Aamulla töihin lähtiessä jäi oven taakse aikamoinen konsertti, voi naapuri parat. On se vaan niin ihana, ettei noi meidän omat koirat järjestä tälläistä eroahdistus rumpaa.
Tänään olisin saanut peruutuspaikan tokokisoihin Porvooseen Pablolle, mutta hetken harkittuani tulin siihen tulokseen, että pysytään aikaisemmin tehdyssä päätöksessä ja pidetään taukoa kevääseen asti. Tärkeintä on, että Pablolla on kivaa ja tällähetkellä en osaa sanoa olisiko näin virallisessa kisassa maneesissa, joten kun ne harvat treenit, jotka olemme tehneet edellisen kisan jälkeen ovat olleet niin positiivisia ja koira valtavan iloinen, niin jatketaan ihan vaan sen vahvistamista. Kisaan ehditään kyllä myöhemminkin ja uusien käskyjen kera. Maneesia en niinkään vierasta, samassa maneesissa ollaan kaksi starttia agilityssä tehty ja hieman tottistakin siinä sivussa.
Tänään olen myös pähkäillyt kokopäivän, että uskaltaisinko lähteä huomenna Riihimäelle agilitykisoihin. Jalka tuntuu välillä ihan hyvältä, mutta taas toisaalta päkiän kohdalla on outoja tuntemuksia vieläkin ja varsinkin kun kisassa on niin paljon osallistujia ja päivä venyy siellä noin 5 tunnin mittaiseksi sekä lisäksi ajomatkat niin se voi olla liian rasittavaa tuolle koivelle. Lyhytkin seisominen tuntuu rasittavalta, toki mä voin tuolin ottaa mukaan, mutta kuitenkin.
Huomenna illalla olisi myös Purinalla tottisvuoro, mutta sen ehkä saisi siirrettyä toiseen kertaan, jos lähden kisoihin, katsotaan nyt. Purinalle en millään ehdi, jos lähden Riihimäelle, kun ehdin kotiin vasta aika myöhään, todennäköisesti vasta yhdeksän aikaan illalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti