Sunnuntaina matkattiin Rommin kanssa Malminkartanoon sirkuskentälle Suomen Collieyhdistyksen Hgin alaosaston järjetämälle tokon intensiivipäiville, jossa kouluttajana olivat Pekka Korri ja Riitta Juntunen-Korri.
Rommin olin ilmoittanut Pekan ryhmään, koska Riitan koulutuksissa olenkin käynyt sen kanssa jo aikaisemmin ja nytkin Inkan kanssa olemme menossa muutaman kerran keväällä.
Omaa vuoroa ennen kerroin, että Rommi on ollut rankalla treeniohjelmalla muutaman viikon ja eilen olimme kisassa, joka meni hyvin, joten koira on todennäköisesti väsynyt, sekä kentän vieressä oleva ramppi tulee aiheuttamaan meille vaikeuksia tai lähinnä rampilla olevat pyöräilijät, rullalautailijat ja rullaluistelijat eli oletan sen haukkuvan ja hermostuvan noista skeittaajista. Samalla kerroin, että olemme pk-puolla harjoittaneet sen vireen nostoa haukuttamalla ja hiljaa oleminen on vielä kesken, joten en tänään puuttuisi sen haukkumiseen mitenkään vaan työstämme sen sitten muulloin (Pekka myös tiesi sen, että Rommi on kisannut pk-puolella) !
Toki tiedän, että pitäisi olla mustavalkoinen asian suhteen, mutta Rommin kanssa kaikki ei aina mene niin helposti ja toinen vaihtoehto olisi ollut jäädä pois, mutta kun kerta olimme tulleet paikalle niin päätin, että haemme apua ruudun ongelmiin, emme muuhun !
Pekka sanoi, että jos tiedetään, että koiralla on ongelmia esim. tuollaiseen ramppi juttuun niin ohjaajan täytyy olla kuin sellaista ei olisikaan, jos ohjaaja alkaa vilkuileen ja miettiin, että kohta se reagoi, niin koira aivan varmasti on sitä mieltä, että jotainhan siellä omituista on eli itse pitää olla täysin niin, että sulkee sen asian mielestä, eikä edes vilkuile sinnepäin.
Kerroin Pekalle, että ongelma oli siinä, että Rommi ei hahmoita ruutua mielestäni tarpeeksi hyvin. Menee yleensä ruutuun suoraan, mutta jos kova sivutuuli niin menee hajun mukana ja myöskin, että viime kesänä pystyin sen lähettämään tyhjäänkin ruutuun ja palkkana oli pallo, jonka heitin taakse kun olin ensin Rommin pysäyttänyt. Jossain vaiheessa se kyllästyi ja alkoi ravata ruutuun, vaikka pysäytyksiä tuli tosi harvoin, jolloin sitten vaihdoin takaisin namiin, jolloin laukka palautui. Kerroin, että se ei mikään tykki laukassaan ole, kun jalka on loukkaantunut pentuna, mutta Pekan mukaan laukka pitäisi riittää täysiin pisteisiin.
Tein alkuun virheen tuomalla Rommin heti kentälle autosta ja vielä menin sanomaan, että "otetaanko tottista, sano", joka meillä tarkoittaa, että hauku. Siinä rakensin jo hommaa väärin heti alkuun ja lisäksi ne muksut siellä rampilla polkupyörien ja rullalautojen kanssa sekä ihmismassa tuoleissaan sai Rommin aukomaan päätään lähes jatkuvasti sekä pää kääntyili hillittömästi. Pidin sen suurimmaksi osaksi maassa tai sivulla kontaktissa, jolloin se pysyi vähän paremmin hiljaa, mutta käytännöllisesti katsoen se oli aika hillitön. En puuttunut haukkumiseen, muuten kuin kehumalla kun oli hiljaa !
Pekka oli laittanut meille ruudun valmiiksi ja tarkoituksena oli ottaa Rommille näyttöruutua. Pekka ohjasi meidät noin 10 - 15 metrin päähän ruudusta ja kävin ruudun takareunalla keskellä näyttämässä ruudun kyykistymällä sinne ja hokemalla ruutu ruutu, no ekalla kertaa Rommi hieman varasti, jolloin käskin uudelleen kaukona istumaan.
Rommin ollessa sivulla käytin virityssanaa ja lähetin ruutuun niin, että tarkoituksena oli vaan antaa koiran mennä läpi ja palkata lennosta. Itse mokailin sitten oikein kunnolla sen pallon kanssa, käytin liikaa voimaa tai tiputtelin palloa maahan tai lähti alakautta ihan kummallisesti. Yleensä heitän ihan hyvin.
Pekan puhuessa laitoin Rommin maahan odottamaan vähän sivummalle ja se haukkui niitä rullalautailijoita ja pää kääntyili samalla. No siinä sitten eräs kuunteluoppilas rupesi opettaa Pekkaa ja intoutui arvostelemaan oikein kunnolla. Olipa kivaa, mä en maksanut hänen neuvoistaan vaan Pekan, joten olisi tehnyt mieli käskee pitää päänsä kiinni, kun ei tunne koiraakaan. Hän sanoi Pekalle, "että koira pitäisi lähettää lähempää ruutuun ja ei sitä voi opettaa kuten Pekan koiraa, kun se ei ole samanlainen kuin Pekan koirat tai bortsut yleensäkään (sehän on vaan collie) ja käski Pekkaa katsoo koiraa, kun sehän on täysin hermoheikko ja keskittymiskyvytön, eikä opi yhtään mitään ja vaan juoksee eteenpäin ja niin edelleen" !
Pekka ei paljoa ilmettäänkään väräyttänyt ja ihme ja kumma, että en itse sanonut mitään vaan pidin itseni rauhallisena, vaikka olisi suoraan sanoen tehnyt mieli motata ja kunnolla. Onneksi kuitenkin ajattelin koiraani, koska sen olotila ei olisi siitä parantunut, jos olisin vielä itse muuttunut kiukkuiseksi tai ruvennut kommentoimaan, koska tuskin olisin pystynyt pitämään itseäni rauhallisena. Nyt sanoin vaan Pekalle, että voin pysäyttää Rommin ja näin tehtiinkin ilman, että muuten hommaa muutettiin. Nyt vain sitten piti olla tarkkana ja heittää pallo koiran eteen, ei taakse !
Homma sujui hyvin Rommin haukkua lukuunottamatta, mutta tämä keskittymiskyvytön koira sitten pysähtyi ruudun taakse siihen kohtaan johon pysäytin eli reagoin liian myöhään ja pallokin taas tottumuksesta lähti liialla voimalla taakse. No jos se olisi täysin hermoheikko rakki niin tuskin se pysytisi menee ruutuun ja noudattaa käskyä !
Tämän jälkeen vein Rommin käymään autolla ja Pekka siirsi ruudun paikkaa. Kun tulimme takaisin hoin Rommille "missä ruutu, missä ruutu", jolloin tarkoitus on, että se etsii katsellaan ruutua. Muuten sitten taas näyttö ja lähetys ruutuun ja pysäytys. Otetiin muutama toistokin ja ihan hyvin meni ja onnistuin itse jopa heittämään oikeaan kohtaan. Jos koira pysähtyy esim. toiselle sivulle niin voin silloin heittää pallon siihen toivottuun kohtaan, johon olisin sen halunut pysähtyvän eli nyt siihen keskelle koiran taakse.
Tässä vaiheessa sainkin kehua Pekalta, että siinä suhteessa olen ohjaajana ihan hyvä, että olen pystynyt itseltäni sulkemaan ne skeittaajat ulos, joten se hiukka lämmitti loukattua tunnetilaa.
Tämän jälkeen otimme kaukokäskyjen seisomista läheltä ja Pekka sanoi, että harjoitus jonka nyt teen on oikea koiralle ja olen arvioinut sen tarvitsevan avun oikein ja jatkan samaan malliin. Hieman myös otin ilman koiraa liikerataa sivuaskeleissa ja tosiaan Pekka oli samaa mieltä kuin Pia, että mun pitää saada kroppa paremmin pysymään suorassa ja alkaa jo miettimään vähän sitä EVL:n seuraamistakin vai sanoikohan VOI:n en ihan tarkalleen muista.
********
Ruokatauolla otin Rommin uudelleen kentälle ja kävin hakemassa kanttiinista syötävää. Juttelin hetken Petrin ja Jannican kanssa syödessä ja laitoin Rommin käskyn alle maahan odottamaan. Rampilla meni edestakaisin skeittaajia. Rommi oli lähes koko ajan hiljaa ja rauhassa.
Petrin kanssa siinä jutellessa huomasin tuon päätään aukoneen naisen olevan siinä meidän takana ja jotenkin mua rupesi lapsettaa ihan älyttömästi ja tuli vähän sanottua pahastikkin, kun tiesin hänen kuulevan kommenttini. No vielähän se nainen tuli mua siihen ärsyttämään ja utelemaan asioita Rommista ja onnittelemaan eilisestä kisasta sekä kehumaan Rommin väriä. Siinä se vielä olisi halunut sosiaalistaa mun koiraa ja toimia jonakin ongelmakoirakouluttajana kait. Mä vaan en satu arvostamaan muutaman päivän kurssin käynneitä kivateam kouluttajia, joiden harjoitusohjelma käsittää vain lähinnä teoriaa. Älyttömän utelias ihminen ja puuttui muutenkin kokoajan Pekan koulutukseen tai muiden koirakkojen asioihin, vaikka itsellä ei taida kovin paljoa olla kouluttajakokemusta. En mä ainakaan menisi useamman valion kouluttanutta neuvomaan, jos en edes nokkaani olisi kisassa koskaan käyttänyt, no ainakaan kun paikalla on kouluttaja, jonka ohjeita ollaan tultu hakemaan.
Kysymyksethän on sallittuja, mutta kokoaika pään aukominen ja muiden ohjaaminen sivusta ärsytti ihan älyttömästi, enkä tosiaan ollut ainoa, joka ei pitänyt hänen käytöksestään.
Harmittaa kovasti, että meni tavallaan edellisen päivän hyvä mieli ja iloitseminen onnistuneesta kilpailusta pilaalle ja muutenkin koko päivä auringonpaisteineen ja hyvässä porukassa päivän viettäminen siihen tilaan, että vakavasti harkitsen jättäväni kaikki nämä collieyhdistyksen jutut väliin tai ainakaan en niihin mene koiran kanssa.
Ehkei ole järkevää tälläisestä blogissa purkaa, mutta kun vieläkin käy raivostuttaan tosi pahasti !
Illalla Inka oli aikalailla mustasukkainen Rommin reissuista ja oli ollut sitä jo eilenkin, kun tultiin kisoista. Vastaavanlaista ei ole aikaisemmin ilmennyt. Vähän yritti kurmuttaa Rommia ja sai oikein puuttua neidin patuotumiin. No kyllähän se käskystä lopetti, mutta näki kuinka sitä otti pattiin kun ei ollut päässyt mukaan !
******
Yleisiä koulutusohjeita:
Jäävät liikkeet:
- Jos koira seuraa huonosti, hylkää liike esim. palaa alkuun ja samalla sano esim. "höps pöps, no mitens nyt noin" / koira parantaa, saadakseen palkan / ei koskaan huonosta seuraamisesta jäävää liikeettä
- Koira saa suorittaa jäävän liikkeen vasta kun se tekee parasta seuraamista / jäävä liike toimii palkkana hyvästä seuraamisesta / jäävän liikkeen aktiivinen osa tehdään muualla niin hyväksi ja kivaksi kuin mahdollista, että se toimii palkkana / Pekka ei pahemmin käytä klikkeriä, mutta jäävissä käyttää tai lähinnä apuohjaaja käyttää
- Käännös oikealle, tiivistys / namikädellä autetaan ja palkkaus juuri heti käännöksen jälkeen / vaikea kirjoittaa harjoitusta, koska Pekka piirsi maahan kulman, jonka tietyssä kohtaa piti aloittaa imutus namilla ja palkata se tietyssä kohtaa kulman jälkeen
- Ohjattu nouto / namialustat, ensin vain toisella puolella samalla tasolla kuin merkki ja sitten kolme alustaa / alustoilla useampia toistoja mitä voisi käyttää noutokapuloilla / vähitellen siirretään alustaa lähemmäs lopullista kohtaa / harjoitteleva koirakko teki niin, että koira jätettiin "merkin" taakse noin 5 metrin päähän ja ohjaaja meni merkin eteen, josta sitten kutsui koiraa "merkki" käskyllä ja ohjasi sen merkin taakse ja siitä sitten päämerkit merkkiä kohden ja lähetys käsimerkillä
- Pekka suositteli sitä vasen ja oikee juttua ohjatussa noudossa, mutta meillä se ainakin vielä on "Hae"
- Noudoissa tekee lähinnä vauhtinoutoa, jolloin koira saa tiputtaa kapulan kun saalis lähtee liikkeelle (patukka) / on hyvä opettaa jonkin vapautus / vauhtinoutoa jo pennulle / Pekka ei kehoita juoksemaan karkuun tai jos koira tarvii vähän nostatusta niin saattaa kääntyä ja askeltaa muutaman askeleen niin, että saalislelu on oikeassa kädessä ja koira saa iskeä siihen kiinni / ei suosi heittämistä tässä (muistaakseni) / jos koira ei tiputa kapulaa niin älä tee siitä numeroa vaan ota se sitten pois suusta (ei kuitenkaan tavoite, vaan tähdätään siihen, että luovuttaa)
- Luovutuksen ja pitämisen työstää kotona esim. kolmen kuukauden ajan ottaa aamulla, päivällä ja illalla päivittäin treeniä eli laittaa kerralla kuntoon ja tämä tehdään kapulalla jo heti (koira noin vuoden ikäinen, ei pennun kanssa)
- Ei vaadi tai halua, että koira pitämisessä avaa suunsa itse vaan laittaa kapulan suuhun, koska kisassa ei koskaan tule tilannetta, jossa koiralle annetaan kapulaa suuhun / kädellä vaaditaan pitämään rauhassa, toinen käsi tukee alhaalta ja toinen ylhäältä
- Ylempien luokkien liikkeitä aloitetaan leikin varjolla jo pennulle
- Pentua opetetaan namilla seuraamaan jo kotona
- Luoksetulon pysäytys / apuohjaaja vie koiraa toiseen suuntaan, josta ohjaaja kutsuu ja pysäyttää ja apuohjaaja heittää palkan takaa niin, että koira kuulee pallon "iskun" maahan, palloa ei tarvitse heittää aivan koiran persukseen taakse (kuten minä varmaan tekisin ja osuisin samalla koiraan) / tästä harjoituksesta voi olla apua esim. jos koira pomppii tehdessään luoksetuloa eli ennakoi ohjaajan heittoa tai kääntyy vinottain odottamaan ohjaajan heittoa
- Tunnari / keko vääriä kapuloita / oma kapula peitettynä heinikkoon vähän keon sivulle, jotta koira tekee hajuaistilla töitä / Itsellä muistaakseni tuo keko oli myöskin aikoinaan piilossa hieman pidemmässä nurmikossa
Tässä nyt jotain mitä mieleen jäi itse koulutuksesta, lisään myöhemmin kuvia ja jos mieleen tulee lisää harjoitusvinkkejä !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti