Maanantain ja tiistain saivat koirat huilata, ei tehty mitään treenaamiseen liittyvää ja keskiviikkona sitten suunnattiin HPH:n koulutukseen Taliin.
Oltiin Terhin ryhmässä tällä kertaa ja päätin ensimmäiselle kierrokselle ottaa Toivon Merjan Lelu Austraalianpaimenkoira pojan kanssa samaan aikaan harjoittelemaan paikallamakuuta. Tietysti ensin kysyin, että sopiiko Merjalle.
Toivo oli erittäin hyvässä mielentilassa paikallamakuussa ja alkuun jäin aika lähelle, koska peili jäi autoon ja yritin asentaa peili sovelluksen kännykkääni. No onnistuihan se, mutta en saanut millään Toivoa sen sihtiin. Toivo makasi kuitenkin todella hyvin, mutta kun sitten menin sen 30 askeleen päähän ja räpläsin sitä pirskatin kännykkää, jotta näkisin paremmin niin Toivo nousi istumaan ja en nähnyt sitä ja en siis heti salamana reagoinut, mutta onneksi Virva sitten huusi minulle, että Toivo nousi ja tajusin lähtemään palkkaamaan. Tavoitteena oli, että kun kasvatan matkaa niin silloin olen vaan hetken siellä kauempana eli ei samalla ajan lisäämistä.
Lelu otti siinä lopussa vielä luoksetulon ja kun Toivo pysyi hienosti maassa niin kävin palkkaamassa Toivon ja vapautin. Sen jälkeen siirryttiin treenaamaan lähelle esteitä, kun vaihdettiin Päivikin ryhmän kanssa paikkoja. Yritin vaatia Toivon pitämään kontaktia ja "seuraamaan" sivu -käskyllä, jota käytän siirtymissä.
Päätin sitten, että otetaan hyppyä ja tehtiin ensin matalaa pariin kertaan. Toivo ei ollut aikaisemmin hypännyt muistaakseni tämän näköistä hyppyä ja menikin pallon perässä sivusta, mutta sen jälkeen onnistui. Päätin vielä riskeeraa ja ottaa metrin hypyn, kun välikorkeutta ei ollut. Toivo on hypännyt metrisen viimeksi, kun oli alle vuoden ikäinen ja mökillä testasin, että mitenkä rohkeus riittää metriin ja kyllä se silloin riitti eli vain kerran ollaan metristä menty. Mökillä käytin silloin myös lautoja määrittämään, että mistä hyppy alkaa ja mihin loppuu. Onko se määrittänyt jo silloin ponnistuskohtaa vai onko tuo ihan luonnollista sille, että se osaa valita oikean ponnistuskohdan !
Viime keväänä ehdin ottaa pariin otteeseen noin 80 - 94 cm korkeudelta hyppyä Viilarissa, joten kovin montaa hyppyharjoitusta ei korkeilla esteillä ole takana, ellei sitten lasketa meidän makuuhuoneen porttia mukaan. Oikeastaan juuri tuon kotona esiintyneen hyppyvoiman takia päätin ottaa sen metrisen.
Tein samalla systeemillä kuin matalammalla, että heitin narupallon toiselle puolen ja menin vähän lähemmäs ohjaamaan esteen taakse paluuhyppyä, jotta ei kierrä. No eihän se heti noin vaan onnistunut, joten Terhi meni Toivon pallon kanssa toiselle puolen ja näytti sen esteen takaa ja mä sitten lähetin hyppäämään ja juoksin sitten sivulla (tai takaahan mä tulin) ja komean hypyn puhtaasti Toivo teki ja ei lähelläkään mitään kosketusta ja sama takaisinpäin. Vitsit miten hienot hypyt ja niin varmaa lähestymistä ja rohkeutta, HYVÄ TOIVO !
Tämän jälkeen ajatuksena vähän seuraamista, mutta Toivo huomasi toisen uroksen esteiden välissä paikkamakuussa ja keskittyminen hieman herpaantui. Pysyi kuitenkin hyppysissä, vaikka vähän kävi kurkkimassa. Ensimmäistä kertaa Toivossakin näkyi vähän sellaista äijämäisyyttä.
Päätin sitten kokeilla ennemminkin sitä tokon valmennusryhmän koulutuksessa ollutta jutskaa eli Toivo sivulle niin, että oikeassa kädessä pallo ja sitten tuon sen takakautta Toivon yläpuolelle luoden jännitettä ja vapautus merkkisignaalilla lelulle. Vaikka nämä meni hyvin niin kuikuili vähän toisella silmällä bortsua, joten Terhi käski minun pistää vähän leikkimiseen tehoa ja olla kiinnostavampi kuin toinen uros ja sehän toimi, mutta olinpas hiukkasen hengästynyt leikkihetken jälkeen, kun pistin kaikkeni peliin :) !
Toisella kierroksella bortsu herra oli kanssa samassa paikassa paikallaolo treeniä tekemässä ja otin silloin noutoa. Ensimmäinen nouto oli vähän turhan hätäinen ja lähetin Toivon, kun se ei ollut optimaalisessa tilassa. Vähän tuli epätyypillisesti ääntä ja kiersin koiran, josta huolimatta Toivo nyki kuitenkin. Itse nouto oli suhteellisen kiva, mutta palautus selvästi ohjautuu liikaa vasempaa sivua kohti ja nyt itse korjasin siihen suuntaan, ettei pääse tekemään sivulle ja toistin vielä liki -käskyä ja napautin reisiin, jotta muistaa tulla eteen.
Toinen kerta olikin jo parempi ja odotti maltillisesti. Annoin frolicin sen jälkeen, kun Terhin lisäheitto oli laskeutunut maahan. Hyvin lähti liikkeelle, mutta matkalla tuli vähän sivulle vilkaisua toisen koiran vuoksi ja vähän päästi ääntä nostaessaan kapulan eli toinen koiruus hieman toi Toivolle epävarmuutta. Palautus ihan kiva ja paremmin nyt eteenkin ja palkka sitten sen jälkeen, kun otin kapulan niin otin edestä liivin sisältä patukan ja tiputin sen Toivolle samalla kuin astuin taaksepäin.
Loppuun vielä kova juuttipatukka käteen ja leikkiä peliin sekä lähetys matalammalle A-esteelle ja se edestakaisin niin, että menin sivulla mukana. Sama juttu isommalla esteellä, mutta siinä tulikin sitten haaveri. Toivo lähti hyvin patukka suussa ja kiipesi tosi kepeästi esteen, mutta sitten paukkasikin juuri paikkamakuusta vapautettu bortsu äijämäisesti Toivon eteen ja Toivo kanssa häntä tanassa yllätettynä. No vaistomaisesti itse reagoin karjaisemalla perkeeleesti ja käskin perkeleen säestämänä toisen koiran pois. Siinä varmaan pelästyi niin koira kuin ihmisetkin, mutta se on multa niin alkukantainen reagtio, kun Rommin päälle en saanut ketään aikanaan päästää ja se oli estettävä keinolla millä hyvänsä.
Terhi sitten sai minut myös tuosta ruotuun, kun ei antanut minun käyttäytyä hermostuneesti ja käski leikkiä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja Toivo ei saanut nähdä, että minuun vaikutti toisen koiran häirintä, joten minäpä leikin ja siitä sitten Toivon ohjaus täyskorkeelle vinoesteelle uudelleen ja hyvin meni yli, vaikka vauhti oli aika olemattomissa.
Vitsit, kun se on makee koira, ei voi muuta sanoa :) !
Nyt vaan, kun saisin vielä hallintaan tuon pienen pojan hormonitoiminnan eli saisin sen valjastettua oikeaan toimintaan niin mulla on kyllä tosi kiva harrastuskaveri !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti