Pian kanssa oltiin tänään aamulla Heurekalla tokoilemassa. Minulla oli tänään kaikki koirat mukana. Kävin samalla myös Heurekan lähellä aamulenkillä, joten menin hieman aikaisemmin paikalle.
Rommi oli ensimmäisenä mun koirista tänään ja vähän oli haukkuminen taas häiritsevää. Pian kanssa olin keskustellut jo aikaisemmin netinvälityksellä tuosta tunnarista ja tosiaan mun ei kannata ottaa tunnaria ensimmäisenä Rommille sen tunnetilan takia ja kaukoissa vähän samajuttu.
Rommi
- Seuraamiseen lähtöjä / vain puoliaskelta ja palkka
- Seuraaminen, 2 - 5 askelta / muuten hyvä, mutta palkan tullessa irtoaa
- Seuraaminen, 5 - 10 askelta "pentuseuraamista käsiavulla"
- Kaukokäskyt takapalkalla / takapalkka ei toimi / paremmin etupalkalla tai siis tarkoitan, että käyn palkkaamassa
- Tunnari / kisamainen alku kääntymisineen yms. / taas ongelmia, tökki, otti oikean suuhun, pudotti ihan toisen viereen ja meinasi sitten ottaa kaksi suuhun kun ne oli kiinni toisissaan / toi oikean, joten ei otettu uusintaa
- Sivuaskeleet, peruuttaminen, askeleet eteen / jatketaan peruuttamisen opettamista, ei laiteta kiertämään, kuten olin suunnitellut
- Käännökset paikoillaan / ohjaajan käsi kiinni kroppaan niin kääntyy paremmin, muuten tulee käden takia sähellystä
- Luoksetulo ja pallopeli
Inka
- Seuraaminen, yksi askel / patukka palkkana / voi mitä säätämistä, perusasento ja seuraamispaikka hukassa
- Seuraaminen, yksi askel / namipalkalla avustaen / vieläkin säätämistä, eilen huomattavasti parempi
- Ruutu, 1. Pia vei pallon, vapautus luokse / yhden kerran Pia vei pallon Inkan näkemättä ja siitä lähetys
- Kaukokäskyt takapalkalla / pallo takana, tekee paremmin kuin namipalkalla
- Seuraaminen, täyskäännös / takapää toimii ihan hyvin, mutta edistäminen haittaa suoritusta
- Läheltä eteentuloja / Pia piti Inkaa, narupallo minulla edessä ja vedin sen ylös käden sisälle piiloon / ei ihan niin hyvä kun olin toivonut
Mun täytyy pitää katse ja leuka ylhäällä sekä olkapäälinja täysin paikoillaan. Apuohjaajan kautta täytyisi löytää se oikea asento ja kontakti, meinaan yhden katsottava takaa suoruutta, yhden sivusta oikeaa paikkaa ja edestä kontaktia ja suoruutta, ei yhtään helppoa, kun pienikin liike mun kropasta ja Inka reagoi. Toisekseen mä yleensä treenaan yksin Inkan kanssa, huoh, katsotaan saadaanko apua tokoryhmästä kun tokotreenit taas HSKH:lla käynnistyy. Täytyy näköjään ottaa Inka välillä pk-ryhmään Rommin sijaan, koska ollaan saatu jo jonkinlainen rutiini tähän apuohjaajan hommaan ja onneksi myös Piasta on apua, mutta kun yksi ihminen ei ehdi kolmeen paikkaan.
Vielä viime keväänä ei ollut kuin vähän väljyyttä, joka olisi tokoa ajattellen ollut toivottavaakin ja tuon lisäksi hieman ympyrällä edistämistä, mutta nyt mennään kuin väkkärä suuntaan, jos toiseen. Yritystä ja kontaktia löytyy, mutta nyt on paikka todella hukassa. "Mennään" käskyllä kuitenkin löytyy paikka paremmin, mutta "seuraa" tuottaa ongelmaa.
Viimeisenä oli Pablon vuoro ja täytyy sanoa, että ilahduttavasti Pablo oli tänään ehdottomasti koiristani parhaassa vireessä ja iloisin. Seuraaminen innokasta ja kontaktikin hyvää. Tässäkin oli apuna, että en edes yrittänyt katsoa Pabloa vaan tuijotin Pia, joka kertoi onko Pablolla kontakti.
- Seuraaminen, lyhyt pätkä / sivulletulot reippaita ja seuraamisessa pysyi kontakti, häntä heilui :-)
- Seuraaminen ja täyskäännös oikealle, vähän se on väljä ja kontakti herpaantuu
- Nouto / palkkasin kun pysyi hyvin sivulla ja myös hyvistä sivulletuloista / laukkasi kapulalle ja palautti laukalla / ensimmäisen luovutus karmea, mutta toisella kerralla, kun otin toiston niin luovutti paremmin ja taas laukkasi, jeeeee / ei yhtään paha, mutta pitäisi seuraavan kerran pysyä itse paikalla tai juosta paikallaan, jos haluan vähän sen kautta ohjata oikeaan paikkaan istumaan eteen / palkkaus vatsankohdalta iholta
- Kaukokäskyt avo, kävin palkkaamassa / oikein kivasti
- Kaukokäskyt seiso, läheltä / muutama vikatikki alkuun, mutta sitten oikein hyvä
- Ruutu / 1. Pia vei namit 2. namit salaa ruutuun, lähetin Pablon, joka lähti hyvällä vauhdilla, mutta meni sitten kohti Pia, jolloin minä jouduin lennosta käskemään ruutuun, johon ilokseni Pablo menikin ja siitä käskytys maahan, heti totteli käskyä ja iloinen vapautus ja palkka minun luotani 3. Pia vei namit ja vapautus
- Luoksetulo käsiavulla, matka pitkä / ensimmäisellä kerralla ennakoi mun käsiliikettä, joten jouduin komentamaan istumaan uudelleen, muuten aika hyvä
- Luoksetulo, ei käsiapua vaan vain pieni sihahdus, jotta leuka nousee / oikein hyvä
Pia laittoi myös mut ohjaamaan Sulon seuraamista ja alkuun tuntui hankalalta, en saanut sivulle ollenkaan oikeaan asentoon Suloa. No lopulta homma alkoi pelittää paremmin ja oli kyllä kivaa, kun koiran kontakti pysyi ja se seuraa oikealla paikalla, pystyi keskittymään kunnolla siihen mitä teki, eikä ihmetellä missä se on :-) eli mun pitäisi vuokraa, jostain eläkkeellä oleva koira (jota en voisi enää pilata), joka on erinomainen seuraamaan niin oppisin itse kävelemään varmemmin.
******
Kotona otin Inkalla eteisessä seuraamista ja sivulletuloa. Tälläkertaa löysin keinon, jolla saan Inkan hahmoittamaan oikean paikan sivullani seuratessa.
Palaan siis aivan alkuun, käsi kuten Samulla Tuima pennun kanssa, mutta nyt katson lasiovesta, että se on Inkaan nähden oikealla korkeudella niin, että Inkan kaula on täysin ylöspäin kuten Maleilla usein näkee (toisaalta Tuima taitaa olla jo isompi kuin Inka 
) ja vähän käteni on taaempana kuin Samulla ja pidän käden tiukasti kiinni kropassa ja kyynerpää ei saa taipua ulospäin, näin Inka tulee tiiviisti minun jalassani kiinni. Jospa se näin hahmottaisi, ettei edistä ja loittone sivusuunnassa.
Tunnari- ja puukapulaa (650 gr) pidettiin myös ja nyt avasi suun taas itse ja piti rauhallisesti. Pojat kärkkysivät kanssa tekemistä, joten saivat pitää kapulaa kanssa ja katselin niitä peilistä, auttaa rauhallisessa pitämisessä, kun en tuijota.
Illalla oli vielä Pablolla Purinalla agility ja Rommi lähti mukaan iltalenkille. Kumpikin poitsu sai manttelin päällensä autoon. Pablo on menettänyt loukkaantumisen jälkeen halunsa tehdä, joudun kannustamaan sitä aivan älyttömästi ja siitäkään huolimatta häntä ei heilu tai nouse kuin hetkittäin. Aina kun keinu paukahtaa niin se hermostuu lisää, välillä vaan istuin tuolilla ja laitoin sen jalkojeni väliin istumaan, yritti syliin ja venkuili, mutta laitoin rauhallisesti takaisin. Treenien lopussa otin hyppysuoraa, jolloin kannustin kovasti lähdössä ja juostiin edestakaisin niin kovaa kuin jaksoin, jolloin lopulta juoksi lujempaa kuin minä eli päästiin lopettamaan näin positiivisesti.
Suski epäili, että olisiko vielä kipeä, kun on niin säästöliekillä, mutta itse en usko niin, tuossa lopussa näkyi, että kyllä sieltä pesee, mutta enemmänkin se vaan on nyt niin kipsissä, että ei pysty tekemään/innostumaan. Ei hauku edes käsystä ja se on jo selvä merkki missä tilassa jätkä on. Vähän tässä mietin, että jääkö kisaaminen kokonaan tältä keväältä, katsotaan nyt, täytyy käydä sen kanssa haistelemassa kisatunnelmia Purinalla ja päättää siirretäänkö kisat loppukevääseen tai syksylle, kun nähdään miten ulkona alkaa sujua. Todella harmillista kun se aloitti talvikauden hallilla niin lupaavasti ja ääniin reagointia ei ole ollut muuten ollenkaan.
Rommi parka odotti innoissaan halliin pääsyä, mutta kun agilityä ei enää oteta niin pääsi Pablon jälkeen treenaamaan vain tokoa ja kerran sai juosta putkeen. Kyllä se näytti siitäkin huolimatta viihtyvän, kun pääsi tekemään. Otin seuraamista, jääviä liikkeitä ja sivuaskeleita.
Treenien loputtua käytiin lenkillä ja pojat sai mennä vapaana, kun muita koiria ei näkynyt. Rommi kovasti yritti saada Pabloa leikkimään, mutta vanhaa herraa kinnosti vaan hajut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti