Inkan agilitytreenit jäivät meidän osalta vähän lyhyiksi, mutta onneksi ehdittiin käydä rata kuitenkin kokonaan läpi kahdessa osassa, mutta viimeinen koko radan tehty suoritus jäi meiltä väliin, koska jouduin lähteä hakemaan Ristoa sairaalasta.
Risto pääsi piipaa autolla töistä Malmin sairaalaan, tiputtuaan töissä tikkailta. Näin alkajaiseksi ainakin kolme viikkoa sairaslomaa. Solisluu murtui, nilkka on tuettu lasikuitu tuella, polvet ja reisi kipee.
No palataan sitten noihin treeneihin. Inkalla oli hankaluuksia renkaalla, sivustahan se heti yritti, kuten epäilinkin. Yllättävää oli, että kuinka voimakkaasti reagoi vartalo-ohjaukseen eli mun täytyy olla tosi tarkkana, ei mitään liioiteltua, muuten Inka heittää volttia esim. pussin suulla. Hyvin pieni ohjaus, ei rintamasuunnan kääntöä koiraa kohden. Vauhti oli hyvää ja saan siis liikkua nopeammin itsekkin, johon en ole tottunut. Ei Inkakaan mikään kauhean nopea ole, mutta nopeampi kuin Pablo ja tällähetkellä intoa oli riittämiin. Palkkana patukka (namit taskussa) !
Vähän kävi ylimääräisilläkin kierroksilla, jos tarkkoja ollaan. Harjoittelin Inkan kanssa myös 6 kepin sarjaa suorilla kepeillä ja sama juttu myös Rommin kanssa, joka seurasi Inkan treenejä aidan vierustalla. Hieman pääsi Rommikin jotain pikkuista tottisjuttua ottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti