06.06.2011 episduunia ja tokoa

Töiden jälkeen Ojankoon epiksiin töihin radalle. Onneksi oli ihan kevyt keikka tälläkertaa ja en joutunut kertaakaan edes nostaa peffaa penkistä, kun tuli jo vaihtomies peliin ja pääsin ulkoiluttamaan omat koirat. Ehdin myös hieman hioa Inkalla keppejä, keinua, puomia, putkeen lähetyksiä ja umpiputkeen lähetyksiä. Nopea ja reipas treeni.

Sen jälkeen otin vapaalle tokokentälle Rommin treenaamaan. Rommi tuntui ihan reippaalta ja liikkui hyvin, vaikka päivällä se oli ollut kovin nuutunut lenkillä. Onko nyt kyse lämmöstä vai kipuiliko Rommi päivällä. Olen antanut kahden viikon aikana pari kertaa kipulääkkeen, koska tuntuu, että Rommi ei jaksa lenkkeillä hiekalla/asfaltilla. Täytyy seuraavaksi mennä metsään ja katsoa pystyykö se siellä paremmin menemään, olisiko uiminen ja juoksuleikki sitä kuitenkin rasittaneet sunnuntaina.

Rommi

• Eteentulo suoraksi viistosta / otin purkit ohjaamaan ja autoin eri kulmista käsillä suoraksi eteen


• Eteentulo suoraksi viistosta kapulalla (ohjattu) ja kapulan palautus vauhti / Rommi äärettömän innostunut, jätin kapulan noin 3 metriä Rommin eteen, josta se sen nappasi iloisesti laukaten


• Noudon loppuosa ohjatun kapulalla / ei tahdo malttaa odottaa, mutta lempeästi palautin odottamaan käskyä, oikein hyvä


• Merkki / merkille menoa, ensin käsiohjauksella kutsuna ja sitten niin, että näytin oikean paikan / Rommi meni laukalla ja menee merkin taakse, mutta tulee hieman siihen merkin viereen vasemmalle, kävin taas näyttämässä ja koputin myös merkkiä (sininen lastenämpäri) ja ihan kivasti Rommi teki, vähän jouduin odottamaan, että korjaisi itse ja niin tekikin, viimeisellä sitten hienosti sinne merkin taakse ja pääsi kehumaan Rommia oma-aloitteisesta AJATTELUSTA  , hyvä Rompsu !

Inka osallistui sitten Sannan vetämään tokokoulutukseen.

Inka

Paikallaolo x 3

1. Ensimmäisellä piiloon pressun taakse, Inka oli vinkassut kun lähdin, jota en kyllä yhtään ihmetellyt, koska odottelua ja levottomuutta tuli ympäristöstä tälläkertaa alkuun aika paljon ja lisäksi oli ollut aika levoton paikallaolon aikana eli vaihtanut lonkka-asentoa, kun tulin piilosta Inka nojasi aika voimakkaasti poispäin viereisestä koirasta kenottaen Rokia kohden, koska selvästikin oli ottanut häiriötä viereisestä koirasta sen rapsutellessa itseään. Inkan on kyllä totuttava kaikkeen mitä ympärillä tapahtuu, mutta nyt mun on järjestettävä sille paikallaolo, jossa sen sivuilla on sellaiset koirat, joiden käytös herättää Inkassa luottamusta, jotta saadaan paikallaolo taas rauhoitettua. Nyt kaksi viimeistä paikallaoloa on vahvistaneet Inkan epämieluisaa oloa Ojangossa ja sitä ennen vielä oli se Siuntion kisa, jossa koirat istuvat ja viereinen heilutti häntää niin pirusti sekä se yksi laitimmainen koira piehtaroi ja liikuskeli paikaltaan, joten nyt on saatava alle muutama rauhoittava paikallaolo, ettei Inka enää itke mun perään. Vituttaa aikalailla, koska Inkan paikallaolo on ollut niin varma ja rauhallinen, ainoa ongelma on ollut harjoitusten lonkka-asentoon meno, mutta talvi ja tämä kevät romuttaa sitä kokoajan lisää eli pitääkö alkaa opettamaan sitä kokonaan uudella metodilla. Ekaan kisaan sain sen niin hyväksi, kun ehdittiin treenaa Geenan, Tessan ja Leon kanssa sekä tietty Tiltun uroskin taisi kerran olla mukana. Inka ei silloin kertaakaan käyttäytynyt levottomasti, joten näitä on pakko saada pohjalle ja vasta sitten lisättävä sitä häiriötä tai sitten jään itse näkyville varmistamaan.


2. Kävimme vain piilossa ja tulimme takaisin.


3. Jätimme koirat ja palasimme välittömästi muutaman askeleen jälkeen takaisin. Inka oli ollut sen näköinen, että ei voi uskoa tämän jatkuvan vieläkin, mutta ilme oli kirkastunut, kun olin kääntynyt takaisin.

Paikallaolojen jälkeen oli vuorossa seuraamista hyvin motivoiden niin, että kaikki olivat kentällä ja ihan viimeiseksi kaukokäskyjä.

• Seuraaminen (motivointi seuraamista) / välillä juoksuun pyrähdyksiä ja nopeita pysähdyksiä, askeleita, peruutuksia, normaalia terävempiä käännöksiä / otin myös juoksemalla täyskäännöksiä kohti aitaa eli lähde kiinni ja vaadin pitämään kontaktia. Sanna katsoi lähinnä meidän juoksemista ja hänen mielestään Inkan paikka ja etäisyys seuraamisessa on aikalailla nyt kohdallaan, vaikka itsestäni se tuntuu huonolta, koska jotenkin taidan yrittää saada koiriani edistämään, jotta näkisin ne  . Inkan häntä kuitenkin vippaa kokoajan ja näyttää ihan kivalta, jotenkin vaan kaipaan sitä ruutitynnyri pakkaus seuraamista, jota se esitti parivuotiaana, kunnes aloin tallomaan Inkan päälle ja niin edelleen.


• Kaukokäskyt / Sannan ohjeistus taisi mennä niin, että nyt olisi lähinnä tehty motivoivaa yhtä ylösnousua, mutta mähän sen unohdin tietty tyystin, no eipä sillä niin väliä, koska sunnuntaina oltiin sitä juuri tehty liikkurin kanssa. Nyt siis otin ensin kisamaisen, joka meni ihan hyvin, paitsi kerran ennakoi liikettä Sannan käsimerkistä, mutta pahemmin sotkin itse, koska sarjat eivät menneet ihan loogisesti. Seisomisesta istumaan puuttui kokonaan, joten otin sen erikseen ja viimeiseksi maasta istumaan nousun yksistään. Hyvin Inka totteli ja ei jumitusta ollenkaan. Seisomisesta maahan eteni hiukan, joten tekniikka ei ihan valmis vielä ja lisäksi tuo asennossa pysyminen tarvii vielä vahvistusta.

Koulutuksen lopussa otin vielä naapurikentällä liikkeestä istumista ja se jumittaa tosi paljon, tahtoo neiti yhä vaan seistä. Syksyllä ja talvella ei mitään ongelmaa, eikä vielä keväälläkään ennen sitä ensimmäsitä kisaa, senkin jälkeen vielä istuminen kisaharkoissa varma ja nopea, mutta nyt tökkii jo treeneissäkin. Siinä meillä riittää harjoiteltavaa.