perjantaina hallissa, joten keskityin nyt treenaamaan pieniä pätkiä ja palkkaamaan niitä takaa namilla. Tehtiin kyllä periaatteessa kokeen seuraamiskaavio, mutta ihan askeleen tai muutaman pätkissä. Lisäksi sitten ympyrällä seuraamista koira sisäkaarella ja palkaten vasemmalla kädellä niin, että ensin luopuminen namista ja sitten siirrän namin kädessäni Toivon niskan taakse heilumaan ihan normaalisti ja palkaten vasemmalta kuonon kohdalta.
Jäävät olivat varmoja ja napakoita, mutta maahan menossa Toivo luki virittelyn väärin ja luuli sitä eteen menoksi, jolloin maa -käskyn kuultuaan teki jännän sinkoomisen eteen ja syöksyn maahan. Hyvin malttoi odottaa ja hieno eteentulo ja sivulle luopumisen kautta, ilman ääntä !
Saman toisto toiseen suuntaan, mutta palkka ilman sivulle siirtymistä ja sitten nouto, joka yllätyksekseni oli aika kelvollinen, vaikka ei täysin hiljaa ollutkaan. Otin kyllä ennen lähetystä sivulla maahan ja siitä ylös sekä sivulle siirtyminen taas luopumisen kautta.
Hyppynouto metristä oli todella hieno ja varma. Kävin kyllä vieläkin muistuttamassa paluuhypystä, mutta ilme kertoi, että olisi muutenkin hypännyt.
Esteiden alueella oli kovin märkää, kun aurinko ei ollut vielä kuivannut aluetta ja vähän pelkäsin miten liukkaus vaikuttaa hyppyyn tai vinonoutoon, mutta hypyssä ei ollut mitään ongelmaa ja ei alkuun myös vinoesteellä. Toivo lähti hyvin ja ylitti vinoesteen, haki kapulan ja palasi kiipeämään (kävin taas varmistamassa, että tulee esteen yli paluun), mutta nyt Toivo raukka liukastui siellä ylhäällä ja liukui alas harjanteelta aika pahasti, mutta siitäkin huolimatta nosti kapulan uudelleen ja toi minulle.
En tehnyt tästä numeroa, mutta otin kuitenkin uudelleen ja esteen ylityksessä ei ollut ongelmia, mutta kapulan kanssa paluuta ei olisi halunnut suorittaa vaan väisti estettä. Tämän vuoksi siirryin toiselle vinoesteelle ja tehtiin se ensin ilman kapulaa ja toisen kerran kapulalla. Toivo on osoittanut aikaisemmin, että ei ole kauhean pehmeä, joten en jäänyt tätä jauhamaan vaan tehdään uudelleen, kun ei ole vaaraa liukkaasta esteestä ja nurmesta.
Tämän jälkeen sitten eteenmeno ja nyt olisin sijoittanut sen eri kohtaan kenttää normaalista linjasta ihan tarkoituksella ja niinhän siinä kävi, että Toivo lähti vinosti etenemään pallon paikalle, jolloin komensin sen lennosta maahan ja kävin sitten näyttämässä, että missä pallo on Toivon maatessa siellä minne sen olin käskenyt maahan ja otettiin liike uudelleen. Nyt meni vieläkin hieman vinoon, mutta korjasi hyvin.
**********
Inka kävi myös kentällä treenaamassa vähän oikean ja vasemman puolen seuraamista. Asenne oli parempi ja yllättävän hyvin pysyi oikealla ilman käsihoukutusta tai namihoukutusta. Vähän myös peruutusta niin sivulla kuin edessä. Ihan vaan pientä tekemistä !
Toivo kävi vielä toisen kerran, mutta nyt treenattiin sitten iskunoudoilla metallinoutokapulan nostamista niin, että tällä kertaa olin jo itse pystyssä seisomassa ja vähän se ekoilla kerroilla taas seisahtui kapulalle ja kun en antanut uutta käskyä niin lopulta nosti. Vähitellen nosti aina vaan paremmin.
Tämän jälkeen taas paikalla makuu niin, että olin ensin 30 askeleen päässä selkä koiraan päin ja hetken kuluttua menin piiloon suojelupiilon taakse ja palasin muutaman minuutin kuluttua takaisin 30 askeleen kohtaan. Palkkasin Toivoa muutaman kerran. Näytti ilme hyvältä !
Loppupäivä sitten vaan lepäiltiin !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti