sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

19.03.2015 voi pee...... ja 20.3.2015 Christan koulutus

Ei voi olla totta, mä heräsin aamulla niin, että jokapaikkaa kolotti ja päätä särki, yökötti ja muutenkin olo karsee. Lähdin töihin, mutta toivotonta keskittyä mihinkään, mutta iltapäivällä lääkäri tosta ärtyneestä paksusuolesta, joten ajattelin sinnitellä, kun lomaa seuraava päivä.

Ei siitä mitään tullut, lämpö alkoi nousta ja soitin lekuriin. Lääkäri epäili A tai B influenssaa, oireet niin selvästi viittasi siihen. Sairasloma tiistaille asti. Voi ketutus..... Christan koulutus huomenna ja liikkurointi lauantaina. Ei mulla ole varaa heittää 40 euroa kankkulan kaivoon, varsinkin, kun olen puolivuotta tätä koulutusta odottanut. Lisäksi se liikkurointi, ei siinä sairaslomatodistus auta, pitää itse löytää tuuraaja ja mistäs enää yhden päivän varoitus ajalla ketään saat ja uhkana 40 asteen kuume, helkkarn helkkari.

Kotiin tullessa kuume vaan nousi ja mulla, kun nousee yleensä max. 37,5 asteeseen ja olen jo silloi  pois tästä maailmasta ja pedin pohjalla. Siinä sitten ilta meni 38 asteen kuuneessa ja ainoa matksn väli vessan ja pedin väliä. Särki jalkoja ja jokapaikkaa ihan helkkaristi ja koko päivänä söin vaan banaanin ja kiivin sekä pullon jaffaa. Olo oli myös aika tukkonen.

Yöksi lykkäsin Panadolia, lääkärin määräämää sitä vahvinta ja toivoin parasta, että kuume laskee. Laitoin Charlotelle viestiä, että jos pystyn niin tulee oman vuoron ajaksi Christan koulutukseen Toivon kanssa ja palaan kotiin takaisin nukkumaan. Meillähän pitäisi olla se koko päivä noissa paikalla, mutta nyt mahdotonta, kun pitäisi  pysyä kotona lepäämässä.

Maria lupasi hoitaa perjantain koulutuksen yksin, jos kuume mulla nousee korkeaksi !

Nämä on tosi hankalia, kun jos olisi vaan rivityöntekijänä niin ilmoittaisi, että ei pääse, mutta näissä tilanteissa on mentävä, vaikka mikä olisi. No ei ehkä sentään sairaalan pedistä.

Perjantaina herättyäni mittasin lämpöä ja kuume oli laskenut, mutta nyt oltiin alilämmön puolella ja reippaasti 35,6 ja 35,8 :( !

Panadolia 1000 ml kitaan ja menoksi. Onhan mun koirat ulkoilutettava oli tilanne mikä tahansa, vaikka miten on kipiä. Nyt Toivo ulkoili lämpimässä hallissa. Christan koulutus oli niin super ja tulkinnat Toivosta ja musta osuvia.

Huikkasin sitten kiitokset ja selitin Christalle, että pakko lähteä kotiin takaisin lepäämään !

Kotona oli yllättävän hyvä olo ja ihme tauti kyllä eilen iski. Kävin taas heti petiin ja aika sikeästi taas tuli nukuttua. Ehkä tulehduskipulääkkeillä osansa tässä.

Aiheet mulla oli kontakti ja nouto. Juuri, kun toin Toivon kentälle  Christa selitti, että ilman kontakia ei ole mitään ja aika remahdus naurua tuli, kun sanoin, että mikäpäs muu, kuin kontakti olisi aiheena. Toivo oli myös jäänyt lähtemättömösti viime vuodesta Christan mieleen, ei sitä kovin usein collieta saa taltutella ;) !

No ei se mitään, kun sanoi tykkäävänsä Toivosta kovasti, ei ehkä helpommasta päästä, mutta saan olla iloinen sen voimasta ja hmmmm sanotaanko virrasta. Koiraa ei voi muuttaa ja meidän on muututtava sen mukana ja nyt mun on muututtava. Toivolle on oltava hyvin mustavalkoinen ja sillä ei voi olla viittä eri vaihtoehtoa. Sille on kerrottava selvästi mikä on oikein ja mitä ei haluta, ei mitään siltä väliltä.

Kontakti treeneissä jatkossa teen nyt alkuun niin, että esim 5 s kontakti ilman häiriöö + palkka, 10 s + palkka. Sitten häiriö mukaan ja jos reagoi niin otan kummastakin puolen kaulusta kiinni ja sanon rauhallisesti "EI, noin Toivo" ja sitten jatketaan. Nyt se katsoi mua, mutta silmät pyöri, sitten pyöri toinen silmä ja lopulta jätkä keskittyi muhun.

Tätä jatketaan niin kauan , kun kestää häiritsijällä saman lelun kuin mulla. Sitten vasta siirretään se sama harjoitus seuraamiseen.

Noudossa aihe se tassut edellä meno ja kapulan ruma kohtelu. Alkuun näytin meidän normi pito ja nostotreenit läheltä ja ne oli Christasta ok. Sitten vaan, kun vietiin kauemmas niin nosto oli ruma. Ei se kyllä näin rumasti sitä ole ennen käsitellyt edes tai sillä pelleillyt. Ei vaan tiennyt mitä tekisi, kun näki mun tyytymättömyyden niin ei sitten tuonut mullekkaan. Yleensä vaan otan pois.  Näytin sitten yhden meidän normi treenin, kun vien itse ja se oli siisti, ei ihan puhdas, mutta parempi.

Saatiin ohjeeksi nyt kävellä, annan kapulan suuhun ja jos kerrankin korjaa niin otan pois ja ilmoitan nätisti, että niin ei saa tehdä ja sitten annan takaisin ja jatketaan niin, että toimii. Jos muistan oikein niin sama juoksusta ja sitten koira kauas ja kapula sen eteen ja siitä palautus. Treenataan noita vanhoja nosto yms, juttuja samaan aikaan.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti