Pablon agilitytreenien sijaan Ojangossa oli epäviralliset agilitykisat, jonne osallistuin niin työntekijänä kuin kilpailijana. Rommin kanssa ilmoittauduin mölleihin ja Pablon kanssa kilpaileviin.
Rommin suoritusta jännitin, kun tämä oli meille aivan uusi kokemus, kaikenlisäksi jätkä ei edes harrasta agilityä. Joskus harvoin olen sen kanssa esteitä ottanut ja opettanut erilaisia esteitä (joskus myös ottanut radanpätkiä, jotka joku muu on kentälle rakentanut), vielä viime kesänä se yritti mennä hyppyesteen alta ;o) ja muutaman kerran vielä talvellakin !
Olin erittäin ylpeä Rommista, tehtiin nollatulos ja aikakin oli ihan mukava. Paikallaolleen Pablon kouluttajan Susannan mukaan homma näytti hyvältä ja se lämmitti mieltä kovasti, joten ehkäpä kesällä käydään muutamassa epävirallisessa ihan huvin vuoksi !
Kilpailevien rata olikin sitten mielestäni aivan kamalan vaikea ja rataantutustumisen aikana olinkin vähän skeptinen kuinka siitä suoriutuisin. Susannan ohjeiden avustamana Pablon suoritus meni aivan nappiin ja olin kerrankin ajoissa, käännökset hyviä ja kontaktit menivät hyvin, aivan mahtava rata Pablolta ja itseenikin olin tyytyväinen. Koirakkoja oli yllättävän paljon, lähes kolmekymmentä ja nollaratoja oli vain kolme. Toki siellä oli näitä SM-koirakkoja, jotka ottivat varmaan hyllyn palkkaamalla, mutta kyllä heillekkin näytti tulevan ihan selviä virheitä radalta (no en osaa sanoa olisiko niitä tullut, jos olisi ollut virallinen kisa). Sijoitumme toiseksi, mutta kun tarkistin tulosluetteloa myöhemmin, huomasin, että meidän oikea sijoitus olisi ollut kolmas, aika oli kyllä toiseksi paras, mutta aikatasoituksen mukaan kolmas koirakko olisi ollut toisena. Meidät oli Pablon kanssa merkattu ykkösluokan koirakoksi, kukaan kun ei sattunut minulta asiaa kysymään. No eihän tuolle jälkikäteen mitään voi, mutta hieno nollarata se kuitenkin meiltä oli :o) !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti