Toivon kanssa rokotuksessa eläinlääkärissä. Tultiin sisälle eläinlääkäriin ryminällä ja heti ovella liinat kiinni ja meikäläinen syöksyi Toivon päälle. Siinä hötäkässä lähti sitten tukku persuskarvoja minun jalan alle.
Seuraavaksi sitten mentiin ilmoittautumaan ja Toivo rupesi hillumaan oikein urakalla. Tuntui menevän niin sekaisin kuin vain voi olla............. ihana koira omistajansa kanssa lähellä tiskiä. Ei haitannut, vaikka murisi Toivolle. Kiinnostus oli ylitsevuotavaa ja seuraavaksi ilmoittautumisen aikana jätkä yritti kiivetä vastaanottotiskille, meinasi lähteä siitä tavarat tiskiltä mäkeen.
Kesti aika tovi ennen kuin sain rauhoittumaan edes jotenkin ja ei ollut edes nameja mukana, joilla olisin saanut Toivon kuulolle heti ja maahan. Toivo tykkää tehtävistä. Nyt sitten komensin istumaan ja kyllähän poika istui, mutta sillainkin voi riehua. Inkan eläinlääkäri tuli paikalle ja syliinhän toi tunki. Sen jälkeen asiakkaat ihaili Toivoa, kun olivat juuri lapsena halunneet/toivoneet Lassieta ja mitä siitä seurasi....... kovin innokas Toivo.
Lopulta tuli Toivon eläinlääkäri kutsumaan sisälle ja juoksujalkaa Toivo painui ensimmäisenä hoitohuoneeseen, johon eläinlääkäri totesi, että jopas on innokas asiakas, että yleensä se suunta on tuohon toiseen suuntaan tämän kaltainen. Toivon mielestä eläinlääkärin huone on oikein mukava, siellä voi kurkistaa hoitopöydän päälle tai kiivetä hoitopöydän keskiväliin tutkimaan patjaa. Onneksi kumpikin tapahtui vaan etupäällä ja takapää pysyi maan tasalla. Itse piikkiä ei huomattu, mutta kauhea, kun kutitti ja eläinlääkärikin tuntui kutittavan Toivon mielestä, kun niin tarkkaan tutki kroppaa.
Päätin tämän reissun aikana, että täytyypä ottaa tuo Toivo tosissaan hieman tapakasvatuksen piiriin. Ehkäpä meillä on tässä hieman työsarkaa. En kyllä osannut odottaa tällaista tapahtumaa yhdestä eläinlääkärikäynnistä. Viimeksi oli niin siivo pieni poika, mutta aikamoinen velikulta tällä kertaa !
Multa on jäänyt pikkasen tapakasvatus kesken........ näköjään, meinaan vilkas ja kovapäinen itsevaltias, hah......... se on kyllä niin kilttiä poikaa ja sitten taas näyttää todellisen karvansa, jolloin tajuaa, että kuka tässä vie. Joku taisi sanoa, että odota, kun se tulee puolitoistavuotiaaksi !
Tähän vielä muita vakuuttaakseni totean, että tämä tapaus oli pentuna niin vakaa ja tasapainoinen otus, että enpä olisi uskonut, että siitä kasvaa tällainen villivarsa. Toisaalta eihän tuo minua haittaa, siinä on sitä virtaa mitä halusin, joten nyt vaan käydään läpi nuoruuden "teini-ikä" !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti