Lauantaina olikin sitten jännät paikat, kun Pian kanssa startattiin kohti Keravaa Inkan ja Rommin kanssa. Pia tuli meille tueksi ja kuvaamaan testiä ja hyvin kuvasikin, videon puuttuminen ei yhtään häiritse niin paljon kuvia tuli 
Tulimme paikalle noin puolituntia aikaisemmin kuten oli pyydetty, mutta testi oli hiukan myöhässä, joten jäimme sitten seuraamaan kahden aikaisemman koiran testiä. Kauhistuin kyllä aikalailla kelkkaa, jonka perään oli laitettu kolme rautaista astiaa, kattilaa ja ruokakippoa. Niiden pitämä meteli oli aika erilainen kuin aikaisemmin näkemieni kelkkojen. Ajattelin, että Inka saa varmaan slaakin kun kelkka lähtee tulemaan.
Kävin koirien välissä ulkoiluttamassa Inkaa hiukan ja se vaikutti ihan reippaalta, laukaukset kuuluivat varmaan selvästi autoon, mutta ei vaikuttanut, että se olisi mitenkään reagoinut niihin. Sää ei meitä suosinut ollenkaan, vettä tuli kaatamalla ja olin sadetakista huolimatta jo aivan märkä ennen vuoroamme, vaikka housutkin oli sateen kestävät.
Lähdin hakemaan Inkaa kun edelliselle koiralle oli ammuttu. Inka oli yhä ihan reipas. Tuomareina tänään oli samat kuin mitä meillä oli Rommillakin eli Bengt Söderholm ja Tarja Matsui. Inka kävi tuomaria ystävällisesti tervehtimässä, mutta ei muuten ollut kauhean kiinnostunut, täytyi hieman katsella myös yleisöä. Tuomarit yrittivät leikkiä Inkan kanssa ensin kepillä ja sitten narulelulla, mutta olin arvannut oikein, että Inkaa ei kiinnostaisi leikkiä tuomareiden kanssa ja itsekkin jouduin hieman sytytteleen ennenkuin innostui.
Käytetty narulelu ei ole alkuunkaan koskaan ollut Inkan mieleen, kunnon patukka tai narupallot on niitä mistä Inka tykkää ja normaalisti myös keppi saa sen kiskomaan ja repimään. Juuttipatukat ovat menneet jopa keskeltä katki Inkan käsittelyssä.
Haastattelun ja leikkimisen jälkeen tuli sitten kelkan vuoro. Yllätyin hiukan siitä kuinka alkuun Inka meni ennemminkin kelkkaa kohden kuin siitä poispäin, myöskään Inkan remmissä rykäisyt takana ei olleet yhtään niin voimakkaita kuin jätkien ja tuli paljon helpommin kelkalle. Meinaan pysyin kokoajan samalla puolella, siirryin vaan hiukan lähemmäs, enkä joutunut edes kyykkimään. Inka toki kiersi kelkkaa ja kävi välillä katsomassa myös peltikipot, mutta olin aika positiivisesti yllättynyt. Kävimme myös tarkistamassa paikan mistä kelkka lähti ja tulimme sitten ohitse kelkasta ja mielestäni Inka oli ihan reipas ja ei skitsoillut mitenkään, toki vähän vilkaisi.
Kelkan jälkeen tuli hyökkäys, jossa Inka myös toimi toisin kun olin odottanut. Oletin sen ehkä menevän kohti ja kirkuvan varoitushaukkua ja sitten väistävän. No Inka ei kiljunut, pysyi mun ja hyökkääjän välissä, kerran lähti vähän sivulle väistään, mutta palasi takaisin eteeni. Oli kuitenkin heti ystävällinen kun tuomari lopetti hyökkäyksen. Jätin Inkan tuomarille ja lähdin sitten toisen tuomarin luokse, odotimme jonkin aikaa, että tuomari oli valmis lähettämään Inkan ja sain luvan kutsua ja sieltähän se Inka laukkasi luokseni. Myös toisen tuomarin housut sai Inkalta huomiota osakseen, aivan samaan tyyliin kuin olisi ollut pennun hajua housun lahkeissa.
Seuraavaksi oli sitten kunniakierros, jolloin ponkas mörkö maasta ylös ja tynnyri lähetettiiin peräämme. Ihan Inkan varpailta se ponnistikin ilmaan ja loistava väistö. Tynnyri taisi olla se rankin Inkalle, aikamoiset väistöt ja vedot tynnyrin jälkeen. Ihan lyhyen hetken saimme palautua, minäkin 
Kuulin kuinka Inka hiukan kitisi perääni ja näin kun tulivat eteistilaan. Inka oli vähän ihmeissään, että mitäs nyt.... tuomari hieman naksautti suutaan ja Inka lähti heti tulemaan, alusta muuttui kesken kaiken kahisevaksi ja mielenkiinnolla katsoin kuinka Inka reagoi eli ei ongelmaa. Kovasti Inka tutki paikkoja ja haisteli, tuomari kehoitti heti kehumaan kun törmää minuun ja törmäshän se 
Pimeästä huoneesta sitten vein Inkan talon seinään kiinni ja lähdin piiloon. Toinen tuomareista hyökkäsi Inkaa kohden.... ei ollut puolustanut itseään tässä tilanteessa. Käyttäytyi ystävällisesti tuomariin kun ei enää uhkaillut, mutta näin Inkasta, että ei ollut ihastunut kutän niin lääpittiin. Inkahan ei ole koskaan pitänyt siitä, että sitä kauheasti halaillaan tai lääpitään. Rakastaa kyllä ihmisiä ja on avoin, mutta varsinkin tokossa on huomannut, että turhan silittelyn voi jättää pois.
Viimeisenä sitten olikin se ampuminen. Saimme hiukan aikaa palautua, kun ampuja sijoittui talon toiselle puolelle puskaan ampumaan. Lähdimme kävelemään reippaasti kohti yleisöä ja hetken kuluttua tuli paukku, siitä vähän vielä eteenpäin ja tuomarin käskystä jäimme seisomaan. Alkuun näytti, että Inka ei reagoi mitenkään, mutta juuri kun tuomari oli antamassa lupaa toiseen laukaukseen lähti Inka tulemaan kohti minua, tuomari sanoi vaan, että älä katso..... jolloin Inka siirtyi takaisin eteeni ja kun seuraava paukku tuli, seisoi Inka edessäni. Tuomarin kehoituksesta lähdimme sitten heidän luokseen, jolloin Inka hieman tahtoi kiskoa minua, jolloin tuomarit halusivat nähdä, että johtuuko laukauksista ja käskivät meidän kävellä talon ovelle päin kohti ampujaa, sinne mistä paukku tuli...... no sehän kävi helposti, sinne Inka lähti ihan mielellään, joten homma oli sillä selvä.
Tuomareita odottaessa Inka oli kuitenkin hiukan paineessa, mutta pystyi syömään namia, joten annoin muutaman frolicin odotellessa. Tuomarin arvostelua kuunneltaessa Inka sitten päätti mennä tuomarin jalkojenväliin rapsuteltavaksi, jep jep ja kun lähdimme testialueelta lähti Inka ihan reippaana ja palautuneena pois Pian ja mun välissä häntä heiluen !
- Toimintakyky +1
- Terävyys +1
- Puolustushalu +3
- Taistelutahto -1
- Hermorakenne +1
- Tempparementti +2
- Kovuus +1
- Luoksepäästävyys +3
- Laukauskokematon ++
Yhteensä + 127 pistettä ja hyväksytty luonnetesti.
Tuomarin sanoin:
Osoitti kohtuullista toimintakykyä kelkalla ja pimeässä huoneessa. Puolustaa ohjaajaa, mutta ei itseään. Tositilanteessa todennäköisesti saattaisi purra (heh, meidän Inka vai, no joooo, jos se suuttuu 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti