Aamulla otin Pablon ja Rommin kanssa tottista läheisellä asfalttikentällä. Lähinnä jääviä liikkeitä, kaukokäskyjä ja tolpan kiertoa. Kummatkin koirat suorittivat tehtäviään oikein innokkaasti ja hyvin.
Ennenkuin lähdimme Riston kanssa ajamaan Kotkaan katsomaan Inkan pentuja veimme Pablon ja Rommin isälleni päiväkyllään ja voi sitä riemua. Pablo piti kuulemma noin 15 minuuttia kunnon serenadia isälle. Oli mukava olla reissussa kun tiesi, että pojat pääsee kunnon lenkille päivän aikana.
Perillä meillä oli vastassa kaikki aikuiset koirat ja Inka niiden joukossa. Hyvinhän tuo tyttö meidät vastaan otti ja syliinkin tuli sitten sisälle päästyämme. Hyvin kuitenkin näyttää viihtyvän syntymäkodissaan, mutta sen tiesin jo ennestään. Pennut näyttivät kuvissa upeilta, mutta luonnossa ylittivät vielä odotukseni. Nämä pennut olivat niin kauniita ja hyvän värisiä. Olin etukäteen kuvissa iskenyt silmäni toiseen blue merle urokseen, joka vaikutti luonteensa (ahneutensa) puolesta juuri sopivalta minulle, jos olisin ottamassa pentua. Iskin kuitenkin luonnossa silmäni siihen toiseen blue merle urokseen, en tiedä miksi, koska se toinen oli kaikkea sitä mitä olen aina halunut. Jokin tässä puoliksi musta naamaisessa uroksessa vaan sai minut lumoutuneeksi ja ottaa vietävästi päähän, että en voi nyt sitä ottaa itselleni.
Joudun kokoajan itselleni toistamaan, että minulla riittää Inkan kanssa töitä muutamaksi vuodeksi ihan riittämiin ja siinä ei uutta pentua tarvita talouteen sekä jätkien kanssa treenaamista riittää myös ihan kunnolla. Voi hitsi, kun se uros jäisi/tulisi sellaiseen paikkaan, että pystyn näkemään sitä tulevaisuudessa (no tietty samajuttu kaikkien pentujen kanssa). Takaraivossa vaan jyskyttää, että jospa Inkan seuraavassa pentueessa (siis jos meille suodaan se ilo, että jälkikasvua tulee lisääkin jossain vaiheessa) ei olekkaan sellaista urosta, joka tuntuu noin omalta :-( !
Tunnen itse olevani ennemmän urosihminen ja tarkoitushan oli ottaa se trikkipoika (mä vaan tykkään niin vietävästi blue merleistä, varsinkin kun mulla on kaksi niin upean väristä blue merleä kotona ja Inkan pennut on niin puhtaan värisiä) , mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka toinen narttu vielä taloon tulisikin. Mahtava tyttöhän tuo meitin Inka on ja myös nuo narttupennut olivat syötävän ihania !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti