Maanantaina illalla oli vielä Toivolla Hskh:n tokokurssi, joten hetken levättiin ja palattiin sitten takaisin Ojankoon treeneihin. Meitä oli viidestä koirasta paikalla vain kolme koiraa, joten aikaa oli ihan kivasti tarjolla.
Otettiin paikallaoloja ja niiden alkua sekä loppua. Kehään tullessa myös kehätarkastus.
Kauheaa, kun en yhtään enää muista tehtiinkö omalla vuorolla muuta kuin treenattiin parempaa keskittymistä luoksetulon jätössä. Anna hieman häiritsi Toivoa ja itse etenin peruuttamalla ja kehuin, kun katsoi minuun ja taas häiriöihin huomion kiinnittämisestä huomautin. Jos muuta tehtiin niin saattoi olla seuraamista. Jäi vaan tuo luoksetulon jättö niin mieleen, kun harjoitus sopi Toivolle niin hyvin.
Myös mietittiin sitä, että kun on sopivampi aika niin kutsun myös yllättäen luokseni, mutta nyt on sellainen kausi, että en halua sitä tehdä. Ensin on muutenkin Toivon olotila saatava rauhallisemmaksi ja levollisemmaksi, kun jätän sen yksin.
Toisella kerralla tehtiin sitten liikkuroituna alokasluokan hyppy ja siinä ei ollut mitään ihmeempää.
Toivo oli paljon paremmassa mielentilassa, kun aikaisemmin ja tuntui aika kivalta !
*********
Tiistaina olin vielä myös lomalla ja kävin myös silloin treenaamassa.
Inkan kanssa rally-tokoa ja Toivon kanssa tokoa.
Treeneistä ei jäänyt nyt paljoa mieleen, kun treenien jälkeisellä lenkillä nautin täysin rinnoin auringosta ja hyvästä mielestä, kunnes autolle palattuani huomasin auton avaimien olevan kadoksissa.
Ei muuta kuin pika pikaa samalle reitille kävelemään lenkkiä päinvastaiseen suuntaan. En olisi mitenkään itse avaimia löytänyt, kun ne oli uponneet polun viereen lumeen. Toivo pysähtyi noin puolimatkassa haistelemaan polun vierustaa ja sen käytös oli vähän normaalista poikkeavaa, joten menin katsomaan lähempää. Ensin en mitään siinä nähnyt, mutta vähän kädellä lumea poistin ja siellä oli mun auton AVAIMET :) !
Voi taivas mikä helpoitus, kehuin Toivoa kyllä koko sydämmestäni !
Reittiä kulkiessani mietin kyllä moneen kertaan, että mitä helkkaria teen, kun kaikki tutut on töissä ja Inka oli jo aika loppu ensimmäisestä lenkistä ja nyt raahasin sitä vielä samaa reittiä uudelleen. Millään se ei olisi kotiin jaksanut, eikä sitä olisi halliin voinut jättää. Ei kait sitä olisi auttanut kuin yrittää saada taksi, joka olisi ottanut myös koirat kyytiin (onko sellaisia ?), mutta en nyt muista olisiko mulla edes ollut lompakkoa matkassa. Välillä siirrän ajokortin puhelimen koteloon ja jätän lompakon kotiin !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti