07.11.2009 agilityä Kivistössä

Tylsää tylsää, lunta tullut ja aivan väärään aikaan, kun suunnitelman mukaan mun piti mennä agilityn jälkeen Rommin kanssa jäljelle. Agilitytreeneihin kuitenkin matkattiin, vaikka Inkan jalka ei näytä parantuvan, ei kuitenkaan onnu, joten tein sen päätöksen, että me mennään. Yön olin sitten roikkunut netissä ja tehnyt tietysti hirveän paljon diagnooseja Inkan jalkavaivaan.

Aamuulla kävin sitten hakemassa Inkalle toisen kuivamuonan (Adult James Well Be Loved + pikku säkki samaa ruokaa ilman riisiä) ja Murren Murkinasta raakaruokaa. Päätin alkaa hieman tekemään ainakin jollain tasolla eliminointidiettiä Inkalle. Nyt ruokana kalkkuna/riisi kuivamuona, jolla ollaan aikaisemmin saatu hyviä tuloksia ongelmien aikaan. Inkahan söi juuri tätä kuivamuonaa ennen pentuja (kylläkin Puppy/Performance vaihtoehtoa) ja sen aikana ei ollut ongelmia, mutta pentujen aikana se sitten vaihdettiin.

Kokeillaan nyt tätä ja samalla teen sille sitten omat treeninamit ja vähitellen lisään sitten muita aineita joukkoon. Ainakaan vielä en siirry ihan barfiin, mutta sitäkin olen kyllä harkinnut, ihan omassa agilityryhmässä on myös koira, jolle ei mikään muu kuin raakaruokinta auttanut. Inkahan on raakaa lihaa syönyt ennenkin, joten nyt vaan totutellaan alkuun kanaan ja kalkkunaan.

No palataan agilityyn, hallissa Inkalla oli hieman painetta, joka tuli esille läähättämisenä, mutta itse suorituksen aikana se oli jo edellisiä kertoja rennompi ja vapautuneempi. Malttoi jäädä odottamaan käskyä alussakin ja vauhti oli parempi, mutta irtoaminen hallissa on ulkoradalla tapahtuvaa irtoamista vaikeampaa. Anniina ihmetteli myös, että Inkalla on välillä tapana tehdä ihan omiaan, vaikka mun ohjaus näyttää ihan oikeaan, joten sen kanssa saa olla tarkkana, kovasti ihmetteli Inkan omapäisiä ratkaisuja suorittaa este johonkin toiseen suuntaan tai jotain vastaavaa. Muuten kyllä oli ihan kivat treenit ja jotenkin tuntui, että Inkakin oli reippaampi jo siinä, että tuli halliin ihan halukkaasti, jospa se tästä alkaisi sujumaan.

Agilityn jälkeen sitten tehtiin lyhyt jäähdyttelylenkki, jonne Rommikin pääsi mukaan. Pablo oli taas kotona, ihan omasta valinnastaan, makasi vaan meinaan sängyllä kun ehdottelin uloslähtöä, ei ollut kuulevinaankaan, koska olihan hän ollut juuri kaksituntia aikaisemmin lenkillä, voi sitä Pabloa !