Pidin tänään vapaapäivän töistä ja koko päivä menikin koirien kanssa puuhastellessa. Heti herättyäni ajoin Tuusulaan ja tein Inkalle jäljen pellolle. Alku sivutuuleen ja loppu myötätuuleen, pelto oli melkoisen kostea ja paikoittain vetinen. Vettä tihkutti heikosti taivaalta ja sää oli muutenkin aika kolea, jälki vanheni noin 20 - 30 minuuttia.
Jokaisella askeleella oli namipala ja jäljellä oli nyt ensimmäinen ihan kunnollinen kulma. Mittaa jäljelle tuli noin 320 askelta. Inka työskenteli aika kivasti ja söi melkein jokaiselta askeleelta, mutta vieläkin muutamia nameja jäi pellolle. Nyt on selvästi kuitenkin alkanut jo ottamaan kunnon rytmitystä, eikä pyri ylittämään toista jalkaa sekä nenä pysyy maassa. Muutamaan otteeseen otti hieman läheltä tulleesta metelistä häiriötä (jokin metallista lähtevä ääni, en tiedä mikä). Kulma onnistui oikein mallikkaasti, huomasi heti, ettei jälki jatku ja etsi maltillisesti lähtemättä jäljeltä, mihin suuntaan se jälki jatkuu. Loppuun olin jättänyt kepin, lähestyessä keppiä noin 5 metrin matkalta Inka ei ottanut enään namia askelilta, kepin ilmaisi istumalla, no heh !
Palkaksi sai hieman koiranmakkaraa rasiasta ja heittelin Inkalle Frisbeetä !
Seuraavaksi ajoin hieman toisaalle tekemään Rommille jäljen metsään ja jäljen vanhenemista odotellessa kävimme lenkillä. Jäljelle tuli mittaa noin 400 - 500 askelta, kulmia kaksi kappaletta ja keppejä 9 kappaletta, en tarkalleen tiedä kuinka kauan se vanheni, varmaan noin 45 minuuttia. Jana oli noin viidentoista metrin päässä. Janalta lähti noin 10 metriä hyvin, sen jälkeen kaarsi hieman takajälkeä kohden, mutta tavoitettuaan jäljen, lähti oikeaan suuntaan, ensimmäinen keppi nousi hyvin nihkeästi, jouduin jarruttamaan, mutta loput kepit toi hyvin, kaikki siis ilmaisi (kepit olivat käyttämättömiä, ainoastaan taskussani ennen jäljen tekoa hieman yli puolituntia). Ensimmäinen kulma oli lähellä kahden polun risteämää, onnistui hyvin, toisen kulman olin tehnyt aika ikävästi, kun tuli tie vastaan, jota en halunut ylittää, joten aikalailla vaikea siitä tuli kun jouduin hieman tekemään sellaisen mutkan jota en olisi halunut tehdä, muutenkin risteäviä polkuja oli keksipätkällä suunniteltua enemmän.
Alkumatkan Rommi jäljesti todella hyvin, hyvä vauhti ja nenä pysyi tiukasti maassa, ensimmäisen kulman jälkeen hieman seikkaili jäljen päällä, taaskin tuulella oli vaikutusta, seuraavan kulman jälkeen tilanne oli sama, olin merkannut jälkeä aika vähän, mutta itselleni se oli vaan hyvä, luotto kasvoi koiraan, vaikka se hieman taas tuntui tekevän siksakkia jäljen päällä. Aivan lopussa se jäljesti taas hyvin. Loppupalkkana koiranmakkaraa ja "samoilua" metsässä.
Olin Rommiinkin erittäin tyytyväinen, aina keppiä tuodessaan sen häntä viuhoi iloisesti ja halukkaasti jatkoi matkaa, joten nyt näyttää ihan kivalta. Ollaan selvästi kuitenkin edistytty esim. polkujen ja metsäteiden ylitykset eivät tuota enään ongelmia.
Jäljestyksen jälkeen ajoin hieman tietä eteenpäin ja kävimme ajotien toisella puolella lyhyellä lenkillä. Sen jälkeen vaihdoin taas paikka ja tein esineruudun, melko leveän. Rommin kohdalla talloin vain ruudun reunat ja jätin ruudun taakse viisi pientä esinettä, joihin en ollut itse ollenkaan koskenut, olivat siis muovipussissa, josta pudotin ne. Itse ruutu jäi tallomatta ihan epähuomiossa, esineiden heiton jälkeen vaan yksinkertaisesti unohdin. Rommin palkkasin kuten Ykä viimeksi neuvoi eli kehuin vain kahden ensimmäisen aikana ja kolmannella sitten oikein superkehut ja namia sekä loppuun frisbee. Toisella lähetyksellä hieman epäröi ja kääntyi muutaman mertin päässä katsomaan, mutta parilla uudella käskyllä eteni. Tasaista työtä, noin 20 metriä ravia ja sitten siirtyy laukkaan, palauttaa hyvällä vauhdilla, vielä kun saisi lähtemään vauhdilla heti lähetyksen jälkeen (ennen lähti alusta asti hyvällä vauhdilla, mutta jo pitkän aikaan on tehnyt tälläisellä kaavalla hommia). No näin tällä kertaa, sama se mikä se tyyli, kuhan hakee :o) !
Ennen Inkan vuoroa tallasin ruudun ja laitoin yhden esineen lähemmäs. Yritin lähettää Inkan ensimmäiselle suoraan, mutta jouduin sitten käymään ottamassa hajun esineestä. Hajunoton jälkeen lähti hyvällä vauhdilla ja toi reippaasti takaisin esineen. Palkkasin ensimmäisestä namilla ja lähetin uudelleen. Haetutin vielä toisen esineen ja sitten patukkaleikki palkaksi.
Viimeisenä oli sitten Pablo, jonka esineruutu olikin sitten oikein mielenkiintoinen. Kaikkien kolmen kanssa teen ensiksi rutiinin ennen ruutuun lähetystä ja sen esineen Pablo toikin valtavalla innolla. Ensimmäinen lähetys ruutuun onnistui, mutta kääntyy noin 20 - 30 metrissä ja lähtee viipottaa ruudun toista reunaa kohden, no käytiin ottamassa haju suoraan edessä olevasta esineestä ja sen jälkeen lähti hyvin, mutta taas kääntyi ja jouduin pyytämään takaisin, uusi lähetys, joka onnistui, mutta eihän se lähtenyt sinne minne osoitin, vaan haki ruudun toisesta reunasta aivan kulmasta takaata esineen. Seuraavalla lähetyksellä suuntasi koko ajan sinne toiseen reunaan eikä edes taakse. Käytiin ottamassa taas hajua keskellä olleesta esineestä, ei vaan onnistunut, ohitti puolessa välissä olleen esineen useampaan kertaan, ei reagoinut siihen mitenkään, vaikka seisoi vieressä, varpaat koskivat melkein esinettä. Lopulta rupesi passivoitumaan, mutta päätin etten anna periksi, me haetaan se, vaikka joutuisin lähettämään aivan vierestä, tästä tilanteesta ei kyllä kiemurtele pois. No tosiaan lähetinkö lopulta kahden metrin päästä ja nousihan se. No sen jälkeen annoin jätkän olla mukana kun keräsin ruudun merkit.
Lopuksi päästin koirat juoksemaan lähellä olevaan metsään, puhdistuivat sammaleessa oikein kivasti, joten ei kotiin päästyä tarvinnut viedä suihkuun mäntysuopapesuun.
Illalla vielä harjoiteltiin noutokapulan pitämistä, kaukokäskyjä, luoksetuloja ja muuta pientä puuhastelua. Rommin kanssa otin sisällä myös kaksi luoksetulon pysäytystä ja pysähtyy tosi näppärästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti