Tiistaina Kivikossa HPH:n tottistreeneissä toista kertaa Toivon kanssa tänävuonna. Paikka oli vaihtunut parkkipaikasta kentälle ja Toivolla oli todella vaikeaa, kun tultiin paikanpäälle. Kentällä oli pennut treenaamassa ja näitä vanhempia koiria ohjaajineen alkoi kertyä sinne sun tänne ja Toivo oli aivan mahdoton. Kiihtyi muista koirista niin paljon, että en saanut sitä aisoihin.
Tämä ilmenee lähinnä vinkumisena ja muutenkin äänteli oikein urakalla. Tuntui, että kaikki rauhoittumis- ja keskittymisharjoituksen tulokset valui hukkaan. Isompien koirien treeniaika on tunnin ja kyllä se vaan on Toivolle liikaa tuossa mielentilassa.
Periaatteessa halusin sille juuri koirahäiriötä kunnolla, mutta ei päästy oikein mitenkään yhteistyöhön Toivon kanssa. Koiria kentällä olin noin 20 - 30 ja kouluttajia kaksi. Seuraaminen ringin ympäri ei toiminut alkuunkaan ja sivulla kontaktissa olosta ei tullut mitään. Siirryin välillä Toivon eteen ja palkkasin hiljaa olosta.
Löytyyköhän mitään positiivista tuosta illasta:
- Seuraaminen ringissä ympyrällä koirakkojen ulkopuolella / vaikeaa, vinkumista, ei kunnolla kontaktia, kun piti ihmetellä koiria ja ihmisiä / omassa seuraamisosuudessa kontaktin putoilua
- Luoksetulo / Mentiin yhdessä kouluttajan kanssa luokse tulon loppupaikalle ja sieltä Pirjo lähti viemään Toivoa kauemmaksi / luoksetulo oli hieno, otin kylläkin jalkojen välistä palkalle lennosta
- Liikkeestä seisominen / pelkkää seisomista, ihan ok / seisomassa pysymistä / pari kertaa alkuosa mukaan ja nekin meni hyvin
- Seuraaminen ringissä, sai myös pujotella, jos halusi / nyt piti kontaktia paremmin ja palkkasin matkalla muutamaan kertaan
Keskiviikkona mentiinkin sitten Taliin HPH:n tottistreeneihin, jossa ollaan oltu noin vuosi sitten viimeksi. Talissa otetaan koirat yksitellen ja ryhmiä on yleensä 2 - 3, joten koiria on muutama samaan aikaan kentällä.
Tällä kertaa olin Terhin ryhmässä, joka on ennestään minulle tuttu, kun oltiin aikoinaan pienryhmässä jäljellä, jota Terhi veti. Viime keväänäkin oli tarkoitus jatkaa pienryhmässä jälkeä keväällä, mutta loukkaantumisen vuoksi ei sitten päästy. Ehdittiin käydä yhden kerran vaan ryhmän kanssa jäljellä.
Ensimmäisellä kierroksella Toivo oli aika lailla taas pois kartalta. Ihmeteltiin ihmisiä kentällä ja osa keskittymisestä meni toisen ryhmän koiriin ja ihmisiin. Alkuun vähän yritin saada leikkimään ja kyllähän Toivo leikki, mutta sellainen Toivomainen rentous puuttui. Otettiin vaan pikkasen kontaktia ja muutaman askeleen seuraamisia. Loppuun luoksetulo maakuu asennosta ja otin taas jalkojen välistä suoraan palkalle.
Toisella kierroksella Toivo oli jo mukana hommassa paremmin ja keskittyi jo pelkästään tekemiseen, eikä ihmetellyt toista ryhmää ja sen koirakkoa. Myöskään oman ryhmän ihmisiä ei tarvinnut enää kyttäillä ihmetellen. Seuraaminen alkoi olla parempaa ja loppuun luoksetulo niin, että otin Toivon eteen ja palkka oli mulla edessä alempana suorilla käsillä. Hienosti tuli eteen ja siitä sitten palkkaus ja autoon !
Oma toiminta oli myös hieman epäselvää ja Terhin avulla saatiin vähän kontrollia omaan toimintaan eli en antanut alkuun Toivon kunnolla keskittyä työhön vaan lähdin liikkeelle liian aikaisin, mutta heti kun annoin Toivolle enemmän tilaa ehtiä hommaan mukaan niin sujui paljon paremmin. Enää ei haitannut ympäristö eikä ravikentän kuulutukset ja möly !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti