Torstai oli ihan harkittu vapaapäivä, mutta perjantaina oli tarkoitus Toivon kanssa mennä Sirkuskentälle treenaamaan, mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun flunssa alkoi kunnolla ärhentelemään perjantaina.
Flussa oli tehnyt tuoloaan jo alkuviikosta alkaen, mutta nyt se sitten kaatoi jo petiin. En tiedä oliko kyse viruksesta, bakteerista vai vilustumisesta. Töissä maanantaina oli niin kylmä sisällä, että palelsi luita myöten.
Lauantaina sitten heräilin hissukseen ja pelkäsin pahinta, että räkää tulisi oikein urakalla ja aivastelisin, mutta onneksi olin siinä kunnossa, että pystyin lähtemään kisapaikalle. Onneksi lähtö ei kuitenkaan ollut aikaisemmin aamulla.
Inka tuntui olevan iloinen siitä, että pääsi yksin minun kanssa reissuun ja Toivo jäi kerrankin kotiin harjoittelemaan yksinoloa. Autossa Inka läähätti aika lailla, mutta oli yllättävän reipas kisapaikalla ja jaksoi pitää pienellä lenkillä ravia yllä, joten sen suhteen vaikutti hyvältä. Kävin viemässä häkin Inkalle halliin.
Tarja ja Markku tulivat vähän ennen kisan alkua paikalle ja voi sitä Inkan iloa. Kaikkien olisi pitänyt tulla samaa tahtia hallille Inkan mielestä.
Oman vuoromme alkaessa Tarja oli kuvaamassa edellistä koiraa ja ei sitten sieltä ehtinyt kauemmaski kuvaamaan meidän suoritusta, kun jouduimme ohittamaan heidät kehään mennessä. Inka jäi sitten vähän kiinni Tarjaan ja aloituspaikalle mennessä haisteli ilmaa Tarjan suuntaan ja muutenkin katseli vaan siihen suuntaan.
Odottelin lähtölupaa ja ihmettelin, että miksi tuomari tuijottaa ja tuijottaa, eikä sitä anna. No selvishän se myöhemmin sitten, kun sain arvostelulomakkeen(-10 pistettä TVA, talutin tulee irroittaa ennen lähtöluvan antamista) !
Lopulta saimme lähtöluvan, mutta Inka vieläkin kuikuili Tarjan suuntaan ja mulla meni pasmat sekaisin, kun ensimmäinen kyltti oli ISTU - TÄYSKÄÄNNÖ OIKEALLE => annoin Inkalle väärän käskyn ja jouduin lähtemään lähtöön uusimaan liikettä (uusimisesta -3 + -1 kontrollivirhe).
Ongelmia oli vielä seuraavalla kyltilläkin, kun Inka haahuili niin käännös vasemmalle oli kyllä suoraan sanoen onneton ja siitä -1TVA virhettä ja Inka oli vielä seuraavalla kyltillä nihkeä, kun piti tehdä askeleita. Seuraavana oli sitten peruutus askeleet, joista otin - 1 pistettä ohjaajavirhettä (en kyllä tiedä mitä).
Tämän jälkeen oli sitten pujottelu, jossa alussa oli vaikeuksia, kun Inka taas rupesi etsimään Tarjaa, joka kuvasi kehän laidalla. Ehkä tässä vaiheessa kuitenkin vähän rentouduin ja sain Inkan mukaan vähän paremmin ja loppuosa menikin sitten oikein kivasti ja Inka alkoi keskittymään paremmin. Yhden -3 pisteen virheen saimme vielä yhdeltä kyltiltä ja siinä luki ohjaajavirhe, mutta en tiedä mitä siinäkään tapahtui.
Erittäin tyytyväinen olen pyörähdykseen, johon näköjään treenit on tuottaneet sen osalta tulosta.
Lopputulos AVO 81 pistettä + koulutustunnus RTK2, tuomari Tiia Hämäläinen !
Aika hyvä saavutus pikkumummo koiralta, joka suoritti rally-tokon avoimen luokan nyt 1 kk:ssa ja viimeisestä alokasluokan kokeestakaan ei ole kuin kaksi kuukautta. Tässä, kun vielä ottaa huomioon, että se oli lähes totaalisesti tauolla pari vuotta ja sillä oli vielä se hermon juuttuminen puristukseen (tai niin epäilen, eihän sitä koskaan diagnosoitu kunnolla), jonka vuoksi Inka söi ihmisten hermokipulääkettä, jonkin aikaa. Myöskin siihen nähden, että olen jo pari kesää pelännyt, että onko ne Inkan viimeisiä, kun kunto on ollut niin huono niin ilahduttaa, kun toinen on näin paljon paremmassa kunnossa.
Täytyisi unohtaa kaikki pikku virheet mitä kisoissa tulee ja nauttia vaan siitä, että sen häntä vielä vipattaa töitä tehdessä, vaikka seuraaminen ei enää ihan mun kriteereitä täytä.
Saan kiittää Inkan parantuneesta kunnosta osteopaatti Johanna Mankista ja eläinlääkäri Sanna Malkamäkeä akupunktio hoidoista, joiden avulla Inka pääsi eroon hermokipulääkkeistä ja viime kesän lomailu Tarjan luonna antoi vähän varmaan kunnollekin pikkuisen lisäpotkua, vaikka ei Inka oikein enää lenkkeillä jaksakkaan ja joudutaan usein huilaamaan matkan varrella !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti