Aamupäivä meni Talissa taas tottista treenatessa Toivon kanssa ja pääsihän se Inkakin taas kentälle myös treenaamaan. Paikalla oli myös Tiina ja Kirsi, joten saatiin sitten vähän tokon paikallaolojakin tehtyä, vaikka mielellään en sotke pk-kentällä tokon treeniä joukkoon, mutta paikallaolo on aina tervetullutta.
Inka treenasi Evl:n paikallaoloa ja Toivo voittajan paikallaoloa. En ollut Toivon vuoron aikana kokoaikaa piilossa vaan olin hetken alussa näkyvillä ja sen jälkeen kävin piilossa muutamaan otteeseen ja katselin suojelupiilon silmäreijän kautta, että Toivo oli levollinen.
Inka teki myös hieman noutoja ja jotain pientä hommaa sen ohella. Inkassa näkyi epävarmuus, että mihin tuoda kapulan, sivulle vai eteen, mutta mikä hienoa niin kumpikin suunta samalla laukka vauhdilla ja 650 gr:n kapula vielä mummokoiralla.
Toivo oli taas oikein kivan tuntuinen ja ei pahemmin häiriintynyt Nooasta ja Tiinan kahdesta tyttö colliesta vaan keskittyi tekemiseen. Alkuun otinkin vaan keskittymistä ja lyhyitä seuraamispätkiä. Olin oikein tyytyväinen Toivon tekemiseen !
Itse kuitenkin taas käyn sitä keskustelua itseni kanssa, että otanko sen jatkossa suoraan eteen luoksetulossa niin tokossa kuin tottiksessa vai vieläkö vahvistetaan suoraa sivulle tuloa tokon puolella. Rally-tokon treenaaminen vahvistaa kyllä erottelua siihen eteen ja sivulle tuloon, mutta miten paljon se tuo tuota epävarmuutta mukaan peliin.
Toisaalta taas se, että vaadin eteentulon kaikkiin vaatii paljon toistoja (toki vielä enemmän se erottelu, että pystyy pitämään varmuuden, jos pidän eri käskyt eri lajissa) ja tarkoittaa sitä, että kisaamaan päästään vasta tokossa paljon myöhempään mitä olin suunnitellut.
Toisessa osuudessa Toivolla oli noudon kanssa pientä sähellystä kapulan noston kanssa eli tiputteli, mutta muuten aika hyvää tekemistä. Tämän takia otin vielä pari iskua noutoon ja ne näytti hyvältä, joten lisättävä niiden harjoittelua.
Oli tosi kivat treenit ja kotiin pääsin lähtemään paljon suunniteltua myöhemmin !
**********
Lahteen Huotarin Peten oppiin pääsin kuitenkin lähtemään ajoissa, mutta Inka sai nyt jäädä lepäämään kotiin. Oltiin varattu tunnin aika Savolaisen Pian kanssa Peteltä ja ideana lähinnä tarkastella, että kuinka onnistuu Toivon ohjaaminen kaukaa.
Toivon edellisistä ohjatuista treeneistä on nyt vuosi ja eihän se ole kuin alkeiskurssin käynyt ja pari yksityistuntia Sepolla. Itse olen treenannut aika vähän muutenkaan sen kanssa agilityä, joten olipa tosi kiva nähdä, että miten pienillä muutoksilla noin kokematon koira saadaan tekemään oikein asiaa mitä se ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Siis aivan käsittämätöntä miten hieno koira mulla on :) !
Pete oli sitä mieltä, että kyllä Toivosta saa kaukaa ohjattavan koiran ja erittäin positiivisia arvioita saatiin Toivo pojasta. Olin Toivosta erittäin ylpeä, vaikka jätkä oli aamupäivän vetänyt tottista kentällä niin asennetta sillä löytyy. Toki varmasti nopeammin väsyi kuin normaalisti, mutta uuden oppiminen on kuluttavampaa ja varsinkin, kun nyt sille ei annettu valmiita ratkaisuja ja ohjaaja ei tehnyt sitä työtä vaan se joutui ihan itse ajattelemaan.
Toivo on tehnyt vain muutamia estehyppyjä ja ei koskaan mitään ympyrään viittaavaa, joten eihän sitä heti voinut lähteä ohjaamaan kaukaa, mutta tästä asetelmasta siirrytään vähitellen keskemmälle ja oma liike vähenee. Pia taisi askeltaa vain 6 askelta ringin keskeltä (ja välissä oli vielä toinen rinki hyppyesteitä) samalla harjoituksella Troy bortsun kanssa, kun minä peräti juoksin, vaikka en saisi juosta. Video paljasti, että juoksen, vaikka omasta mielestäni vähän vaan pikakävelin !
Lisäksi treenattiin valssia ja minä astun liikaa yli kokoajan sen valssin. Pete laittoi mulle teipin palat merkiksi mihin astun ja tarkkana oltiin myös siitä mihin sen palkan tiputan (enkä heitä minne tahansa).
Sama myös ympyrällä, palkka tulee heittää linjalle, eikä minne tahansa ja kokoajan tulee olla auki omaa koiraa kohden. Tehdään yhdessä RAKKAAN ystävän kanssa. Tämä avoinna olo ja katsekontaktin pito koiraan olikin mulle alkuun aika vaikeaa, mutta mikä vaikutus sillä oli suoritukseen ja minkä varmuuden se antoi koiralle. Olin erittäin vaikuttunut siitä, koska omalla vanhalla tavallani sain koiran vaan tulemaan kohti minua viimeistään parin hypyn jälkeen, vaikka kuinka hienosti ohjasin :) !
Kylläpäs tuli lisää intoa taas agilityyn ja uskoa siihen, että pystyn itse ohjaamaan treeneissä Toivoa ja näin saan sen kuntoon lainaohjaajalle kisoja varten. Haasteena ehkä erilainen ohjaustapa, kun toinen pystyy juoksemaan ja minä ohjaan taas kaukaa, mutta mä uskon, että saadaan siihenkin jonkinlainen tasapaino tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti