Nyt taas kerran oli sitten Pablolla viimeiset agilitytreenit. Pablo palasi tiistaina kotiin hoidosta ja heti pääsi sitten hommiin. Kouluttajamme Antti on muuttanut Karkkilaan ja jätti meille nyt jäähyväiset siirtyen Hi-Hahin riveihin.
Taas siis olemme Pablon kanssa ilman ryhmää. Ryhmämme syyskausi päättyi nyt ja meidän ryhmästämme ei tainut monikaan treenata talvikaudella hallissa. Sama ryhmä yritetään pitää keväällä kasassa, mutta jos kouluttajaa ei saada niin sitten ripotellaan tai ainakin yritetään hankkia harjoituspaikkaa ryhmäläisille. Katsotaan kuinka meidän käy.
Todellisuudessa voi kuitenkin olla, että Pablo jää suosiolla eläkkeelle, jatkaen vain kisauraansa ulkokaudella. Käyn ehkä itse harvakseltaan ottamassa jotain. Harmi vaan kun siinä ei opi koira eikä emäntä mitään.
Tänäänkin opittiin paljon Pablon kanssa, vaikka Pablo ei kunnolla liikkunutkaan ja oli kovin alamaissa kun naapuriradalla paukkui keinu. En saanut mitenkään haukkumaan tai virtaa nostettua. Onneksi se kuitenkin teki, mutta vauhti ei ollut päätä huimaavaa. Opin kuitenkin taas uutta koirani ohjaamisesta ja mahdollisista järkevistä valinnoista sen ohjaamisessa.
Antti naruoikin, että yleensä valssit hidastaa, mutta Pablolla se tapahtuu juuri toisin päin. Näinhän se on, liikettä, vaikka valssin muodossa ja paremmin menee. Hypyn ja muurin jälkeen putkelle vientiin mun on muurin jälkeen herätettävä Pablo esim. sen nimellä kutsumalla ja vasta sitten ohjattava se putkeen, ekalla kerralla valitsi siis väärän pään kuuntelematta mua ollenkaan.
Täytyykin piirtää tuo rata itselle ylös ja kokeilla uudelleen sen ohjaamista kun Pablo on paremmassa vireessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti