01.11.2009 agilitykisat Purinalla

Pablon kanssa osallistuttiin sunnuntaina oman seuran kisoihin Purinalla. Olin ilmoittanut Pablon kahteen starttiin ja ensimmäisenä oli hyppyrata. Se sopi meille erinomaisesti, koska Pablo ei kuullut ollenkaan keinun kalketta ja oli hyvässä vireessä.

Paikalle saavuttuamme käytiin lenkillä ihan rauhassa, kunhan olin ensin ilmoittautunut. Ennen rataantutustumista käytiin Pablon kanssa hallissa ja se haukkui ja elämöi hiukan, joten olin positiivisin mielin.

Lähdin liikkeelle melkein samaan aikaan koiran kanssa. Etenimme täysin etukäteissuunnitelman mukaan ja onnistuin olemaan möhläämättä. Kahdessa kohtaa oli kuitenkin hieman haparointia eli toisella putkella sisäänvienti olisi voinut olla puhtaampikin ja nopeampi sekä juoksusuoralla hieman aloin himmaaman, koska muistin Antin ohjeen, että en kauheesti vedätä sitä, koska se tulee epävarmemmaksi, mutta nyt kun omaa vauhtiani hieman himmasin niin se lähti sen verran kovaa, että minulle tuli kiire ja olin valssin kanssa hiukan myöhässä, mutta onneksi koira mahtui kuitenkin edestäni ja näin ollen pääsimme puhtaalla radalla maaliin. Seuraavaksi sitten vaan jännättiin, että riittikö ihanneaikaan, koska se oli kuitenkin aika tiukka meille ja nippanappa oltiin se alitettu.

Seuraavaksi sitten jännättiin, että riittääkö se nousunollaan, palkintopallille arvelin, että emme mahdu, koska olimme listaa katsoessani kolmantena, kun muutama koirakko oli meidän jälkeen suorittanut radan. Sijoituslistalla oltiin neljäntenä kisan päätyttyä, mutta siitä puuttui vielä kakkosista nousseiden tulokset, joten jännitystä riitti loppuunasti. Onneksi vähän sain jännitystä laukaistua, kun minulle ilmoitettiin, että kisakirjani on siirretty kolmosiin samalle päivälle ensimmäiseen starttiin. No sijoitus oli viides ja se oli viimeinen nousunollaan oikeuttava paikka, joten me saatiin serti ja oikeus siirtyä kolmosiin. Vautzi vau !

Päädyin kuitenkin seuratessani Pabloa, että odotusaika kolmosten starttiin on sen verran pitkä ja se alkoi jo tuossa vaiheessa reagoida hallin hiljaisuuteen ja keinun paukkeeseen, joten arvelin, että paras jättää tältäpäivältä tähän, koska Pablo oli kehuistaan niin hyvällä mielellä ja ruusuketta hakiessamme sen häntä nousi kaarelle taputukset kuullessaan sekä veti minua kohti rataa, katsoin tehneeni parhaan ratkaisun tähän tilanteeseen. Kyllä me ehditään vielä kisata kolmosissa  toivon mukaan ja tärkeintä oli, että nyt saatiin se mitä ollaan kauan haettu ja hyvältä tuo siirto kolmosiin tuntui kaiken epäonnen jälkeen, loukkaantumiset ja niin edelleen !

Hyvä hyvä, Pablo mies :)))))) !