Aamulenkillä Sipoossa tavattiinkin vähän erilainen lenkkikaveri jopa kahteen otteeseen. Näin kaksi naista tulevan kohti meitä lenkkipolulla (tai lähemmin huomasin oranssin värisen ulkoilutakin), jolloin kutsuin koirat luokseni.
Polku oli tosiaan niin kapea, että yksi ihminen mahtuu menemään kerrallaan, joten väistin heitä sitten metsän puolelle (tässä kohtaa polku oikeastaan on sellainen kuja, jonka kummallakin puolella on tiivis metsä), onneksi metsässä oli juuri pieni kohta, johon pääsin väistämään, koska naisten lenkkiseura ei tosiaankaan ollut mikään pikkuinen koira vaan aivan iso heppa, sellainen vähän isikkan näköinen otus !
Pablon päivää se ei pahemmin hetkauttanut, mutta Inka ja Rommi kyllä vähän haukkuivat. Tähän asti eivät ole kertaakaan hevosille haukkuneet, mutta ehkä se oli sen verran yllättävän näky tutussa metsässä.
Lenkin jälkeen ajoin isän luokse pesemään auton, vaikka eihän se tälläkelillä pysy puhtaana, rapa roiskuu, joka suuntaan. Autoa pestessä sitten löytyi ikävä yllätys takaluukusta. Joku ystävällinen sielu on ajanut minun perseeseen, eikä tietystikkään ole yhteystietojaan jättänyt. Eihän se iso kolhu ole, mutta ruostetta siihen on kertynyt jo ja tarkemmin katsoessa kyllä se pelti on vähän pidemmältäkin matkalta mennyt "väärään asentoon". Ei se sinänsä paha ole, mutta kyllä se ottaisi todella pahoin päähän, jos auto olisi uudempi.
****************
Tänään on sitten Rommilla iltapäivällä fysioterapia, katsotaan mitä Tamara sanoo, kun nyt hoidetaan vähän syvempää.
****************
Fysioterapia meni oikein hienosti ja Rommi meni ovesta innokkaana sisään ja oli heti valmiina kerjäämään namia 
.
Tamaran mukaan Rommi on elastinen ja minkäälaista kipua ei löydy mistään. Myöskään mitään rajoitteita ei harrastamiselle myöskään näe eli voimme aivan rauhassa jatkaa jälkiharjoituksia ja tottistreenejä, toivottavaakin se on. Hypyistä kysyin oikein erikseen ja ei näe myöskään sille mitään estettä. Toki sen ponnistusvoima ei ole yhtähyvä kuin täysin terveen koiran, sillä virheasento vaikuttaa jonkinverran kuitenkin.
Tamaran mukaan Rommi on kuitenkin ihan perusterve koira ja nyt vaan odotellaan kilpirauhastestin tuloksia. Kipulääkkeen lopetan nyt ensiviikolla ja varaan ajan lääkäriin. Todennäköisesti en myöskään jatka enää kipulääkitystä tauon jälkeen, kun ainakaan fyysisesti siihen ei tarvetta ole.
Agility nyt kuitenkin on jätetty pois tai ainakin sitä harjoitellaan vaan ihan epäsäännöllisesti ja esteet ovat matalalla, mutta ei mitään kerran viikossa systeemiä.
Rommille suositteli tekemään niitä kiepsautus harjoituksia oikealle ja vasemmalle sekä venyttämään kaulaa kummallekkin puolelle namin avulla (no joo, peruuttaa sitten). Liikunnaksi paljon vapaata liikuntaa ja uintia. Onneksi Rommi tykkää uimisesta !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti