Aamulla oli tarkoitus mennä tekemään esineruutua, mutta jätettiin väliin kun keli oli niin surkea ja Pia hieman kipeä sekä mulla illalla se agilitykisa Kirkkonummella asti.
Otin koko porukan mukaan kisaan ja tarkoituksena totuttaa Inkaa ja Rommia samalla Kirkkonummen halliin ja lenkittää siinä kisan ohella niitä. No vettä tuli kokoajan niin kaatamalle, että ei siinä mitään ihmeellisiä lenkkejä tehty. Rommi oli tohkeissaan hallissa, ei siis ongelmia, mutta Inka oli taas paineessa. Onneksi kuitenkin törmäsin Liisaan ja voi sitä iloa, kun Inkan häntä vippasi ilosta !
Pablosta oli alkuun vaikea sanoa mitään, keinu kolisi niin perkeleesti kokoajan ja Pablo otti selvästi painetta. Inka taas oli rutannut petiään, joten ihan kotonaan sekään ei ollut. Onneksi Pablo kuitenkin itse radalle mennessä alkoi kiihtyä ja haukkuakin irtosi kun vähän läiskin kylkiin. Ensimmäiseltä radalta tulikin nolla ihanneajan puitteissa (Pablon aika 38,75 sekunttia ja ihanneaika 46 sekunttia), mutta se oikeutti vasta 10:lle sijalle ja viisi ensimmäistä sai nousunollan, koiria kaikenkaikkiaan listan mukaan 32 kappaletta + luokkanousijat.
Ensimmäinen rata oli kuitenkin meillä takkuinen ja vasta ihan lopussa vauhti ja tekeminen oli Pablon tasoa. Varsinkin puomilta vienti seuraavalle hypylle ei toiminut ollenkaan, yritin sylikäännöstä tai jotain, kun ajauduin Pablon tielle ja muutakin sähellystä siinä oli, mutta onnistuin tilanteen pelastamaan kiertämällä esteen, ihan älyttömän huonoa ohjausta siinä kohtaa minulta. Myöskään puomi ei ollut omiaan samaan minulle mielenrauhaa, kun Pablo sieltä viimeksi putosi ja tämä puomi notkui ikävästi koirien sitä noustessa.
Toinen rata sujuikin aikalailla nappiin niin ohajuksen kuin vauhdinkin kohdalla. Oli erittäin sopiva rata meille ja vaikeat kohdat vaan onnistuivat alkuradalla juuri niin hyvin kuin saattoi, kaarrokset pieniä ja esteet ajautui juuri oikeissa kulmissa Pablon eteen ja rata meni ennakkosuunnitelmien mukaan täysin, kunnes sitten A:n jälkeen tein kuten suunnittelin, mutta Pablo päätti toisin, vaikka kuinka ohjasin sen oikeaan putkeen niin se lukitsi A:n edessä olevan putken ja käytiin tahtojen taistelu, jonka lopputulokseksi Pablo meni sitten väärään putkeen, kun ensin nyki useaan otteeseen ja katsoi minua, voi sitä itsepäisyyttä ja tuomarikin kuulemma nauroi kun se jätkä siinä nyki ja mä lopulta huusin "et mene sinne", no menihän se ja sen jälkeen otettiin se loppu. Mutta voikun se tuntui hyvältä siihen asti, olisi tullut hyvä aika ja varmasti nousunolla, niin säästeliäästi se meni ja kääntyi hyvin.
Ennen kotiin lähtöä käytiin koirien kanssa pissalla. Inka vaan ei ehtinyt pissata kun sitä kiinnosti kaikki muu, varsinkin Liisan Plättä kun siinä yhdessä pimeässä käveltiin. Käytin Inkaa sitten yksin pissalla, mutta juuri kun se etsi pissapaikkaa niin keinu kolahti tosi voimakkaasti. Inka ei tykännyt yhtään, joten tässä tulee kyllä paljon töitä ennenkuin saan sen totutettua hallin ääniin.
Kotimatkalla sain sitten entisestä treenikaverista Mariasta seuraa kun heitin heidät Tapanilaan, joten siinähän se matka taittui hyvin jutellessa. Marialla on aivan ihana (upean värinen) austraalianpaimenkoira narttu Muru, joka väsyneenä nukkui sitten etupenkin jalkatilassa kokomatkan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti