Raketit paukkuu ja räiskii, että silleen taas. Maanantaina se taas tosiaan alkoi ja ensimmäiset paukut koettiin ihan lähietäisyydellä. Ai, että mua suututti ja muutama ärräpää sinne puskaan päin lähti, eikä todellakaan mitään julkaisukelpoista.
Inka raukka pelästyi ja stressaa koko ajan ja lenkillä tulee takana vähän vähemmän innokkaasti, mutta häntä ei ole mennyt takajalkojen väliin tai mitään vastaavaa. Maanantain päivälenkillä pamahteli aivan koko ajan, mutta onneksi eilen sitten hieman vähemmän. Kyllä niillä ihmisillä sitten on rahaa niihin paukkuihin laittaa, kun niitä on varaa räiskiä pitkin viikkoa ennen ja jälkeen. Lähinnä Inkan pelko on tullut nyt esille illalla, kun ei enää iltalenkille haluaisi lähteä ja tulee tosi varovasti silloin ulos ovesta. Sisällä on vielä aika rauhallinen ja ihan pientä läähätystä näkyvillä, ehkä sekin enemmän liittyy minun kotoa lähtemiseen.
Toivo ei vielä ole tajunnut oikein mitään ilotulitteiden perään, ei ilmeisesti muista viime Uuden Vuoden aattoa. Tuo lähietäisyydeltä tullut paukku lähinnä kiinnosti ja olisi halunnut mennä katsomaan ja lenkillä tulleita paukutteluja ei ole ehtinyt ihmettelemään, kun täytyy haistella kaikkea niin kovasti ja tohottaa eteenpäin. Vapaana en ole kuitenkaan enää uskaltanut pitää sunnuntain jälkeen, kun meillä tosiaan voi näitä paukkuja pamahtaa mistä tahansa.
Myöskään ei olla mitään treenailtu sunnuntain jälkeen tai no vähän Toivo teki kauko-ohjauksen asentoja. Lähinnä vaan seiso - istu - seiso tai mahan - seiso - maahan. Istumiseen tehtiin kurrea, mutta maahanmeno on jäänyt vähäiselle, kun en saa sellaista maahanmenoa, kun haluaisin, joten jatketaan ikuisuuden tuntuvan ajan sitä kurrea, jos se maahanmeno ja sieltä istumaanmeno vähitellen alkaisi muistuttaa haluamaani tapaa. En ole käyttänyt nyt crokseja apuna takajalkojen pysymiseen vaan pelkästään matonpalasta, jota on aika vaikea saada Toivon ymmärtämään, että sieltä ei takajalat saa poistua tai liikkua. Vähän olen pitänyt oikeasta takajalasta kiinni ja nyt antaa jo pitää, alkuunhan se oli tosi hankalaa. Nyt olen ajatellut, että jos Jukka viitsisi laittaa mulle laudan sinne maton alle niin ehkä Toivo vähän paremmin hahmottaisi. En halua kuitenkaan mitään korkeaa systeemiä, koska maahanmeno saisi minun mielestä olla mahdollisemman normaali, eikä peppu kahean korkealla.
No sellaista meillä nyt ja ei muuta kuin HYVÄÄ UUTTA VUOTTA kaikille !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti