Inkan vatsa ei sitten vieläkään ollut kunnossa. Risto on lomalla ja oli käyttänyt koirat päivällä pissalla (Inkan vaatimuksesta), jolloin Inka oli käynyt tarpeillaan. Siinä vaiheessa ei vielä ollut täysin ripulia.
Ojankoon saavuttaessa Inka kävi kolmeen kertaan taas tarpeillaan ja nyt oli sitten peppukarvat ihan ripulissa. Eilinen helle, automatka ja jo ennestään viikolla kahteen otteeseen ollut vatsan meneminen sekaisin ei kestänyt eilistä kisapalkkana toiminutta ruoka-annosta. Täytynee varmaan huomenna katsoa, että annanko vähän attapektia ruoan yhteydessä, kun kerta seuraavaan kisaan on tarpeeksi aikaa. Viimeviikolla hoidin ripulia paastolla ja piimä/raejuusto/naudanmaha sekoitteella. Eipähän tässä olekkaan pitkään aikaan joutunut tämän asian kanssa taistelemaan, kaikilla on ollut vatsat kunnossa.
Hetken mietin, että kannattaako Inkan osallistua treeneihin ollenkaan, mutta kun se muuten ei vaikuttanut huonovointiselta ja tiesin, ettei mistään viiruksesta ole kysymys (ripulihan alkoi pizzakinkkusuikaleista, joita jäi niin hirveästi ylitse) niin päätin, että lähden nyt ainakin ensin kokeilemaan Inkalla ja vaihdan sitten Rommiin, jos Inka ei jaksa.
Laitoin kummatkin koirat kentän laidalle aitaan kiinni, jotta Rommin ei tarvitse istua kokoaikaa autossa. Oli ne hyvän näköisiä kun seurailivat pikkuisten belggarivauvojen Theon ja "Sorin" temmellystä, kumpikin makasi niin arvokkaan näköisenä rinnakkain ja tarkkaan vahtivat noin 9 - 10 viikkoisia pentuja. Toinen oli Marjaanan ja Samun musta grotsku poitsu ja ruskea pienempi pippuri neiti kouluttajamme Anniinan käyttölinjainen Tervu vauva, jonka olivat juuri käyneet noutamassa ulkomailta.
Palataanpa sitten treeneihin. Tänään harjoittelimme kahdessa osassa pientä radanpätkää ja aivan loppuun otettiin vielä kisamaisesti. Inka oli oikein hyvässä vireessä ja samaa kait voi sanoa ohjaajastakin, kun Anniinalta tuli kehuja, että käskyt tuli hyvällä äänenpainolla ja ajoissa sekä kannustin koiraa kunnolla ja Inka reagoi siihen hyvin. Rengas oli ensimmäisenä esteenä ja taas sen kanssa oli ongelmia, joten laitoin hyppyjen siivekkeet renkaan sivuille.
Ainoastaan aivan lopussa jouduttiin hiomaan yhtä takaaleikkausta aikalailla, jotta sain Inkan juoksulinjan paremmaksi. Myöskin loppusuoran saisin juosta itse nopammin sekä toki myös opettamaan Inkaa paremmin etenemään suoraa "eteen" käskyllä (on se aikaisemmin toiminut, mutta nyt kääntyi vikalla esteellä katsomaan minua ja tämänvuoksi sitten ohi esteen) !
Omaa suoritusvuoroa odotellessa harjoittelin 6 kujakepillä, suorilla kepeillä. Otin myös kerran A:n ja siitä puolikkaaseen pussiin. Otin myös yhden treenikaverin kanssa keinua eli autoimme toisiamme. Kun koira oli mennyt yli keinun puolivälin, hidasti apuohjaaja keinun laskeutumista.
Olin suunnitellut, että käyn kotimatkalla tekemässä Rommille jäljen, mutta olin jo niin väsynyt lyhyen iltalenkin jälkeen, että ajoin sitten suoraan kotiin ja jumituin katsomaan Tuulen Viemää televisiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti