28.10.2007 agilitykisat Purinalla ja tottista

Tänään meillä oli oman seuran kisat Purinalla ja osallistuin Pablolla kisaan, töissä en tänään ollut. Aamulla valitettavasti vasen jalkapöytä ja jalkapohja tuntui astuessa hieman aralta ja lenkillä jalka meinasi pariin otteeseen pettää alta, viiltävän kivun iskiessä. Itse kisaan jalka ei kylläkään vaikuttanut, mutta nyt tätä blogia kirjoittaessa jalkaa sattuu aivan kauheasti, vaikka olen siihen tulehduskipulääkegeeliä levittänyt.

Kisa ei mennyt ihan toiveiden mukaan, mutta koiraan olin kyllä ihan tyytyväinen, vauhti kohtalainen ja kääntyy oikein kivasti, valitettavasti tuli kuitenkin peräti ennätys ratavirheissä eli tulos 15,51. Rata näytti tänään kakkosluokassa tuottavan vaikeuksia useimmille, ylättävän paljon tuli virheitä koirakoille.

Pablo otti A:n alastulosta kontakti virheen, keinulla Pablo ei kestänyt sitä, että käännyin alastulo kontaktin edessä kohti Pabloa, joten hyppäsi alas ennen kuin koski kontaktiin. Tarkoituksenani oli ollut, että lähetän koiran keinulle ja leikkaan koiran takana keinun toiselle puolelle, mutta olin sen verran edessä koiraa, että leikkaaminen ei onnistunut. Olisi kannattanut tehdä ennen keinua valssi tai leikata koiran takaa vasta keinun jälkeen. Kepeille sisäänmeno onnistui hyvin, mutta toiseksi viimeisen kepin välin jouduin korjaamaan, joten siinä hieman tuhraantui aikaa, vaikka korjaus tapahtui ihan nopeasti. Ihanneaika oli 42 sekunttia ja meidän aika 42,51 eli vauhti oli ihan kivaa, keinulla ja kepeillä kuitenkin tuhraantui aikaa. 

Kotiin palattuani vaihdoin lennossa koiraa ja heitin liivin päälle, jalan kivusta huolimatta. Ajoin Viilarin kentälle Rommin kanssa harjoittelemaan hyppynoutoja. Ihan ensimmäiseksi veimme Rommin pallon kentän laidalle ja seurautin Rommin kentän toiseen laitaan, kelvollista seuraamista, kontakti pysyi ihan kivasti. Pikkuisen on kuitenkin nähtävillä sivusuunnassa väljyyttä, johon täytyy hieman puuttua, ei kuitenkaan pahasti.

• Seuraaminen / pitkä suora normaalia kävelyä, pätkä juoksua, pätkä normaalia, käännös oikealle


• Nouto / kapulalla hetsaamista, Rommi haki innokkaana ja toi vauhdilla, yritin vapauttaa kesken tuonnin patukalla härnäämällä, mutta äijäpä ei luopunut kapulastaan patukan takia, vaan toi sen kapulan mulle :o), istui hinosti eteen


• Nouto jyrkkä vinoeste / Yhdessä toiseen suuntaan, laitoin kapulan suuhun ja takaisin yli esteen, yritin myös ihan kilpailunoutoa, mutta se ei vielä onnistu.

Ongelma:  yrittää varastaa ja kiertää mennessä esteen. Jos yritän pitää sivulla namilla, niin sitten on ongelmia kapulan paikantamisessa.

• Nouto hyppyeste / Pidin namilla sivulla (katso käskyä käyttäen), sitten hyppy ja tuo. Ensimmäisen kerran kävelin vieressä ja osoitin kapulaa samalla kuin annoin tuo käskyn.  Otin muutaman toiston ja kaksi viimeistä oli oikein hyviä.


• Pätkä seuraamista, käännöksiä paikalla ja patukalla leikkiminen


• Eteenmeno / seuraaminen noin 15 - 20 askelta, lähetys pallolle (ok), loppuun leikkiä jalkapallolla

Ennen autoon menoa vein Rommin naapurikentälle, pidin pannasta kiinni ja hetsasin jalkapallolla, viskasin pallon eteenpäin ja lähetin Rommin "eteen" käskyllä perään ja sitten juostiin autoon saaliin kanssa.

Tuli tänään otettua vähän liikaa Rommille noita toistoja tuolla kapulalla, mutta sitten seuraavalla kerralla tehdään vaan kerran.

 

 

27.10.2007 Jälkeä ja tottista

Aamulla tavattiin Kaisan ja Arttu Howavart uroksen kanssa Pukinmäessä Vantaanjoen kupeessa. Lyhyen aamupissatuksen jälkeen veimme koirat autoon ja teimme Inkalle ja Artulle jäljet nurmikentälle.

Siinä pälätellessä ja sopivaa nurmikenttää etsiessä unohdimme sitten oleellisen ja onnistuimme laittamaan jäljet vastatuuleen, ei mitenkään hyvä juttu kun nimenomaan yritetään saada Inkakin jäljestämään intesiivisesti.

Inkan jälki oli noin 130 askelta ja lopussa tein kaarroksen oikealle, namia oli jokaisella askeleella ja lopussa keppi. Keskittyi ylättävän hyvin vastatuulesta huolimatta ja itse jäljestykseen olin aikas tyytyväinen, vieläkin jättää muutaman askeleen merkkaamatta, mutta nyt alkaa tuo kuvio selvästi jo hahmottumaan. Inkan jäljen loppu vaan meni aivan pipariksi, keppi oli "varastettu" jäljen päästä, vaikka Kaisa oli jälkeä vahtinut sen aikaa kun kävin hakemassa Inkan autolta. Mitään muuta mahdollisuutta ei ollut kuin jäljen ajon aikana siitä läheltä polkua pitkin meni ihminen ja koira (ei mielikuvaa rodusta tai ihmisen sukupuolesta), joten todennäköisesti hän oli päästänyt koiran nappaamaan kepin ja namit siitä läheltä, koska noin metrin matkalta ennen keppejä Inkan tyyli jäljestää muuttui ja siihen mihin kepin olin laittanut alkoi Inka vimmatusti sitä etsimään. Minä ja Kaisa myöskin etsimme keppiä, ennenkuin todella tajusimme, että se oli kadonnut. Jälki siis päättyi vähän töksähdellen, mutta onneksi Inka oli innoissaa patukasta, jonka sille heitin liivin taskusta. Ai, että otti päähän, onneksi kuitenkin tyttö oli iloisella mielellä, mutta se hämmenys ei jäljenpäässä ei ollut hyväksi.

Ennen Rommin jälkeä Kaisa ajoi Artun jäljen, hyvin pojalla oli muistissa mitä ollaan tekemässä, vaikka edellisestä kerrasta oli aikaa. Intoa kyllä oli hieman enemmän kuin tarkkuutta, mutta ihan kivasti meni, hieman kun saa vauhtia jarrutettua, niin siitä se lähtee sujumaan.

Rommin jälki tehtiin L-kirjaimen muotoiseksi ja alku sivutuuleen ja loppu myötätuuleen. Yksi kulma vasemmalle. Namia oli alkumatkassa jonkin matkaa ja hieman ennen kulmaa pätkä ilman namia ja kulman jälkeen jonkin matkan päässä alkoi uusi namipätkä, joka päättyi keppiin. Jälki oli ehkä hieman yli 200 askeleen paikkeilla, ihan tarkalleen en osaa sanoa. Aika tarkkaan jäljesti namipätkää, muutama nami yhäedelleen jäi matkalle, mutta keskittyminen ihan mukiinmenevää ja namiton pätkä erinomainen sekä polun ylitys varma. Kulma sujui aivan upeasti, mahtavaa ja tällä kertaa malttoi tuoda kepinkin ilman mukinoita. Tämä olikin sitten ensimmäinen vierasjälki Rommilla pellolla, kaikki peltojäljet olen tehnyt sille itse.

Autojen lähelle teimme vielä Artulle toisen lyhyen namijäljen, mutta ehkä olisi saanut vanheta vähän kauemmin. Intoa oli yhä enemmänkuin malttia, mutta ainakin sitä motivaatiota löytyy, joten siitä on hyvä jatkaa. Pablolle laitoin siihen autojen viereen lyhyen jäljen, jossa neljä keppiä muutaman metrin välein. No enpä ollut laittanut sitten alkumerkkiä, joten ei auttanut kuin sivusta nostattaa Pablolla jälki ylös ja loistavasti sen nostikin ja jäljesti niin tarkasti, nenu maassa ja kepit ilmaisi epäröimättä. Se on kyllä niin suloinen. Tämän jälkeen tehtiin pieni remmilenkki koko porukan voimin, oikein hyvin onnistui, ei mitään ongelmia koirien kesken, hienoa, joten voidaan käydä useammin lenkillä. Inkahan on ennenkin käynyt Artun kanssa lenkillä, mutta pojille oli ensimmäinen kerta.

Ennen kotiin lähtöä, haukutimme Pabloa. Kiitoksia paljon Kaisalle, että vielä jaksoi uurastaa Pablonkin kanssa.

Illalla olikin Purina Areenalla tottistreenit. Otin mukaan koko porukan, kun paikalle oli tulossa vain neljä ohjaajaa. Aloitin Pablolla puomilla, muutaman kerran siitä tehtiin ylityksiä niin, että namikippo tai nami oli siellä alastulon puolella odottamassa. Toisella kerralla näytti aika epävarmalta, mutta viimeisellä ylityksellä onnistui jo paremmin.  Pari kertaa otin tokon hyppyesteen suoralla palkalla ja sen jälkeen ihan oikean tokohypyn. Muuten onnistui oikein hyvin, paitsi kerran jäi keikkumaan siihen esteen eteen, jolloin annoin uuden käskyn eli nyt jonkin aikaa ihan vaan suorapalkkaa. Muutaman kerran harjoittelimme myös kapulaa, jonka pitäminen näytti tänään olevan hieman hankalan näköistä, lähinnä kai johtui kapulasta, joka oli vieras Pablolle. Siinä on se keksiosa hieman liian pitkä ja muutenkin se maavara vähän huono puikkokuonoille. Ohimennen tuli myös harjoiteltua paikallaoloa, kun Pablo makasi keskellä kenttää Taikan harjoitellessa noutoa ja hyppyä.

Pablon harjoitus:

• Paikallaolo


• Tokohyppy suorapalkka/seisominen


• Noutoa

Seuraavaksi oli Inkan vuoro. Yhä hieman häiriintyi hallista, näkyy siinä, että seuraamisessa kontakti heikkenee ja muutenkin paljon häiriöherkempi. Yllättävää, että ei ottanut Taikasta niinkään häiriötä, mutta pieni soopeli collienpentu kiinnosti yllättävän paljon. Kertaakaan tähän päivään asti ei ole lähtenyt mun luota, mutta yritti karata pennun luokse, jolloin sain ihan oikeasti kieltää. Myöskin leikki ei ole koskaan keskeytynyt toisten koirien tai ihmisten takia, mutta tuo pieni soopeli vauva näytti kiinnostavan niin paljon, että ei voinut kunnolla leikkiä enään, toki jo olikin riekkunut patukan kanssa jonkin aikaa.

Otin ihan vaan tekniikka namilla:

• Takapääharjoitus, oikealla jalalla astuen kääntyen vasemmalle


• Täyskäännös paikalla


• Paikallaoloa ihan pienen ajan


• Seuraamista ympyrää (kontakti huono)


• Luoksetulon eteentuloa


• Liikkeestä maahanmenoa (peruutin)


• Tokohyppyä suorapalkalla

Viimeisenä olikin sitten Rommi, jonka kanssa tehtiin seuraavaa:

• Seuraaminen (ei niin rento kuin viimeksi)


• Luoksepäästävyys (Tuija kävi Rommin vieressä ja hieman silitti poskesta)


• Luoksetulo eteen/sivulle siirtyminen (epäonnistui, ei tullut sivulle suoraan), uudella käskyllä onnistui


• Tokohyppy suorapalkka


• Tokohyppy stop käskyllä, palkkasin esteen toiselta puolelta


• Noutoa

Noutoa tehtiin eri variaatioilla. Ensin tein niin, että jätin Rommin istumaan, patukan Rommin eteen ja itse siihen sivulle ja koiranpuoleinen jalka eteen ja sitten sama toistepäin. Hyppynoutoa, jossa hieman itse liikuin taaksepäin ja otin vastaan laittamalla toisen jalan hieman eteen.

Sen jälkeen Tuija piti Rommia, minä hieman härnäsin kapulalla ja heitin sen sitten Tuijan sivulle, josta Rommille käsky, jolloin Tuija päästi Rommin irti. Nyt palautti mulle kapulan laukalla. Lopuksi heittelimme kapulaa ja Rommi sai ryöstää sen meiltä.

Muutaman kerran otin myös puomin ja pari hyppyestettä eli hieman agilityä keventämään hommaa. Loppuun päätin treenit A-esteelle, jonka ylitys taisi olla jo hieman palkkakin Rommille :o) !

24.10.2007 jälkeä pellolla

Pian kanssa taas jälkitreenit pellolla. Täytyi mennä töihinkin autolla, että ehtii ennen pimeää treenaamaan :o) !

Pia olikin jo tekemässä Tessalle jälkeä, kun saavuin ja itse tein jäljen ensin Rommille. Rommin jälki oli yhteensä 230 askelta, alku myötätuuleen, johon tuli yksi kulma vasemmalle. Jokaisella askeleella oli koiranmakkaraa ja lopussa keppi. Rommi ajoi jälkeä ihan kivasti, nenä hyvin maassa, mutta valitettavasti taas jäi nameja matkanvarrelle, varsinkin oikean jalan.

Inkan jälki oli suunilleen samanpituinen ja myötätuuleen, kulma kuitenkin oli enemminkin loiva kaarros kuin kulma. Inkan jäljestys oli ihan mukavaa, vaikka niitä nameja matkalle jonkin verran jäi (pedigree lammasriisi). Nenä nuuskutti maata ja paljon vähemmän otti häiriöitä liinasta tai Pian ja mun puheesta, jota harrastetaan ihan tahalleen, jotta saadaan hieman sitä häiriöherkkyyttä pois. Hieman kuitenkin täytyy olla liinan kanssa tarkempi kuin Rommin kanssa, ei kestä jarrutusta näin pitkällä matkalla, joten seuraavat namijäljet tehdään vain noin 50 askeleen pituisisksi ja samalla kertaa 2 - 3 lyhyttä jälkeä, joiden aikana vaaditaan ottamaan jokainen nami, nälkä pitää olla silloin kohdallaan. Lopussa Inka oli sen näköinen, että missäs hänen patukkansa on ja tietysti se oli jäänyt autoon, kun tarkoitus oli palkata namilla jäljen päässä, no tästälähin pistän sen patukan jo kotoa lähtiessä liivin taskuun. Pieni niin sitä odotti, joten ainoa vastaava mun taskusta löytyi oli tuo jälkikeppi, jota sitten heittelin.

23.10.2007 Pablolla agilityä

Tänään oltiin Pablon kanssa agilitytreeneissä Ojangossa ja harjoiteltiin muutamaa radanpätkää. Oli erittäin mukava olla kentällä, verrattuna tuohon Keravan halliin. No toisaalta pitäisi olla tyytyväinen, kun on jokin paikka missä talvella käydä, mutta kyllä on ikävä Purinahallia.

Vieläkin tuottaa tuo puomi ongelmia, joten ei ole kovin kiva lähteä sunnuntaina kisaamaan.Vielä edellisellä viikolla puomi ylitettiin ihan reippaasti, mutta tuolla Keravan hallilla tapahtunut "vaurio" painaa vieläkin koiran mieltä. Kyllähän se puomin menee, mutta selvästikkään ei nauti siitä, joten tässä on taas paljon hommia ensikeväänä kun palataan hallista kentälle. Toisaalta, jos en ota puomia hallilla ollenkaan, voi olla, että koko homma on unohtunut kevääseen mennessä. Sinänsä huono vuosi, kesällä liukastui puomilla ja tippui sieltä alas pahassa kulmassa ja loukkasi itsensä, ensin luulin, että selkä tai jalka meni pahastikkin rikki, mutta silloin selvittiin säikähdyksellä. Jonkin aikaa saatiin tehdä töitä, jotta puomista taas mentiin iloisesti ja nyt sitten taas lauantaina hallissa koira koki puomille nousun hallin katon takia epämielyttäväksi, eikä se pahemmin auttanut, että putosi vielä sieltä ylösnousulta. Kovin ikävä juttu, varsinkin kun Pablolla ei ole vielä edellisinä vuosina ollut puomilla mitään ongelmia, vauhti ei nyt mitään päätähuimaavaa ole ollut, mutta ihan reipaasti on mennyt yli.

Agilitytreenien ohella harjoitin Pablon kanssa sivulletuloa suoraan sivulle, niin ettei kierrä takaata. Oikein näppärästi kääntyy, joten lähdetään työstämään sitä, kunhan ensin keksin uuden sivulle käskyn ja seuraamiskäskyn.

21.10.2007 Scy Ry:n pk-toimikunnan järjestämä tottis Hyvinkäällä

Sunnuntai vietettiinkin sitten Hyvinkäällä tottelevaisuuskoulutuksen merkeissä. Koulutuksen järjesti Suomen Collieyhdistyksen pk-toimikunta ja kouluttajana oli Varpu Siivonen. Keli suosi meitä, aurinko paistoi ja kerrankin olin pukeutunut niin, ettei tarvinut jäätyä kokonaan. Termoskannu teetäkin oli tullut mukaan lämmikkeeksi.

Olimme päässeet koulutukseen Inkan kanssa ja Rommi tuli sitten Inkan seuraksi mukaan, vähän sillä tähtäimellä, jos voisin sen kanssa, jossain välissä myös hieman harjoitella vieraalla kentällä. Koulutuksesta sai ihan pelkällä katselulla ja kuuntelulla niin paljon irti, että edes lenkille tai esineruutua tekemään ei viitsinyt lähteä vaan imettiin sitten kaikki oppi minkä irti saatiin. Vain ensimmäisellä kierroksella maltoin käydä Rommin kanssa hieman harjoittelemassa kentän toisessa päässä.

Rommin kanssa otin seuraamista, kaksi luoksetuloa, niin että vapautin sen leikkimään heittämällä patukan jalkojeni välistä, saimme myös pienen taisteluleikin aikaiseksi patukalla. Yhden maahanmenon ja lopuksi eteenmenon lyhyeltä matkalta pallolle (pallo jätetty kentän laidalle treenin aluksi). Lopuksi Rommi sai kantaa jalkapallon kentän laidalle oikein juoksujalkaa. Oikein kivasti meni, eikä ottanut pahasti häiriötä.

Inkan vuoro oli toisena ja ensimmäisellä kerralla hain Inkan vähän turhan aikaisin autosta, mutta tyttö kuitenkin jaksoi ihan kivasti odotella. Ensimmäiseksi hieman omasta-aloitteestani kävimme läpi omaa liikettäni käännöksissä. Sen jälkeen tein pätkän seuraamista Inkan kanssa, jonka tuloksena saimme uuden harjoitteen tuolle takapäänkäytölle käännöksiin ja neuvosta tulee todennäköisesti olemaan paljonkin meille hyötyä. Eli tavallaan lähden oikealla jalalla pyörimään käännöstä vasemmalle eli ympyrää oikean kautta, olipas helposti selitetty :-), mutta muutaman kokeilun jälkeen Inkan peppu heilu aika kivasti, joten eikun harjoittelemaan.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen pidimme pienen ruokatauon syöden eväitä ja rupatellen tietysti koirista :-) !

 

Toisella kierroksella harjoittelimme Inkan kanssa liikkeestä maahanmenoa ja tälläkertaa saimme myös uuden ohjeen, josta myöskin sain vähän uudenlaista puhtia jätättävien liikkeiden opettamiseen. Eli lähden peruuttamaan ja käsken siitä Inkan maahan, kehu + palkka ja vapautus ja sama juttu uudelleen. Ensimmäisillä kerroilla käytin kättä hieman apuna, mutta vähitellen se onnistui jo ilman käsi avustusta. Sen jälkeen yritimme samaa sivulta, joka muutaman kerran onnistuikin, mutta sen jälkeen neiti oli hieman hämillään ja piti vaan hienoa kontaktia yllä ja tuli mukaan, jos en anna käsimerkkiä. Näin aluksi pidän koiraan kontaktia kun annan käskyn ja myöskin yritän antaa käskyn vähän napakammin, kuten "maahan" eikä "maahaaan". Seuraamista ei tässäkään vaiheessa vaadittu, vaikka Inka kylläkin käytännössä seurasi.Ohjeeksi saimme, että teemme jonkin aikaa peruuttaen tuota harjoitusta ilman käsiavustusta. Lopuksi otimme luoksetulon, niin että Varpu piti kiinni Inkaa ja etenin hieman patukalla nostattaen, mutta kääntyessäni koiraa kohden asetin patukan ojennetuin käsin eteeni ja otin Inkan vastaan patukalla ohjaten istumaan eteeni. Pieni leikki ja Inka sai voittaa patukan ja kantaa sen autoon.

En tarkalleen nyt väsyneenä muista mitä kaikkea muut tekivät, mutta kirjailen nyt joitan sellaisia ylös, joista meille voisi olla hyötyä.

Kontakti:

Koira sivulle, apuohjaaja häirii lelulla, koira saa katsoa apuohjaajaa/lelua, odotetaan, että koira ottaa kontaktin ja palkataan ensin kehulla "hyvä" ja sitten nami (samaa juttua tehtiin myös namipussia rapistellen). Tätä samaa voi käyttää sitten myöhemminkin seuraamisessa eli seuraamisen aikana apuohjaaja kävelee vieressä, välillä heiluttaen patukkaa (tässä tapauksessa narulelua), koira oppii olemaan välittämättä, kun tietää palkan kuitenkin tulevan ohjaajalta.

Seuraaminen:

Lajaa kahdeksikkoa, ympyrää, pienennetään ympyrää tai kahdeksikkoa, välillä pitempiä seuraamisia.

Haukkuminen/vinkuminen:

Viedään koira autoon, puututaan asiaan jo heti alussa. Pitkä tie, mutta tuottaa tulosta parhaiten.

Yksi vaihtoehto on myös, jos koira käy kierroksilla laitetaan kentän laidalle ja haetaan sieltä, jos on hiljaa, jos taas aloittaa huudon niin viedään takaisin. Koira voidaan ottaa kentän laidalta tavallaan kuin pissalenkille ja tuodakkin suoraan kentälle, ei mitään perusasentoja vaan esim. hieman peruuttaa ja sieltä sitten lähteä seurauttamaan. Erittäin tärkeää muistaa käyttää ennen palkkausta "hyvä" sanaa, joka sitten viedään kisaan palkaksi mukaan.

Nouto:

Koira jätetään paikalleen, noin metrin päähän koirasta jätetään kapula ja ohjaaja menee suunilleen saman matkan päähän kapulasta kapulan sivulle laittaen koiran puoleisen jalan hieman eteen. (Itse laitoin kapulan niin, että se oli käännetty minuun päin). Sama juttu myös toiseen suuntaan. Tällä saatiin ohjattua koiraa tulemaan lähemmäksi ohjaajaa. Toimi mielestäni ihan näppärästi. Myöskin hyvä harjoitus on laittaa kapula koiran suuhun ja peruuttaa hieman itse ja pyytää koiraa tuomaan kapula.

Luoksetulo:

Jos koiralla on ongelmaa lähteä maasta tulemaan ohjaajan luokse, voidaan sen edessä hieman kävellä ja "kiepsahdella", jossain vaiheessa kaadutaan "vahingossa" samalla antamalla koiralle luoksetulossa käytettävä käsky. Aika varmasti koira lähtee yllättävästi käyttäytyvän ohjaajansa luokse.

Hyppyharjoitukset:

Ne olivat kaikilla koirilla lähestulkoon samoin kuin olen aikaisemminkin tehnyt.

 

Kisamaiset harjoitukset:

Möllikisoissa tai kisamaisessa harjoituksessa käytetään aina palkkaa. Pääsääntöisesti luodaan koiralle kuva, että kehänauhojen sisällä saadaan aina palkka. Kannattaa myös harjoituksiin luoda tilanteitä, jolloin koira joutuu tavallaan myös käymään läpi kisojen rutiinit, kuten tuomarin puheet kokeen alussa ja toisen koiran tuomarin tervehtiminen tai liikkeenohjaaja tokossa.

Ennen kotiin menoa kävin vielä Rommin kanssa harjoittelemassa noutoa, seuraamista ja maahanmenoa tuolla samalla tyylillä kuin Inkan kanssa, mutta Rommi ei oikein hommaa tajunnut vielä vaan luuli, että harjoitellaan luoksetuloa :o). Loppuun otin luoksetulon istumisesta eteen ja siitä sivulle ja oikein kunnon palkka, kokonainen lohipulla !

Päivän anti oli erittäin antoisa ja tunnelma oli erittäin mukava !

 

20.10.2007 agilitytreenit ja jälkeä

Pablolla oli tänään Keravalla agilitytreenit, muita meidän lisäksi ei tänään ollutkaan, joten meillä oli yksityistunti :-). Kauheasti en tuosta hallista pidä, tykkäsin olla enemmän tuolla Purinalla, jossa olemme aikaisemmat talvet harjoitelleet. Siellä Pablon nopeus kasvaa ja tänä talvena valitettavasti sitä ei tule tapahtumaan, kun halli on niin pieni ja mattoalusta on mikä on.

Myös katto on kovin alhaalla ja puomin kohdalla oli vielä metallinen härveli kattoa alempana, joten Pablon kiivetessä puomin ylösnousua, se yhtä-äkkiä hätkähti ja meni ns. kasaan ja hiipi puomia matalana. Ei yhtään hyvä juttu, otin uudelleen ja vieläkin haluttomampi. Pablollahan ei ole ollut aikaisemmin puomilla ongelmia, mutta viime kesänä putosi/liukastui puomilta aika pahasti alas ja loukkasi itsensä, joten sen jälkeen oli joskus nähtävillä puomilla haluttomuutta tai mielummin liiallista varovaisuutta, josta juuri ollaan päästy eroon.

Agilityn jälkeen kävin sitten vielä lähistöllä tekemässä Inkalle kaksi aivan lyhyttä namijälkeä ja Rommille yhden janan, josta lähti hieman pitempi jäljenpätkä kuin aikaisemmissa janaharjoituksissa.

Inkan ensimmäinen jälki oli vain noin 58 askelta ja maaston takia en saanut sitä ihan myötätuuleen, lähinnä oli sivutuuli. Nameja oli jokaisella askeleella ja jälki päättyi namipinoon. Jälki vanheni noin 30 minuuttia. Jälki ei oikein mennyt toiveideni mukaan, yritin jarruttaa, että ottaisi kunnolla kummankin jalan, mutta ei kestänyt jarrutusta vaan nosti päänsä ylös. Myöskin taisi olla liian hyvin syönyt edellisenä päivänä, kun ei näyttänyt olevan tarpeeksi nälkä, söi kyllä nameja, mutta ei tarpeeksi "himoa" niihin nameihin.

Onneksi toinen jälki, joka oli noin 130 askelta pitkä (jokaisella askeleella nami) sujuikin paljon paremmin, mutta vieläkään ei mennyt aivan niinkuin tarkoitus oli, mutta parempi kuin tuo aikaisempi.

Rommin janaharjoitus meni oikein hyvin. Jälki leikkasi janan (siis oikeasti ei oltu janaa tehty) noin 10 - 15 metrin päästä tiestä ja lähti oikealle, ollen noin 230 askelta pitkä. Lähetys sujui ihan kelvollisesti (osaa jo edetä aika kivasti käskyllä "jälki eteen" ja suuntasi heti oikeaan suuntaan jäljelle, ohitti kylläkin jäljen, tuulesta johtuen, mutta nosti jäljen ihan oikeaan suuntaan, aluksi hieman haparoi, mutta olin onnistunut laittamaan juuri oikeaan kohtaan (aika kauas janasta) nameja noin 20 metrin pätkän, jonka avulla sain sen nenän maahan kunnolla ja namien jälkeen pitkä pätkä ilman namia ennen keppiä sujui oikein mallikkaasti hyvällä vauhdilla ja mikä parasta nenä maassa. Jäljen päässä olleen kepin ohitti, mutta tuli sitten etsimään sen ylitettyään sen muutamalla koiran mitalla. Tuossa jo hetken kirosin, että en ollut jättänyt varakeppiä jäljelle eli sen viimeisen kepin jälkeen, tuohon olisi ollut ikävä lopettaa, jos en olisi tavallaan päässyt palkkaamaan, joten täytyy ottaa tavaksi laittaa viimeisen kepin jälkeen vielä jonkin matkan päähän varakeppi. Yleensähän Rommi ei keppejä jättele, mutta kun on namia jäljellä niin on ollut välillä vaikeuksia kekittyä keppiin.

Lopuksi kävimme koirien kanssa lenkkeilemässä metsässä, täytyy sanoa, että koirat oli niin kuraisia, että oli tosi kiva laittaa ne tuonne autoon takakonttiin. Pablokaan ei päässyt takapenkille vaan joutui muiden seuraan takaboxiin.

 

18.10.2007 Jälkeä pellolla

Pian ja Tessa malin sekä Sulo collien kanssa taas pellolla jäljestämässä, hieman tuli kiire kun piti jo klo 16:00 olla pellon laidalla.

Pia olikin jo tekemässä Tessalle jälkeä, joten heti kun olin tehnyt Rommin jäljen, lähdimme Tessan jäljelle. Tessan jäljestystä oli kiva seurata, vaikka koira oli ruokansa saanut aamulla niin hyvin kelpasi namit jäljeltä.

Rommin jälki oli nurmipellolla, alku sivutuuleen ja siitä kulman jälkeen vastatuuleen ja loppu taas sivutuuleen. Tuuli oli aika voimakas ja jäljen aikana satoi hieman. Namia oli alussa aika paljon, mutta sen jälkeen pitkiä pätkiä ilman namia. Jäljen pituus oli noin 500 askelta ja en tarkalleen muista kuinka paljon se ehti vanhentua. Ensimmäisessä kulmassa ei ollut namia ja hieman siinä oli hapuilua, vastatuuleen oli hieman vaikeuksia, tuuli oli aika voimakas, seuraava kulma meni hyvin ja loppu sujuikin vallan mainiosti, keppikin nostettiin tällä kertaa välittömästi. En uskaltanut kovin paljoa jarruttaa menoa, mutta seuraavaksi tehdään varmaankin lyhyt jälki vaihteeksi ja silloin täytyy vaatia vielä enemmän tarkkuutta, nyt tyydyn siihen, että nokka pysyy siellä maassa. Samoin vastatuuleen täytyy tehdä muutama jälki, niin että jokaisella askeleella on namia.

Sulon jäljen jälkeen tein Inkalle noin 230 askeleen suoran sivutuuleen sänkipellolle, jossa oli namia joka askeleella. Alussa jaksoi keskittyä syömään jokaisen namin, mutta loppua kohden ylitti nameja, pitäen kyllä nokan maassa aika kivasti, lukuunottamatta silloin kuin jarrutin, jolloin nosti pään ylös. Vielä on hieman herkkä häiriölle. Seuraavan kerran täytyy tehdä lyhyempi jälki nurmelle, tavoitteena, että ottaa namin jokaiselta askeleelta eli vieläkin suurempi nälkä olisi saanut olla. Toisaalta olin kuitenkin tyytyväinen, jos vertaa siihen, että kesällä väisti nameja, joten en voinut käyttää niitä ollenkaan.

Jäljestyksen jälkeen lähdin Sipooseen metsään lenkille, josta tälläkertaa ehdittiin kotiin ennen pimeää tai no pois metsästä ainakin, kotiin tullessa oli kyllä aivan pilkkopimeää.