Duunin jälkeen ensin suoraan Viilariin, vettä tuli ihan reippaasti, mutta onneksi kentällä ei enää satanut. Ruohikko oli kuitenkin niin märkä, että kengät ja sukat olivat kotiin tultaessa likomärät sekä housut polviin asti.
Isolla kentällä oli pariskunta rotikan kanssa, joten menin Inkan kanssa suosiolla viereiselle kentälle ottamaan seuraamista, liikkeestä istumista ja maahanmenoa ja lopulta luoksetuloa. Luoksetulon kanssa on paljon ongelmia eli tulee suoraan sivulle tai todella pahasti vinoon (narupalloa yritin pitää keskellä tai leuan alla).
Kun pariskunta lähti otin Rommin isolle kentälle, jolloin harjoittelin ensin kokonaan seuraamiskaavion. Osan aikaa nami vasemmassa kädessä ja käsi alkuun reiden housujen ulkosaumassa ja sitten vähitellen käsi liikkeelle ja välillä sitten niin, että kädessä ei ollut namia. Annoin namin aina täyskäännöksissä ja pysähdyksissä sekä välillä kesken juoksemisen tai seuraamisen kun kontakti oli hyvä.
Sen jälkeen jäävät liikkeet avustaen naksulla eli vahvistaen oikeaa liikettä sekä myöskin tein aina alkuun virityksen. Ei hassumpaa, oikein hyvää työtä.
Rommin jälkeen sitten Pablo, jonka kanssa harjoittelin samaan kaavaan seuraamista, liikkeestä istumista ja maahanmenoa. Maahanmenon kanssa tuntuu olevan hiukan ongelmia, koska tahtoo ekalla mennä istumaan. Jännästi luoksetulossa kaartaa, mutta eteentulo on hyvä.
Lopuksi sitten uudelleen Inkan kanssa paikallaolo ja paluu autolle tehden siksak seuraamista. Kävin muutamaan otteeseen välipalkkaamassa ja tarkkailin Inkaa peilin kautta. Tälläkertaa sijoitin Inkan lähelle kävelytietä.
*********
Illemmalla olikin sitten Jessican vetämä koulutus Ojangossa (HSKH järjestäjänä). Muut koirat jätin kotiin, joten lähdettiin vain Rommin kanssa.
Liikkeiksi valitsin noudon palautuksen ja tunnarin, kummassakin kun on hieman ongelmia. Noudossa palautusvauhdissa ja tunnarissa tuo kapuloiden maistaminen tai mahdollinen töniminen.
NOUTO
Ensimmäinen vaihe
- Rommi kentän laidalle, ensin muutama kerta kapula suuhun "tuo" käskyllä ja palkkaus namilla. Sen jälkeen kapula suuhun "tuo" käskyllä ja jatkoin "pidä" käskyllä sekä pyysin odottamaan, poistuin peruuttaen kentän toiseen päähän (hölkäten takaperin). Sitten jähmetyin ja käskin Rommia tuomaan, kun Rommi nostaa laukan niin palkkaan vapauttamalla ja heittämällä pallon taakse / Alkuun tein virheen näyttämällä Rommille kentän toisessa päässä palloa, myöskään narupallo ei ollut Jessican mielestä tarpeeksi motivoiva, ei halua luopua kapulasta eli siinä kiteytettynä se ongelma, JALKAPALLO MOTIVOI JO PAREMMIN
- Jatkossa palkkaan Rommin eri kohdissa eli silloinkuin nostaa laukan, kun on tullut vähän matkaa, puoli matkaa ja edestä / tarkoitus, että pysyn paikallaan / pallon heitto taaksepäin
Toinen vaihe tai ennemminkin rinnakkain tehtävä harjoitus
- Pannasta kiinni ja kapulan heitto muutaman metrin päähän, koiran lähetys perään sekä kehut kun ottaa ja luovutus niin, että olen itse hieman polvet koukussa ja kädet koukussa vastaanottamassa kapulaa, irrotus kiitos sanalla ja taas pannasta kiinni ja uusi lähetys, tämän toistoa / tavoitus kasvattaa kapulan kiinnostusta ja halua palauttaa se minulle, jotta kiva leikki jatkuu
Kolmas vaihe
- Jätän Rommin istumaan selkä minuun päin ja kapulan jonkin matkan päähän Rommin eteen ja itse sijoitun kentän toiseen päähän / käskystä käy nappaamassa kapulan ja palauttaa / ei vielä, koska kapulan noukkiminen ja kääntyminen hidastaa sen vauhtia ei vielä siis valmis
Itselle tuli jälkikäteen mieleen, että yksi hyvä harjoitus on myös se, että pidän koiraa pannasta ja potkin kapulaa. Rommihan rakastaa jalkapalloa kun sitä potkitaan ja sama juttu patukalla. Siitä sitten luovutus ja kunhan en potkase kapulaa koiran päähän niin homma voisi toimia.
TUNNARI
- Tässä tuli aikalailla sähellystä kun meillä ei ollut kynää. Kerran Rommi jopa palautti väärän, kun ensin nappasi ensimmäisen vastaan tulleen ja sen kanssa haisteli muita ja löysi oman, tavallaan vaihtoi, mutta siinä samassa varmaan epähuomiossa nosti uudelleen sen väärän, jolloin kun emme varmasti tieneet, tuli koira palkattua. No muu porukka sitten oli sitä mieltä, että se oli väärä ja näinhän se oli, kun meinaan Rommi lähti takaisin kapuloille ja toi sen OMAN minulle
- OHJEET: ensin kokeiltiin, että alku kisamaisesti, mutta sen jälkeen menen kapuloiden sivulle, mutta noin puolimetriä ennen kapulariviä / kutsun oma käskyllä ja toistan sen vielä kun Rommi on kohdallani, valitettavasti käskyt tulivat suustani liian iloisesti / nenä ei ole kunnolla auki ja säheltää, vaikka oman toikin, joten siirryttiin seuraavaan harjoitustyyliin:
Alku kisamaisesti, mutta sen jälkeen siirryn kapuloiden sivulle noin puolimetriä ennen kapuloita / Rommin tullessa kohdalle käsken ensin seisahtumaan ja sen jälkeen uudelleen "oma" käsky ja näin saimme Rommin sitten avaamaan nenän ja keskittymään / jippiii saatiin lopultakin vähän konkreettista vinkkiä tähän härkkimiseen eli ennen seuraavaa kisaharkkaa ei enää maistele tai töni kapuloita
Aivan lopuksi otettiin paikallaan istuminen ja makuu. Istumisessa jäin koiran eteen noin alokasluokan matkan verran. Käskyt annettiin jokaiselle koiralle erikseen.
Paikallaan makuussa Rommi meni maahan ihan hyvin, mutta nousi istumaan juuri kun olin lähdössä, vaikka annoinkin paikka käskyn. Itse en huomannut Rommin nousemista ja oli kuulemma noussut jo kun olin paikallaan. Jessica nauroikin, että "on se vaan niin pieni koira, että ei sitä huomaa 
!
Muuten itse paikallaolon Rommi oli aivan rauhallisesti ja levollisesti sekä tietysti kokoajan hiljaa. Harjoittelin samalla kehään tuloa vapaana ja tuomarin tarkastusta kun koira ei ole kytkettynä, toki namin avulla tätä tehtiin. En kuitenkaan mitenkään imuttanut nakilla. Jessicaan suhtautuu ihan kivasti, ei mitään ongelmia, eikä myöskään toisten koirien kanssa.
Hieman itse treeneissä haukahteli, kun hermostui meidän keskustelusta sekä siitä, että hetsattiin kapulalla. On pitkään ollut aivan hiljaa, joten mua ärsytti asia tietysti suunnattomasti, mutta kun koulutusaika per koirakko on vain 15 minuuttia niin mulla ei ole aikaa puuttua tuohon haukkumiseen. Nyt on vaan oltava taas tarkkana, että ei jatka haukkua. Koulutus agilitykentän vieressä ei edesauta asiaa.
*******************
Treenien jälkeen käytiin Marian kanssa lenkillä. Mukana matkassa Marian Jackie Airis ja Jackien tyttärentytär Vicky, joka on vasta pikkuinen pentu. Rommilla on ollut aika mukavat päivät, kun on kokoajan ollut naisten ympäröimänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti